Loputon vyyhti, kierre, mikälie…

Loputon vyyhti, kierre, mikälie...

Käyttäjä Anzeliq aloittanut aikaan 15.09.2012 klo 10:43 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Anzeliq kirjoittanut 15.09.2012 klo 10:43

En edes tiedä mistä aloittaa, sen tiedän että nyt on pakko purkaa näitä asioita jonnekin. Tämä lienee oikea paikka 🙂🌻

Kerron ensin vähän tai vähän enemmänkin tarinan taustoista. Tämä on tietenkin yksipuolinen näkemys asioista, mutta tahdon nyt jonnekin kaataa sen miltä minusta tuntuu ja oikeasti miettiä tätä elämää.

Tapasimme kun olin 13 ja puoliskoni 19, tällöin ei ollut vielä oikea aika millekään. Vaikka puoliskoni olisikin ehkä ollut sitä mieltä. Sillä itselläni oli kesken kaikki, synnynnäisen vamman hoitoon liittyvät suuret leikkaukset, koulu, murrosikä, kaikki oli niin sekavaa, jo kotonakin..enkä ollut ajatellut häntä muuta kuin kaverina. olisinko ollut 15 kun sitten olin hetken erään toisen kanssa, en usko että tuota teinisekoilua voi edes laskea seurusteluksi, mutta tästä liikkeestä olen jälkeen päin kuullut useiden vuosien ajan parisuhteessani..

Olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa melkein kymmenen vuotta, enemmän tai vähemmän. Kihloihinkin kerittiin joskus ja sittemmin sormus jäänyt korurasian pohjalle, puoliskoni vei omansa panttilainaamoon. Jokusen kerran homma on tosiaan ollut poikki, johtuen samoista asioista kuin nyt taas käydään läpi. Hyviäkin aikoja on ollut,ja pakkokin sillä miten ikinä muuten olisimme yhdessä, mutta keskityn nyt tässä näihin ongelmakohtiin. Jos saisin täältä apua ja neutraalia puolueetonta näkemystä, ilman sitä minä-sinä syyttämistä. Me on siis unohtunut kuviosta ☹️

Olin siis 17 kun aloimme olla yhdessä, asuimme niin että koko suku lähes samalla pihalla ja omaa elämää ei näin jälkeenpäin ollut, kun aina oli joku heistä ovella. En kokenut tätä ongelmaksi, myöhemmin olen kuullut että avokkini, sanottakoon häntä H:ksi tässä tarinassa, olisi tätä rauhaa kaivannut jo kauan. Itse en asiaa nähnyt niinkään ongelmana silloin vaikka olihan se melkoinen symbioosi.On välillä vieläkin, meillä ei ole omia lapsia ja olen ollut aika paljon kiinni sisareni ja hänen lasten elämässä. Tästä H on useasti huomauttanut, mutta en osaa olla murehtimatta. Varmasti olen siis laiminlyönyt sekä H:ta että itseäni, tästä syystä, sillä se on vyyhti sinänsä ja kokonaan oma tarinansa. Sisältää liikaa pahoja asioita ja tapahtumia joten en ala niitä tässä avaamaan, ainakaan vielä.

Olin siis itse vielä koulussa haaveena ammatti, jonka sainkin. H useasti kotona työttömänä, mahtui mukaan joitain työpätkiäkin, mutta raha oli se mikä rassasi. Silloin H alkoi hoitaa töitään toiminimen kautta, ja rahaa tuli ja meni. Ei niinkään näkyvää jäänyt muuta kuin verovelat. eihän peliongelmainen sovi yrittäjäksi. Yritin tätä selvittää joskus, mutta vastaus oli aina etten asioista mitään tiedä, joten luovutin. Myöhemmin tuo toiminimi sotku saatiin loppumaan, mutta liian kauan siinä meni. Näihin aikoihin H oli useasti reissuhommissa ja minä viikot yksin kotona. kun hän tuli viikonlopuksi kotiin lähdin itse kavereiden kanssa ulos baariin, koskaan emme olleet yhdessä missään ulkona.H viihtyi muutenkin ennemmin kotona, juhli sielä sitten itsekseen pelien ja oluen kanssa. Riitoja oli usein ja niitä setvimässä oli tuo koko kilometrinsäteellä asuva suku.

H epäili että minulla on joku toinen, jota ei koskaan ollut. Tätä ei kuitenkaan varmasti auttanut se että olin aina menossa jonnekin. Suhde minulla oli milloin lempparilaulajaan milloin keneen tahansa tuttuun, usein kuulin myös tuosta vuosien takaisesta teinisäädöstäni. Ei kuitenkaan ollut muita, mutta jälkeenpäin mietittynä tuo oli kehä jota ruokin menemiselläni. No mitä voin sanoa olin ja menin, mutta elin nuoruuttani, samaan aikaan olin se ihminen joka leipoo ja laittaa kotia. ensimmäistä omaa kotia, joten en nyt koko ajan ollut menossa sentään.

Kuulin myös usein kaveripiiriltämme siitä että yksi sun toinen on lainannut H:lle rahaa. Ei ollut hyvä juttu ei. Mitään peliongelmaa ei myönnetty tässä vaiheessa, vaan se itseasiassa tapahtui vasta tänä keväänä. Mitä enemmän asiat kertyivät sitä vähemmän minua kiinnosti olla kotona.

Kaikki meni sotkuiseksi ja erosimme. H asui seinän toisella puolella sukulaisellaan juoksin itse entistä enemmän ulkona, viettäen nuoruutta. Pienellä paikkakunnalla tekemiseni menivät aina H:n korviin ja vaikka olimme erossa niin satutin häntä monesti älyämättäni sitä. Jokunen toinenkin siihen kuvioon mahtui, mutta ei koskaan ollut hyvä olla. Aina tuli ikävä H:ta. Itselleni perustelin asiat niin että olimme eronneet ja olin vapaa tekemään mitä huvittaa. Huomasin myös että nämä muut jutut kaatuivat usein siihen että ripustauduin liikaa näihin uusiin ihmisiin. Lopulta H muutti toiselle puolelle Suomea. Emme kuitenkaan koskaan päässeet eroon toisistamme, vaan olimme yhteydessä säännöllisesti.

Meni ehkä vajaa vuosi en edes muista, mutta löysin itseni tuolta samalta paikkakunnalta. Meillä oli mukavaa ja asiat sujuivat. asuimme erillään ja kumpikin hoiti oman taloutensa. Liikuimme tuolla uudella maaperällä yhdessä ja keskustelimme asioista. Joskus joku vanha asia hyppäsi silmille, satunnaisen riidan muodossa, mutta pääosin kaikki oli hyvin. Oli ikävä toista, mutta meillä oli toisemme. Asuin itse tuolla vanhalla paikkakunnalla, mutta ei siinäkään ollut ongelmaa, vielä.. Jossain kohtaa taas välit viilenivät ja sovittiin että antaa olla. Samat asiat ne siellä kummittelivat edelleen.

Sitten valmistuin koulusta ja sain töitä, kaukaa tuosta vanhasta paikasta. Päätin muuttaa vakipaikan perässä kaupunkiin, josta en tuntenut ketään tai mitään. Onneksi vastaanottamassa oli maailman paras työyhteisö. Muutin siis yksin. Olin joskus yksinäinen ja mietin asioita, itkin usein, että mitä teen täällä, mutta olipahan töitä ja tää on nyt se uusi elämä.

Ei mennyt montaa viikkoa, kuukausi ehkä. sen että sain kämpän kuntoon niin H otti yhteyttä, edelleen sieltä toiselta puolelta Suomea. Ikävä oli ja outoja viestejä tuli.. Pidä huolta itsestäsi yms.. kuulosti masentuneelta.. en tahtonut että siellä yksin miettii kaikkea taas. ulosotto kimpussa,rahat pelattu, juotu varmaan jokunen päivä. Pyysin luokseni, piti nukkua sohvalla, kunnes asiat kunnossa. ei mennyt kauaa niin siinä oli taas omalla paikallaan. Toisen paikkakunnan kämppä irtisanottiin ja muutettiin taas yhteen ensi kertaa virallisesti. Tähän asti kirjat olivat olleet hänellä omassa kotonaan,koska kirjojen siirrolle annoin ehdoksi sen että vuokra menee sitten maksuun puoliksi. Ehkä tyhmä vaatimus, mutta jokaisen on maksettava asumisestaan yms. tätä on ollut aina H:n vaikea ymmärtää. Ensimmäisessä asunnossamme koti oli minun ja hän katsoi tämän vaatimuksen täyttämisen olevan liian vaativaa, joten kirjat olivat siis tähän asti muualla.

Uudella paikkakunnalla elo sujui taas hyvin, joskus selvittelin siskoni perheen asioita, mutta välimatkaa oli riittävästi tähänkin asiaan. Töitä H etsi ja teki, kuitenkin edelleen eri mittaisissa pätkissä, itse olisin kaivannut pysyvyyttä tähänkin asiaan. Haaveilin omasta asunnosta ja perheestä. Vaikka peikkona kummitelikin tuo periytyvä vammani, joka voisi siirtyä lapsille, onneksi todennäköisyys on aika pieni. No kuitenkin taas kerran H.n työt loppuivat taas ja olutta kului, muutuin valittavaksi ämmäksi joka ei ymmärrä mitään. tuli riitoja rutattuja olut-tölkkejä, kahvikupin kuvaa oveen yms..(ei kuitenkaan koskaan toisiinsa kohdistuvaa väkivaltaa, muuta kuin henkistä, minusta tuntui useasti ettei H edes muistanut mitä kaikkea oli sanonut edellisenä päivänä humalassa) saatiin asiat selviteltyä, tuli H:lle uusia töitä asiat palautuivat normaaliksi, kunnes taas oli ulosotto kimpussa. Jossain välissä siskoni perhe muutti muutaman kilometrin säteelle ja upposin taas tietyllä tavalla heidän elämään kiinni. Itse kävin tällöin ulkona vain työkavereiden kanssa, muuten ei tullut kaupungilla liikuttua viihteellä. Vanhalla paikkakunnalla käynnit ja se että olin siellä viihteellä aiheuttivat ongelmia H:n kanssa, vanhat kummitukset heräsivät vaikka ei ollut muita miehiä tms.

H:n työ-työttömyyskierre jatkui reissuhommia, enemmän rahaa, verottomat matkakorvaukset, ulosotto ei pääsisi kiinni.
Vaikka rahaa olisi tullut vein kaiken, osittain kyllä, laskuihin joita olin maksanut itse vuosia ja kyse oli yhteisistä menoista. Olin taas yksin reissusta toiseen, ympäri Suomea jopa ulkomaille, joka olikin floppi sinänsä. H:n pimeä homma josta monen kuukauden rahat jäivät saamatta, laitoin rahat laivalippuun että pääsi kotiin sieltä.. Aamuisin lähdin töihin ja sain viestejä laita 20€ruokaan ja tupakkaan, tein stopin, mikä olisin elättämään kun ei kuitenkaan ole molemmin puolista,taas laskettiin euroja.. pelikone sai varmasti osansa, sitä ei vaan laskettu kk-budjettiin.

Samaisen ulkomaan reissun aikoihin tein virheen, en puolustele, mutta kerron kuitenkin. Olin yksin, velkatoimisto kyseli jo minunkin asioita vaikka minulla ei ollut osaa eikä arpaa koko sotkuihin. Töiden puolesta ei ole varaa sekaantua koko asiaan, muuten ei olisi enää töitä.H tarvitsi taas rahaa, pyysi minulta, laitoin, valitin, olin laittamatta, aina samat keskustelut. Omat haaveeni eivät saaneet vastakaikua, olin varma että voisin unohtaa asunnon hankinnan ja muut asiat, ei olisi koskaan varaa mihinkään. H:n osalta tuli taas epäilyjä muista miehistä. Sitten vaan riitti kaikki, petin. Tuntui siltä, että siitäs sai kun on vuosikaudet hokenut asiaa. Ei viisasta tiedän, mutta näin kävi. Sisareni piti huolen että H sai kuulla asiasta, tuli sota. Päätin että en myönnä mitään salaisuuksia H:llakin on rakastaa pelikoneita yli kaiken. olkoon. Sanoin että ei ollut mitään, nukuttiin vaan.. valetta, tiedän..

Asiaa käsiteltiin viimeksi viime yönä, siis tuota virhettäni, siitä on kaksi vuotta. Oma mokani siis. Nostin asian esille kun H taas toisella puolella suomea reissuhommissa ja saanut fb kavereita, naisia joita en tunne. keskustelut seinällään pistivät miettimään. ja se että vuosikausia epäillyt minua, osin aiheetta vaikka tuolloin kaksi vuotta sitten annoinkin aihetta. On kuulemma huoltoaseman myyjä, eli pelattu on taas. siksi en koskaa ole epäillyt hänessä mitään kun pelikone on vienyt sydämen. keväällä sain hänen vanhan puhelimen jossa oli erikoisia viestejä kaverilleni, joka oli juuri eronnut. ehkä maalaan siis piruja seinille, ehkä en, ja eihän keskustelussa ole mitään, mutta itse en välillä kuule H:sta moneen päivään pistää miettimään koko suhteen järjellisyyttä. Epäileehän H:kin milloin mistäkin, epäillyt jo vuosia.. itse en saa nähtävästi

Kaikki vanhat asiat lentävät aina silmille kuka maksoi ja mitä ja koska? oliko missä kotona vai muualla ei ainakaan läsnä… sain irti että häntä ärsyttää asenteeni ettei minulla ole vikaa vaan kaikissa muissa. Olen jostain luonne analyysistä saanut vastauksen täydellisyyden tavoittelija, mutta miksi ei sitten voi sanoa suoraa palautetta jos teen väärin. Sekaannun liikaa asioihin, jotka eivät ole edes murheeni tai ainakaan niiden ei pitäisi olla. Silloin tarvitsisin jonkun joka ravistaa minut maanpinnalle. Rakastan mutta olen kyllästynyt holhoamiseen. H vastasi ettei tiedä rakastaako. Haluaa yhtäkkiä perheen mutta ei tiedä kenen kanssa. Mielestäni tähän sotkuun ei voi hankkia perhettä ennenkuin H itse aikuistuu, enkä itsekään tiedä enää olisinko valmis. Lisäksi itselläni on taas tulossa uusia leikkauksia, jolloin periytyvyys-peikko nostaa päätään. Sekavaa..
Ehdotin jo pariterapiaa koska ongelmia on liikaa eikä tietoa mistä aloittaa, en myöskään tiedä sitä, pitäisikö puhua tulevaisuudesta vai erosta? vai olisiko siitä edes apua..

Pitäisi varmaan ensin tietää mitä itse tahtoo elämältä, ehkä tässä on yksi syy siihen miksi hoidan mielummin muiden asioita.. omat ovat niin pahasti solmussa, tai no toisaalta kaikki on hyvinkin. jotain on myös saavutettu on työura ja oma asunto. Tuon muuton aikaan kaikki luisti hyvin myös H:n kanssa, tämä oli keväällä. nyt en taas tiedä.. työpaikkoja hänen osaltaan mennyt ja tullut, rahaa ei saa vähääkään säästöön, vaikka tahtoisin puskurin jolla elää jos jotain tapahtuu. H valittaa särkyä, lääkäri ei löydä vikaa.. kesällä makasi sohvassa toista viikkoa märehtien asioitaan. Sanoo että syyllistän kaikista ongelmistamme häntä, ehkä teenkin niin. Ehkä en osaa suhtautua hänen ongelmiin, koska samalla ne ovat tavalla tai toisella myös minun ongelmiani. uskomatonta vatvomista ja jatkuvaa kierrettä. Viikon päästä H tulee kotiin, toivottavasti selvänä että saataisiin puhuttua. edellisen kerran pyysin tulemaan selvänä kotiin jäi huoltoasemalle pelaamaan, koska valitan muutamasta oluesta. Näinhän tein,mutta onko se syy pelata kaikki rahat? Pitäisikö olla vain hiljaa joka asiasta ettei sorru valittamaan turhasta? Entä minun mielipiteeni ja se miltä minusta tuntuu..

Siskoni perhe muutti takaisin tuonne alkuperäiselle paikkakunnalle muutama viikko sitten. Tämä otti koville, jäin taas yksin, vaikka kuinka olen yrittänyt auttaa heitä. kaikki hukkaan, siltä minusta tuntui. H ei jaksa kuunnella asiasta, ei jaksa olla roskakori. Pidin parin viikon tauon perheeseen ja selvittelin asioita päässäni. Miten menen sinne käymään kun sitten H taas epäilee kaikkea? sama paikka samat haamut..no oma mokani.. Jos H:kin lähtee, niinkuin oli miettinyt tällä viikolla eilen sattui mainitsemaan puhelimessa, niin jään tänne ja elän elämääni, nyt sentään jo kavereita täällä uudella paikkakunnalla, ei minulla mitään hätää olisi, niin hoen itselleni. En kuitenkaan tahdo että H lähtee, eriasia onkin sitten miten nuo vanhat haamut ja jatkuvat kierteet katkotaan. Parempi sen sitten lähteä jos ei ole tulevaisuutta tässä taaskaan. Miksi näitä asioita ei saada selvitettyä kasvotusten vaan eilinenkin puhelu oli lähtökohdiltaan jo huono H humalassa, asiasta toiseen ei päästy, muistaako mitään edes.. lopputulos oli se että itkin täällä yksin, sekö olikin tarkoituksensa? sanoi ettei asu täällä- eikö pitänyt olla yhteinen koti? Tartun lauseisiinsa ja mietin ja mietin..

Kirjoittamisesta oli kyllä apua sen huomaan, kannatti siis herätä ajoissa tänään 🙂 Ehkä lakkaan miettimästä ei ne asiat oikene täällä yksin märehtimällä. Kiitos aamukahvi-seurasta, jos joku jaksoi tämän läpi lukaista. Palaan aiheeseen sopivassa käänteessä.

Käyttäjä Teflon kirjoittanut 17.09.2012 klo 19:28

Hei, oli aika pitkä viesti mutta mitä siitä jäi nyt aivan pinnalle niin vaikutelma oli että mies on peliongelmainen ja juo melko rankasti. Lisäksi ei ota osaa elämäänne millään lailla vaan näyt pyörittävän koko showta ja miehen viraksi jää arvostella sinun tekemisiäsi. En tiedä kuinka paljon miestä rakastat, mutta itse en haluaisi jatkaa ellei olennaisia muutonsia tilanteeseen tulisi. Hänen pitäisi hakea apua peliongelmaansa, koska se aivan varmana vaan syvenee ja syvenee, on kuin mikä tahansa riippuvuus. Jos hän sotkee siihen vielä alkoholia, niin pahemmaksi vain menee. Olette ilmeisesti kohtalon oikusta jotenkin sidoksissa toisiinne, yksi joka ei pidä huolta itsestään ja sinä joka teet sen hänen puolestaan. Kunnioita itseäsi äläkä jää ovimatoksi kasvaville ongelmille. Jos hänkin jotain on valmis tekemään, niin ehkä vielä toivoa on. Muuten ennen pitkää hän vetää sinut syöksykierteeseensä.

Käyttäjä Anzeliq kirjoittanut 18.09.2012 klo 19:22

No ei tämä ainakaan aiempaan pohdintaani päättynyt. toissa yönä en saanut enää nukuttua, tuntui että henki loppuu ja sydän hakkaa. juoksin vessassa join vettä, pyörin ympyrää. Asiat jäivät niin pinnalle tuon kirjoituksen jälkeen, enimmäkseen mietin itseäni ja omaa käytöstäni, sitä kuinka olen jättänyt H:n muiden asioiden varjoon. Johtuvatko ongelmat siitä? Ironista oli se että olen koittanut viimeiset pari viikkoa opetella itsekkääksi ja olla hoitamatta sisareni perheen juttuja ja siinä onnistunutkin, mutta H oli sitä mieltä että olen liiankin itsekäs. Kohtauksen laukaisi tuo H:n uusi FB-tuttavuus kommentoi hänelle kuvaan, jolloin jo yhteiset kaverimmekin ihmettelivät koko touhua. Mikä tuo nainenkin nyt on, kun ei tarvisi yhtään ylimääräistä tähän soppaan..

Jonkun vanhan riidan jäljiltä hänellä luki profiilissaan myös sinkku, itselläni ei ole lukenut mitään aikoihin. en tiedä miksi.. ehkä sekin johtunut tästä kaikesta.. kirjoittaessani mietin että onhan minussakin vikaa, hän vain korotti puhelimessa ääntään kun kysyin tuosta naisesta.. ei ole kuulemma mitään.. oli tilanne lauantaina,sunnuntaina tein tuon löydön joka iski paniikin päälle. (Voihan olla että H:n osalta ei ole mitään mutta ihmettelen silti mikä tuo nainen on) Eilen muutimme näkyväksi parisuhteessa-tilan, lapsellista ja ehkä epätoivoista, mutta minusta tuntui että se piti tehdä selväksi, vaikka kaikki sen lähellämme tietävätkin jo.

itkin, tärisin ja odotin koko yön että saan H:n puhelimen päähän, kun on taas ollut yli viikon siellä maailmalla töissä. Taisi mennä jotakin jakeluun tuon hysteerisen puheluni kautta, annoin tulla kaiken ulos mitä mieleen tuli. Hän koitti vain rauhotella ja sanoi haluavansa myös tulla kotiin. tulee viikon sisällä, mutta nyt olemme puhuneet päivittäin.. tyhmää vaan setviä asioita puhelimessa. ☹️ Tunsin itseni vainoharhaiseksi sekopääksi. ja toisaalta mietin että en paljoa vaihtoehtoja jättänyt kotiin tulolle, itse en ainakaan uskaltaisi jättää tulematta jos toinen olisi koko yön valvonut hysteerisenä.

Selväksi on käynyt se että ainakin rakastan, koska ei kai muuten voi tuntua noin pahalta? tahtoisin hänet vain kotiin että saisimme puhua asiat halki taas kerran.
Mutta entäs sitten kun taas joku päivä huomaan että sen elämä on sotkussa? aina vaan uskon että se hoitaa asiansa kuntoon... onko se turhaa ja kuinka monta mahdollisuutta pitää antaa? vai enkö vain osaa päästää irti? Tosin en usko että minnekään olisi pysyvästi ollut menossakaan, kun tuossa itkupuhelussani totesin jotain, että onko tässä enää mitään puhuttavaa (vai oliko tässä koko homma), niin kuulosti säikähtäneeltä, eli ehkä sekin uhka oli hänen kännikiukkua..
Selvää ainakin on että emme voi elää 2viikosta kuukauteen näkemättä toisiamme.

ihmettelen vain tuota kohtaustani. miten joku ihminen voi aiheuttaa noin pahoja fyysisiä oireita vaikka ei käytännössä ole läsnä tai joku muu kommentoinut jotain typerää nettiin. olin yöllä jo viittä vaille menossa päivystykseen ja eilinen päivä meni töissä robotinlailla, koska olin nukkunut 1,5 tuntia koko yönä. mutta kai tämä tästä, toivottavasti ei toistu enää tuommoinen tila.

Onneksi kaverit ovat olleet tukenani, ilman heitä en jaksaisi enää yhtään. Toisaalta on hyvä kuulla ulkopuoliselta tuo, ettei saa olla ovimatto, sillä siltäkin on välillä tuntunut. Ja juuri asioiden kuntoonlaittamista olen vaatinut, en siis voi olla kohtuuton koska kyse on perusjutuista.
Voi olla että kasvatin kärpäsestä härkäsiä tuon nettijutun osalta, mutta ainakin tunnen jotain. voisi tietenkin olla parempi jos näitä asioita kirjoittaisi auki useammin kuin kerran kymmenessä vuodessa niin ei ehkä aiheutuisi noin voimakkaita kohtauksia 😉