No, jopas! Nyt on varmasti tunteet niin pinnalla, että on lienee paha sanoa, miten jatkaa vai onko sinulla jo ajatuksia sen suhteen? Miehellä lienee tunteita tätä naista kohtaan, kun pari viikkoa jo jatkettu flirttiä. Sanoit, että huonosti on mennyt, onko kumpikaan onnellinen parisuhteessa? Onko suhteessanne intohimoa? Entä seksielämä? Mietin vaan, että jos aiotte jatkaa yhdessä, olisiko syytä harkita parisuhdeterapiaa tms. Vaikka on lapsia, en tiedä onko hyvä pitää parisuhdetta yllä, jos ei ole onnellinen. Kyllä nyt on pysähtymisen paikka, mitä te haluatte?

Olen pitkän elämäni aikana huomannut, jos mies ihastuu, viestittelee ja soittelee. Sitten jos tämä, kotkan liito taivaalle, katkaistaankin kesken liidon ja kuitenkin hivelisi jatkaa salaisuutta, niin se muuttuu vain paremmin salatuksi, vaara kiehtoo.
Toivottavasti miehesi on huomannut vaaran ja sen mahdolliset seuraukset.

No huh! Piti ihan miettiä, oliko tuo aloitus minun viestini... Meillä oli vuosi sitten ihan sama tilanne. Ja tämä kulunut vuosi on ollut VAIKEA! Olen ollut sinisilmäinen hölmö ja luullut yhteydenpidon olleen vain viestejä. Olemme muka sopineet viestittelyn lopettamisesta, mutta puh ja pah. Uusia kiinnijääntejä. Ja nyt sitten rämähti tietoon paljon muutakin.
Tällä hetkellä voin vain miettiä, miksi näin kävi. Olemme olleet nuoresta asti yhdessä, liitto arkipäiväistynyt ja urautunut... Jos mies "on voinut huonosti" tässä liitossa, eivät kaikki päivät niin ruusuisia ole olleet minullakaan. Tunnistan toki roolini liitossa, mutta pettämiseen pitää tehdä valinta.
Ja mies valinnut siten, että nyt on minun hakemani ero harkinta-ajalla. Yritämme vieläkin, koska tunteita on edelleen, mutta... Saahan nähdä.
Toivottavasti miehesi on oikeasti rehellinen, etkä joudu tähän samaan pyöritykseen, missä minä olen itseäni lingonnut. Olisi ehkä pitänyt irrottautua jo ennemmin, laittaa herralle seinä kunnolla vastaan (luulin kyllä tehneeni niin?), mutta meillä kuitenkin takana hyvää(kin) yhteiselämää liki 30 vuotta 😠 En haluaisi antaa periksi eikä mieskään ole lähtenyt... Ainoa vaan, kun ei kahta naista oikein voi saada. Ainakaan, jos aikoo minun kanssani elää avioliitossa
Tsemppiä ja pidä mieli avoimena. Ota selvää pettämisen merkeistä - nyt toivon, että vuosi sitten olisin tajunnut sen tehdä... 🙂👍 Ja puhukaa!!!

Ollaan nyt puhuttu yllättävänkin paljon, enemmän varmaan kuin viimeiseen 3kk yhteensä... Mieheni pyysi harkitsemaan juhannuksen yli mitään ratkaisuita ja on nyt kovin katuvainen. Itse katselin jo vuokra-asuntoja kun en oikeasti tiedä tuleeko tästä enää mitään. Lapset vaan mietityttää. Miten pienet reagoisivat jos erottaisiin? En tiedä. Heitin tän vieraan naisen ulos facebook kavereistani kun en jaksa nähdä sen ämmän naamaa siellä. Mieheni on ihan super hyvä isänä mutta aviomiehenä ihan ulalla. Ja myönnän et en miekään paras aviovaimo oo ollu. Pidetään toisiamme itsestäänselvyyksinä. Tai kämppäkavereina. Seksiä ei ole ollut pitkään aikaan kun mieheni ei tahdo minua. Tänäänkin töistä kotio ajellessani ajattelin et millaistakohan olis ajaa "omaan kotiin". Ja mielessäni sisustinkin sitä jo. Kirppiskamoilla kun ei muuhun ikinä olis varaa. Pitää varmaan antaa pölyn laskeutua ja kuulostella sitten tilannetta.

Kuulostaa ikävältä ja voin todella kuvitella olosi. Meillä on ollut läheisyyttä koko ajan vaihtelevalla menestyksellä, ja vuoden sisälle on mahtunut myös hyviä jaksoja. Ehkä tämä siksikin on niin vaikeaa.
Olethan pystynyt puhumaan jollekin? Minulle on annettu pari todella hyvää ystävää, joille olen enimpiä saanut purkaa heidän tuomitsematta kumpaakaan. Olen myös käynyt seurakunnan pariterapeutilla yksin ja miehen kanssa, mutta siitä on yli puoli vuotta. Olisi pitänyt vain jatkaa niitä käyntejä... Kyllä on ollut kipeää katsoa peiliin, ja huomata monia ikäviäkin piirteitä myös itsessään. No pettämiseen se ei silti anna oikeutta 🙄 enkä mikään pirttihirmu hullu akka ole ollut kuitenkaan 😉
Joka paikassa sanotaan, ettei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Eikä kannatakaan. Olemme jo aiemmin miehen kanssa puhuneet mikä erotessa muuttuisi paremmaksi ja mikä ehkä huononisi. Onko siis sen arvoista erota vai asiallisesti yrittää putsata pöytää. Meillä eivät lapset enää ole niin pieniä, että heidän pärjäämistään tarvitsisi siinä mielessä miettiä. Mutta tottakai ero aina jotain rikkoo . Ja nyt ajatellen tämä ei ole miehelle mennyt tajuntaan kuin vasta minun oikeasti vietyä ne eropaperit. Tuntuu, että nyt vasta oikeasti puhutaan.
Tai mistäpä sitä tietää. Kun se luottamus niin monesti on jo mennyt...
Taloudellinen puoli... Olen yllättänyt itseni välillä miettimästä mikä on pahan olon hinta?
Mutta siis. Pidä huolta itsestäsi!

Tilanne on niin tuttu. Rakastan omaa miestäni mielettömästi kaikkien yhteisten vuosikymmenien jälkeen. Sallisin viestittelyn, jos se piristäisi hänen keski-ikäistä elämäänsä. Mutta eihän se siihen jää. Aikansa viestiteltyään tahollaan naimisissa olevat suunnittelevat yhteisiä puolisalaisia kahvihetkiä puolivahingossa. Kohta tapaillaan kahden kesken ja sitten tehdään yhteisiä automatkoja ja seksikin luonnollisesti tulee mukaan (aikuisia kun ollaan). Hups, tästäpä tulikin draamaa. Aikansa jatkuessaan, ulkopuolisetkin sen huomaa ja kyllä se tulee sinisilmäisten aviopuolisoidenkin tietoon.

Sitten on minun vuoro ottaa rooli tässä näytelmässä: itken, suren, masennun ja laihdun. Yritän ja luovutan, yritän ja luovutan. Mies katselee vieressä ja kummailee, miten tässä näin kävi. Välillä täytyy tarkastaa puhelimesta, olisiko se ex-salarakas laittanut jonkun kivan tekstiviestin. Ystäviähän voidaan kuitenkin olla, vai mitä?

Kuten huomaatte, yhtään en osaa neuvoa. Näin sivuosanesittäjänä ei näköjään paljon voi vaikuttaa juonen kulkuun. Täytyy vain katsoa, mihin pääpari suhteilussaan päätyy. Olisikohan seuraava näytös jo viimeinen, sillä tämä kesäteatteri kyllästyttää.

Ap täällä taas... 🙂 Kiitos kaikille vastauksista, ne oikeasti lämmittää sydäntä. Täällä nyt molemmat yrittää tosissaan, mies on ollut katuvainen ja minä yritän olla hyvä vaimo vaikka sydämeen sattuu vieläkin ja kovin. Onneksi oon saanu tukea paljon. Mm. siskoltani. Tänään olisi ollu sukujuhlat mutta mies ei suostunut lähteen kun pelkää et sisko teilaa sen katseellaan. Minuu vähän huvitti tuo asenne jo... 😋 Ehkä tää oli herätys mein parisuhteelle, en tiie.

Viestisi oli valoisampi ja hyvä niin! 🙂🌻
Sen verran tässä vuoden ja varsinkin viimeisen kuukauden aikana on silmät vaihtaneet väriä, että pelkkä puhe ei minuun enää tehoa. Teot arjessa ja meidän suhteemme hyväksi MIEHEN aloitteesta. Toki meidän molempien pitää toimia, mutta ei tietenkään riitä, että vain toinen yrittää hädissään "pelastaa" jotain. Häpeäkin on hyvä asia, mutta jos on pokkaa pettää, pitää olla pokkaa myös kohdata mokansa.
Meillä oli todella kiva juhannus. Olimme kahdestaan pois tavallisista kuvioista ja kumpikin tuli vastaan. Olemme puhuneet suhteemme kipeistä kohdista ja miettineet, voimmeko niitä muuttaa. Ja myös sitä, mitä ero meille toisi, koska tunteita meillä kummallakin on toisiamme kohtaan. Jotkut asiat voisivat "helpottaa", mutta tilalle saattaisi tulla ikäviä juttuja.
En ole vielä 50+ mutta minulle oli tullut erään uuden lehden näytenumero. Kannessa otsikko Näin pelastimme parisuhteemme. Siellä oli jonkun parin tarina, jossa mies ei ollut lupauksista huolimatta katkaissut heti yhteydenpitoa toiseen naiseen (hmm, olenkos tällaisesta kuullutkaan...). Ja artikkelissa mies sanoo itse, että toista suhdetta ei voi lopettaa vähitellen ja ystävällisesti, vaan se on lopetettava kerralla ja heti. Voin kyllä kuvitella toisaalta, että on vaikeaa katkaista tunne toiseen ihmiseen, mutta eihän kaikkea voi saada? Ihastumisia tulee ja menee, mutta ihastujan on kyllä silloin katsottava peiliin ja mietittävä mikä on pielessä ja mikä oma rooli siinä on. Ja miten se nyt tutkitusti on? Pari vuotta, ja huuma laimenee? Arki tulee vastaan ja onko uusi "rakkaus" niin paljon parempi (miten?), että on valmis laittamaan aika monen ihmisen elämää uusiin puihin. Loirin ohjelmassa Hjallis puhui tästä. Suosittelen kurkkaamaan.
Mutta onhan tämä melko koulua. Toisaalta olen nyt itsenäistynyt ja hommannut "omaa elämää". Se oli päässyt vähän unohtumaan vuosien saatossa... 😋 Olen myös miettinyt, että juu, minua on loukattu enkä pysty sitä helposti unohtamaan, mutta mies on MINUN kanssani ja edes yrittää.
Pienistäkin sitä riemua repii?
🌻🙂🌻

Olen todella pahoillani puolestasi, PikkuMyy, sillä tuosta viestittelystä voi revetä tosi pitkä ja raastava draama. Niin se meillä meni. Luottamus meni ja sen myötä koko parisuhteen uskottavuus. Yhdessä kituutetaan ja kärsitään.

Todella hyvä, jos miehesi ymmärtää vetää rajan nyt. Se on tehtävä heti ja yhteystietojen on hävittävä myös samantien. Eikä hän saa vedota siihen, että vastasi vain hänelle tulleeseen viestiin. Niihin ei vastata.

Pidä puolesi PikkuMyy.🙂👍

Kiitos todella paljon viesteistä ja tsemejä kohtalotovereille! 😍 Meillä on mennyt alkuviikko ihan jees, ollaan yömyöhään minun kotiuduttuani töistä juteltu ja haliteltu. Mutta nyt taas tänään mies on ollut etäinen/äksy/oma vanha itsensä ja jotenkin tuntuu että näin monta päivääkö jaksoi yrittää. No, kaikillahan meillä on niitä huonoja päiviä et ehkäpä tää on vaan yksi niistä. Oon ite ajatellut nyt niin etten ihan helpolla tästä suostu lähtemään. Kaikki työ mitä on vuosien saatossa tähän taloon/puutarhaan tehny häipyisivät kankkulan kaivoon. Ehkä tämä tästä, päivä kerrallaan.

"Oon ite ajatellut nyt niin etten ihan helpolla tästä suostu lähtemään."

Tämä lause sisältää jotain, mikä sai ihan liikuttumaan. Toivon, että puolisosikin osaa arvostaa tätä. Taidat olla melkoinen naarasleijona niin päättäessäsi. Selväähän se on, että huonoja päiviä tulee, teille molemmille. Raskaita aikojahan nuo ovat. Miehesi on mokannut ja se varmasti painaa ja sinulla on paljon sulatettavana. Toivon todella, että kaikki menee lopulta hyvin 🌻🙂🌻

Voimia kaikille ketjuun kirjoittaneille, jotka painivat saman ongelman kanssa. Itse mietin sitä, että koen epäreiluksi juuri sen, että jos kumppani kokee jotain olennaista puuttuvan parisuhteesta, miksi on niin vaikeaa aukaista suunsa ja kertoa toiselle, että toivoisi panostusta myös parin kahdenkeskiseen aikaan, jossa jaetaan muutakin kun vanhemmuus. Arjen pyörityksessä lasten kanssa parin keskinäiset asiat jäävät taka-alalle ja sitten tulee hetki, jolloin toinen osapuoli alkaa hakea huomiota muualta. Miksi asiasta on niin vaikea puhua puolisolle, vai kolkuttaako takaraivossa ajatus, että homma menee heti syyttelyksi ? Vai onko pari vuosien saatossa muuttunut niin paljon, että lasten kasvaessa ja tullessa itsenäisemmiksi, jolloin olisi mahdollisuus panostaa parin yhteiseen aikaan, siihrn ei enää kyetäkään. Oma läheiseni, joka on tuo viestittelevä osapuoli kertoo olevansa tyytyväinen nykyiseen elämäänsä, mutta oikeuttaa tekonsa sillä, että on vuosien saatossa saanut kestämään niin paljon sikamaista käytöstä kumppanin puolelta, että ansaitsee saada ulkopuolisen jakamattoman huomion. Itse koen ristiriidan tuossa asetelmassa. Mikä on oma osuus siinä, ettei kumppanin kanssa yhdessä vietettävä aika kiinnosta ? Ts. ei anna toiselle enää tilaisuuttakaan, vaan jakaa intiimimmät asiansa kolmamnen osapuolen kanssa, vaikka nuo asiat pitäisi jakaa puolison kanssa. Uutuudenviehätys, ettei kykene näkemään kumppaniaan enää muuna kun toisena lapsen vanhempana, en tiedä. En tiedä, olenko itse liian jyrkkä asenteissani, mutta olen sitä mieltä, että vaikeudet tai suhteen arkipäiväistyminen ei oikeuta sitä, että aletaan etsiä jännitystä muualta. Asiat selvitetään sen oikean puolison kanssa. On täysin väärin touhuta toisen selän takana antaen toisen ymmärtää, että kaikki on hyvin.

Hyväksyykös tämä viestittelijä sitten, puolisonsa käyttäytyä samoin...?
Sanotaan, ettei ole yhden syy, jos kaksi riitelee, tuon logiikan mukaan ei oleyhden syy, jos suhde arkipäiväistyy..

Minun mieheni jäi kiinni seksiviestittelystä kaverinsa kanssa ja tämä viestittely oli kestänyt jo puoli vuotta. Koko tämän ajan tapasivat myös viikottain harrastuksen parissa ja kuulemma mieheni sanoin vain "hinkkailivat vaatteet päällä toisiaan."

Olin aivan murtunut. Riideltiin paljon. Koin itseni erittäin loukatuksi. Vaadin selityksiä että miksi mieheni käyttäytyi näin minua kohtaan selkäni takana. Mitään järkevää vastausta en saanut syyksi. Lopulta olin niin rikki että sanoin haluavani eron. Hän alkoi itkeä ja lupasi muuttaa käytöstään ja sanoi että rakastaa vain minua ja tajuaa nyt tehneensä väärin. Minulla olisi ollut jo vuokra-asunto katsottuna itselleni ja olisin ollut valmis eroamaan yhteisen 15-vuoden jälkeemme vaikka olinkin surun murtama. Päätin kuitenkin jatkaa suhteessa enkä muuttanut pois.

Nyt neljä vuotta tapahtuneesta, on käynyt ilmi, että miehelläni on ollut aina vain uusia ja uusia kavereita joiden kanssa seksiviestittelee. Hänen mukaansa hän ei pyydä naku- ja vähäpukeisia kuvia vaan naiset omasta aloitteestaan niitä lähettää kehujen toivossa. Kysyin että minkälaisia tällaiset kaverit oikein on, että miksi ihmeessä mieheni ottaa kuvia ja viestejä vastaan tuollaisilta kavereilta varattuna miehenä. Hänen mielestään se on piristävää saada niitä kuvia ja viestejä eikä aio lopettaa vaan jatkaa loppuelämäsä samanlaista toimintaa. Hän ei koe sitä pettämisesksi vaan hänen omaksi yksityisasiaksi.

Olen taas aivan rikki. Nyt minun on kerättävä voimani ja erottava noin 20 yhteisen vuoden jälleen joista viimeiset vuodet ovat olleet uuvuttavia näiden viestittelyjen vuoksi. Juuri kun olin pääsemässä yli ensimmäisestä tapauksesta, ilmestyi uusia. Menee vuosia päästä yli.

XXX3 kirjoitti:
Tilanne on niin tuttu. Rakastan omaa miestäni mielettömästi kaikkien yhteisten vuosikymmenien jälkeen. Sallisin viestittelyn, jos se piristäisi hänen keski-ikäistä elämäänsä. Mutta eihän se siihen jää. Aikansa viestiteltyään tahollaan naimisissa olevat suunnittelevat yhteisiä puolisalaisia kahvihetkiä puolivahingossa. Kohta tapaillaan kahden kesken ja sitten tehdään yhteisiä automatkoja ja seksikin luonnollisesti tulee mukaan (aikuisia kun ollaan). Hups, tästäpä tulikin draamaa. Aikansa jatkuessaan, ulkopuolisetkin sen huomaa ja kyllä se tulee sinisilmäisten aviopuolisoidenkin tietoon.

Sitten on minun vuoro ottaa rooli tässä näytelmässä: itken, suren, masennun ja laihdun. Yritän ja luovutan, yritän ja luovutan. Mies katselee vieressä ja kummailee, miten tässä näin kävi. Välillä täytyy tarkastaa puhelimesta, olisiko se ex-salarakas laittanut jonkun kivan tekstiviestin. Ystäviähän voidaan kuitenkin olla, vai mitä?

Kuten huomaatte, yhtään en osaa neuvoa. Näin sivuosanesittäjänä ei näköjään paljon voi vaikuttaa juonen kulkuun. Täytyy vain katsoa, mihin pääpari suhteilussaan päätyy. Olisikohan seuraava näytös jo viimeinen, sillä tämä kesäteatteri kyllästyttää.

Sivuhuomautus: sulla on todella kynä hallussa, tekstiäsi on (rankasta aiheesta huolimatta) nautinto lukea! ❤️