Mieheni ihastunut toiseen, onko luuloa vain?

Mieheni ihastunut toiseen, onko luuloa vain?

Käyttäjä Mustikka3 aloittanut aikaan 05.08.2013 klo 14:29 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Mustikka3 kirjoittanut 05.08.2013 klo 14:29

Ollaan asuttu kimpassa parisen vuotta ja mökillä ollaan ihan joka viikonloppu. Minulla vain on nyt sellainen tilanne etten pääse mökille joka viikonloppu murkkuikäisen poikani takia ei halua enään sinne kaverien takia. Mieheni kuitenkin menee sinne. Ympärillä on muita mökkejä ihan näköetäisyydellä ja mökkeilijät pitää aina vuorotellen kevät ja kesänlopetus juhlat. Viime kesän loppujuhlaan en päässyt ja siitä lähtien olen havainnut erään nuoremman varatun naisen nimen tulevan jatkuvasti esiin.Loman hän vietti yksin mökillä välillä vain kävin. Huomasin käydessäni että miehellä aina asiaa naisen mökin suuntaan ja hyvin tiedettiin missä nainen mustikat keräsi. En ole asiasta hänelle sanonut sanaakaan. Yksi päivä oli puhelin niin ettei kokopäivänä yhteyttä. Seuraavana päivänä vasta puolenpäivän aikaan mies vastasi. Mieheni on tullut etäämmäksi minusta ei koske minuun ei halua minua. Olen kysynyt häneltä että onko toista mutta ei myönnä. Sanoo vain että vanhan miehen vaivoja. Nyt tulossa tulevana viikonloppuna taas juhlat ja sattumalta tuli ilmi että kyseinen nainen tulossa juhliin yksin mies ei pääse. En tiedä miksi minua pelottaa. Ajattelin seurata tilannetta ihan selvinpäin. En tiedä olenkohan vain luuloharhainen? Pelkään ottaa asiaa puheeksi.

Käyttäjä Pete76 kirjoittanut 05.08.2013 klo 14:55

Hei
Minnä ottaisin asian puheeksi. Tietenkin varoen jos mies on herkkä suuttumaan.
Minä ottaisin asiasta selvää ennen kuin satuttaa itseään pahemmin.
Minulla vaimo on pettänyt ja sen kyllä huomasi heti jossain vaiheessa.

Ole reipas ja kuuntele itseäsi.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 05.08.2013 klo 16:12

Ei se aina luuloa ole, mutta suoraan kysymällä, pääsee helposti hullun kirjoihin, vaikka se sitten kuitenkin totta olisikin.
Mutta, kuitenkin on parempi ottaa asiasta selvää, ettei itse ala luulemaan itseään hulluksi ja turhan luulijaksi.
Siinä voi ne lämpimät välit, vähän viilentyäkkin, kun asia huomataan ja otetaan puheeksi.

Käyttäjä Mustikka3 kirjoittanut 12.08.2013 klo 13:55

Viikonloppuna selvisi että jotain on.
Nainen paljasti heidät sanoillaan.
Selvisi myös miksi yhtenä päivänä puheluihin ja viesteihin ei vastattu vuorokauteen.
Nainen selvästi halusi minun saavan tietää ja tehdä minut mustasukkaiseksi.
Ilmeellänikään en näyttänyt hänelle miltä minusta tuntui vaikka sydän murskaantui.
Naisella myös oma mies.
Tekisi mieli kertoa hänelle.
Olen ihan rikki.
Juhlien jälkeen rauhallisesti kysyin mieheltäni että onko hän rakastunut, ei kuulemma eikä myöntänyt suhdetta.
Minut tehtiin hulluksi ja vainoharhaiseksi. Minulle mökötetään ei puhu minulle mitään. Vaikka sen illan jälkeen en ole asiasta maininnut sanakaan. Olen niin vihainen ja loukkaantunut.
Vielä on parinviikon päästä mökeillä toiset juhlat. Yritän pitää itseni kasassa ja seuraan tilannetta.
Miten selviän tästä??

Käyttäjä mariella kirjoittanut 13.08.2013 klo 01:22

Hei🙂🌻
Jos jaksaisitte selata minun tarinaani: teillä on nyt sama tilanne, kuin meillä alussa: parisen kuukautta epäilin, äänenkannattaja, mutta hullu ja vainoharhainenhan minusta tehtiin. Lopulta koko tarina kaikkine tapahtumineen (oletetusti) paljastui.
Asiasta on aikaa reilusti yli puoli vuota, enkä vieläkään ole voinut unohtaa. Perheterapiaan ei mies lähtenyt ja nyt kuljen yksin psykiatrilla (kokenut, vanhempi mies) juttelemassa perhe-elämästämme.
Alku oli yhtä shokkia: meni unet ja tuli syömättömyys.
Otin yhteyttä toiseen naiseen (perheellemme tuttu, vähän kuin äitihahmo ) ja kerroin hyvin suoraan kantani asiasta. Myös naisen miehen kanssa juttelin useita kertoja.
Oma mies masentui ja joutui sairaslomalle.
Nämä ovat kipeitä asioita ja neuvojaan vaikea antaa...
Tärkeintähän olisi nyt ehkä saada tietää se, onko suhde miten vakava.
Meillä se ei ollut, päinvastoin: miehen herättyä arkitodellisuuteen jäi jäljelle vain inho ja hyväksikäytetyksi tullut tunne...Nainen oli aloittanut suhteen tarjoten empatiaa hankalaan perhetilanteeseemme. Olenhan vakavasti ja pysyvästi sairas. Miehen psyyke ei ollut kunnossa ja tottakai hän otti vastaan tarjotun avun. Aloitteet seksiin jne. tulivat naiselta.
Hänen tarkoitusperänsä oli saada hetken huvia elämäänsä.
Haavat ovat perheessämme jäljellä vielä☹️

Käyttäjä helemi kirjoittanut 13.08.2013 klo 09:01

Sinä selviät.
Osuit vain asian ytimeen ja nyt olet se pahapää, kun paljastit, tarkoin varjellun salaisuuden, jota ei sinun uskottu huomaavan.

Käyttäjä Mustikka3 kirjoittanut 13.08.2013 klo 13:35

Hei Mariella!
Kiitos kun kerroit oman tarinasi.
Olen nyt ihan sekaisin ruoka ei maistu ja heräilen aamuyöstä.
Ajatuskset pätkii enkä uskalla ottaa asiaa esille miehen kanssa.
Rakastan vain miestäni paljon.
Meillä on aika tuode suhde kolmas vuosi tulee täyteen, pari vuotta asuttu yhdessä.
Ollaan käyty uusioperheen arkikriisejä läpi ja on miehelle vissiin ollut liian vaikeaa sopeutua siihen ja nyt hakee uutta puhtia muualta. Ei kuitenkaan ole suostunut tulemaan terapiaan kanssani.
Minä yritän ja yritän. On vain sellainen olo että hän on luovuttanut.
Minulle vain kova paikka enkä tiedä miten pääsen tästä yli.
Tuleva viikonloppu on vain taas niin etten pääse mökille ja tiedän että mieshän sinne menee ja nainen myös.
Pitääkö minun vain luovuttaa eikä pitää kiinni omasta rakkaasta. Kun yksipuolista taitaa enään olla.
Pää tässä hajoaa on rankkaa. Huomenna pitäisi mennä töihin en tiedä pystynkö vai onko vain parempi että menee saa ajatuksia muualle. En vain tiedä pystyykö keskittymään.

Käyttäjä Miekkonen kirjoittanut 13.08.2013 klo 21:54

Hei Mustikka. Suosittelen että meet töihin vaikka kuinka tuntuu että ei jaksaisi. Toki itselläni työnteko ei asiaa estänyt miettimistä vaan se oli koko ajan mielessä ja sille ei mitään voi. Vaimo puhui viisaita kotonakin että mee ja tee sitä ja tätä jotta et asiaa mieti ja tee tekemättömät työt ulkona. Työnteko on hänen mielestään lääke tähän. Se vaan on niin hemmetin helppo siinä vieressä neuvoa ja sanoa että älä nyt oo masikses kun ei itse ole tätä kokenut. Ihan eri fiilikset petetyllä vrt. Pettäjällä. Tottakai pettäjä tahtoo että asia olisi nopeasti lakaistu pois päiväjärjestyksestä. Itse sanoin vaimolle että mieti jos asia olisi toisinpäin johon hän että ollaa niin erilaisii että kyllä hän vaan katsois tulevaisuuteen eikä kaivelisi menneitä. Ettei menneiden kaivelu edistä mitään hyvää .Niin se on nyt helppo sanoa mutta kuinka vaan olisi jos asia oikeesti olisi toisinpäin. Sanoin suutuspäissä että ok kun ja jos meillä alkaisi menee hänen mielestään tosi hyvin ja hän olisi onnesta soikeana niin kostan kaiken ja sitten sanon että mitä sä nyt tosta , katsele vaan tulevaisuuteen. Niin meillä on eri tilanne kun teillä eli yhteydenpito kolmanteen osapuoleen on 3kk.tta sitten loppunut. Se ei loppunut heti vaikka niin mulle uskoteltiin. Kun selvisi että edelleen yhteyttä pitivät niin repesin liitoksistani , kun kävin tämän pingviinin tykönä hieman tukistelemassa ja sanoin että leikkii tulella niin kaikki loppui. Näin kauppareissulla tämän herran ja hän ei tiennyt minne olisi itsensä tukkinut. Oli jonkin naisen kanssa ja pelkäsi kait että tulen räyhäämään naisystävän kuullen. Tuli jostakin syystä hyvä olo kun oli niin paniikissa. Toisaalta vaimon vikahan se pääosin on kun tollaseen muka kaveri suhteeseen lähti. Sun pitäis mustikka saada miehesi kanssa asiasta keskusteltua jotenkin. Siis tuntuu ihan hirveältä mun miesnäkökulmastakin katsottuna että miehesi menee mökille pokka päällä jonkin naisen kanssa vaikka olet tietoinen yms.....miksi ei voi asiaa selvittää. Miksei välitä toisen tunteista. Olen kokenut saman joku vuosi sitten kun vaimo jäi ekan kerran kiinni pettämisestä ja oli lähdössä ulos tämän sen aikaisen ihastuksen kanssa. Siis ei auttanut vaikka itse olin tullut samana päivänä leikkauksesta ja lapsi tuli kipeeksi niin oli kova polte pettämään. Se auttoi kun sanoin että lähde vaan mutta koskaan et sitten tänne enää tule, eikä tekemisissä olla mitenkään. Väitti mua hulluksi vainoharhaiseksi ja vuosien päästä vasta myönti että olin ollut kaikessa oikeassa ja hän ei tiedä kuin oli niin sekasin ja haluaisi sen historiastaan pois.Kai siinä sitten jossakin hiton pilvilinnoissa lentää ja näkee ruususen unta ja oma mies on arkinen rasite vaikka se tekisi mitä tämän toisen eteen niin silti se on tyhmä ja idiootti.. en tiedä , ehkä joku pettäjä voisi tätä paremmin selventää. Niin tässä uudessa jutussa ei ollut mitään tyhmyyksiä tehnyt kun oli muka oppinut edellisestä jutusta...paskat sanon minä. Tai musta tuntuu siltä että valehtelee. Yritä nyt saada puheyhteys mieheesi ja kysy mitä tahtoo suhteeltanne ja mikä mättää. Sun pitäisi huolehtia itsestäsi eli nukkua ja syödä. Helppoa se ei ole. Itsekkin laihduin paljon ja ylipainoa ei juurikaan ollut. Kaveritkin kyseli että kuin oot noin hyvässä kunnossa. En viittinyt sanoa että että tietäisittekin kuinka kurjassa jamassa todellisuudessa olen ja mikä tähän kesäkuntoon on johtanut. Jaksamisia halauksen kera

🙂👍

Käyttäjä helemi kirjoittanut 14.08.2013 klo 06:51

Miksi et järjestäisi asioita niin, että yllättäen pääsetkin sinne mökille.

Käyttäjä Mustikka3 kirjoittanut 14.08.2013 klo 16:54

Kiitos Miekkonen pitkästä viestistä, kyyneleet tuli silmään ja Helemi ajattelinkin että käväisen siellä ilmoittamatta jotain hakemassa.

Eilen laitoin saunan ja pakotin miehen sinne kanssani keskustelemaan.
Aloitin keskustelun seurusteluajasta ja kuinka meillä mussun mussu aika ohi ja hakeeko hän nyt tästä naisesta sitä samaa tunnetta. Että meille tullut arki ja hän nähnyt heikkouteni ja on tietenkin että jotkut asiat alkaa ärsyttämään toisessa mutta onhan sitä yritettävä vain jaksaa ja kestää ei elämä ole aina ruusuilla tanssimista. No hänhän alkoi heti haukkumaan 13.v murkkuani ja minä kysyin että nytkö tulet hyökkäysasenteella kimppuni että minä tässä loukattu olen. Sitten alettiin huutamaan että vihaa mustasukkaisuutta ja ei ymmärrä sitä. Hän ei kuulemma ole koskaan ketään pettänyt ei myöskään minua. Että naapuri ei merkitse yhtään mitään.
No naisen sanoista kyllä tuli viime viikonloppuna sellainen viesti että jotain on tekeillä.
En sitten tiedä mitä ajatella. Se kyllä myös että miksi hän suuttuu asiasta niin paljon. Minä ainakin olisin vain mielissäni kun toinen näyttää että välittää ja on mustia. Minua ainakin varmaan huvittaisi pikemmin jos asiassa ei kerran ole perää..
Töissä olin ja meni kyllä paremmin kuin kuvittelin. Sain ajatukset muualle ja kai sekin kun uskalsin ottaa asian puheeksi.
Kiitos tuesta, yritän jaksaa..

Käyttäjä Mustikka3 kirjoittanut 15.08.2013 klo 09:26

Hei Miekkonen on varmaan vaikeaa unohtaa pettäminen ja se varmaan myös kummittelee mielessä aina? Voiko sitä sitten enään koskaan luottaa toiseen?

Itselläni mieliala menee tällähetkellä vuoristorataa, vihasta ja rakkaaansa menettämisen pelko on suuri. Itsetunto nollassa.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 15.08.2013 klo 10:10

Olen samaa mieltä, huvittaisi ja sitä voisi hymynkare suunpielessä seurata, jos se ei totista totta ole. Mutta jos toinen tulee silmille, kun asiasta puhuu, niin sanoisin että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Miksi se 13 v, ei voi sinne mökille lähteä?

Käyttäjä Mummikka kirjoittanut 15.08.2013 klo 11:00

helemi kirjoittaa asiaa (se koira älähtää jne.) niinhän se juurikin menee näissä tapauksissa, pettäjällä/ pahantekijällä on ajatus, että hyökkäys on paras puollustus... näin ainakin meillä ☹️
Aina on omat epäilykset ja kyselyt lytätty sillälailla, että toinen raivostuu vaikka ihan asiallisesti ja nätisti asioista kysyy jotka mietityttää ja lopultahan sitä saa sen vainoharhaisen ja hullun leiman, kun tyhmiä kysyy 😭
Samanlaisia episodeja tuntuu kaikilla meillä petetyillä olevan näiden kurjimustemme kanssa... Itse olen jo piirun verran paremmalla puolella omassa tragediassani, aikaa se on toki vienyt ja voimia kysynyt.
Rakkaus mieheen ei ole palannut vieläkään vaikka päätin jäädä luokseen kaikesta huolimatta. Tilanne on nyt se, että mies onkin se pieni ja heikompi ja minä vahva nainen! Elän päivän kerrallaan ja toivon löytäväni joskus vielä sen kuolleen tunteen takaisin.
Toivon sydämestäni teille kaikille voimia ja jaksamista sekä uskoa parempaan huomiseen!

Käyttäjä Mustikka3 kirjoittanut 15.08.2013 klo 13:13

Mökki miehen ja sovittiin silloin murkun ja miehen välit tulehtui että miehellä on paikka jossa hän saa hermojaan lepuuttaa. Meillä kotonakin ne päivät on leppoisempia saadaan olla vähän murkun kanssa keskenämme. Vaikka nyt hänellä jo kaverit tärkeämpiä ei äidin seuraa paljon enään kaivata.
Olen kyllä samaa mieltä että jotain on kun niin suuttuu kun asiasta puhuu. Ehkä nyt vain seuraan tilannetta ja yritän tehdä kaikkea sitä mistä saan voimia. Sienimetsään illalla.
Kiitos vastauksille!
Tämäkin auttaa kun kirjoittaa tuntemuksiaan tänne..

Käyttäjä Miekkonen kirjoittanut 15.08.2013 klo 22:44

Niin ,mieluinen puuhastelu auttaa kyllä. Itsekkin tulin koiran kanssa metsästä ja se on tälläiselle ei niin kirkossa viihtyvälle yhdenlainen kirkko , rauhallista ja raikasta eli hermo ja sielu lepää. Juu sieniä myös silmäilin mutta kun ei tunne kun muutaman lajin vasta niin kotiintuomiset oli niukansorttiset heeee. Kurjuudesta jota tälläinen pettäminen ja epätietoisuus aiheuttaa vielä sen verran että Itselle meinasi tulla tai ehkä tulikin masennus eli tämä kesä liukui ja meni kuin itsestään ja ajantajukin jotenkin katosi. Kaikki tuntui samantekevältä ja kurjalta .Harrastuksia mitä on ollut jäivät ihan täysin. Kesä meni murehtiessa ja laihtuessa. Sitten kun ei ollut ketään kelle puhua (eihän mies nyt kavereilleen tälläistä kehtaa puhua) niin asian kanssa oli aluksi pitkään niin yksin. Myönnän että kävi kaikenlaista synkkää mielessä niin rikki olin. Pääsin niistä kamalista ajatuksista onneksi nopeasti yli. Onneksi myös löysin nämä sivut ja kyllähän se helpottaa kun ei ole yksin synkkien ajatusten kanssa, saa ymmärrystä yms.tukea. Niin eli nyt tuntuu jo paljon paljon paremmalta. Vanhimmat aikuisiässä olevat lapset jotka jo tiesivät mistä kaikki riidat nyt johtuu eräänä aamuna kuukausia sitten näkivät kuinka murtunut olin, vaikka kovasti yritinkin zempata etteivät huomaisi tulivat luokseni ja halasivat ja sanoivat että he ovat mun tukena ja etten ole yksin asian kanssa. Pikkasen siinä oli isukilla herkkä hetki ja silmät kosteena. Kuinka ihanat lapset mulla on. Väärin se toki tavallaan on että he asian tietävät mutta mielestäni se on parempi kuin epätietoisuus. Mutta sinisilmäisyys on multa nyt kadonnut vaikka lähes sisilmäinen olen😀 Ero ja uusi parisuhde ei takaa mitään. Pahimmassa tapauksessa ongelmat vain lisääntyy. Mistäs siitä uudesta kaveristakaan tietää mikä olisi naisiaan. Tälläiseksi sitä sitten kait tulee ihminen joka ei ole mustasukkainen ollut koskaan. Epäilee eikä luota ja ennen luotti ihan satasella toiseen. Vaimo sanoi että hänellä on nyt menot menty ja pian lisäsi että kun on ollut muutenkin kun vankilassa. Huhhuh. Kuinka voi tuntea noin kun on saanut mennä ilman että oisin kieltänyt mitää. Sitte hokee että miksen mä mee minnekkää ulos kavereiden kaa, tekis kuulemma hyvää. Ei mun tarvi.. joskus tod.harvoin voin mennä. Viihdyn kotona perheeni kanssa enkä tunne että menettäisin mitään, päinvastoin .Toki viihtyvyys on kärsinyt nyt kolauksen ja ehkä pitäisi mennä ulos.. jne. Vaimolle sanoin että jos nyt jatketaan niin hänen menot tosiaan on nyt menty eli viihteelle tai pikkujouluihin tms. Mennään yhdessä ei yksin ja oli siitä samaa mieltä ja sanoikin että eihän ole muuta vaihtoehtoa. Mielenkiinnolla seuraan kauanko menee kun olisi joku naisten saunailta tiedossa yms.. nooh mähän voin mennä vaikka pesemään naisten selät . Sanoin että jos joku ihmettelee mikset sä pääse jonnekkin niin sano rehellisesti että oot pettäny miestäs niin eiköhän ne ymmärrä.. Sanoimpa kamalasti mutta se on totuus. Toivotan taas jaksamisia sopivan kokoisen halauksen kera ja lopetan tähän kukkasten kera
🌻🙂🌻

Käyttäjä mariella kirjoittanut 16.08.2013 klo 00:42

Hei 🙂🌻
Meillä myös hermostuttiin tuona aikana herkästi ja vainoharhaiseksi, sekä mustasukkaiseksi jopa isojen lasten kuullen leimattiin. Se oli tosi raskasta aikaa ja sitähän kesti n. Parisen kuukautta.
Suhde ei loppunut, ennenkuin minä sain siitä tietää.
Sekin kertoo mielestäni jotain...valehtelua alussa suhteen laadusta ja myös raivokohtauksia. Itse olen pysynyt vihan puolesta ihan asiallisessa käytöksessä.
Suhteen jälkipuinti ja tuo epävarmuusaika olivat pahimpia. Välillä tuntui, että olenkohan todella tulossa hulluksi, kun epäilen miestäni uskottomuudesta.
Se on niin, että kyllä sellaiset asiat aistii ja vaisto herää...Toisen tuntee kuitenkin, varsinkin suhteen ollessa jo pidempi. Ja ehkä samoin myös lyhyemmiksi suhteissa.
Yritä saada totuus jotenkin selville: epävarmuus syö voimia ja jos tulee nyt esille jotain raskauttavaa, tulet tarvitsemaan voimia asioiden käsittelemiseen.
Kaikkea hyvää sinulle toivin🌻🙂🌻