Minä en ole koskaan lukenut lääkkeitten mm sivuvaikutuksista jne. Nyt eilen tuli puheeksi yhden ihmisen kanssa pahentuva oloni ja unettomuus. Hän kysyi onko kukaan katsonut sopiiko lääkkeeni yhteen? Ei todellakaan ole. Itseasiassa en edes tiedä miksi minulle määrätty Mirtsabin, ollessani koomassa. Sitä ennen söin vain Ketipinoria ja Tenoxia nukahtamiseen. Nyt syön Ketipinoria, Mirtsaa ja Tenoxia ja en saa nukuttua. Rupesin vähän lukemaan niitä sivuoireita ja tuli aika vahva aavistus, että ne minun näkyni voisi johtua lääkityksestäni? Unettomuus mainittiin myös sivuoireina. Ja jotenkin sain käsityksen, ettei Mirtzsaa olisi tarkoitettu jatkuvaan käyttöön? Olen kiltisti 4v syönyt sitä. Alkaa huolestuttaa, onko näkyni, unettomuuteni ja ahdistuskin vääränlaisen lääkityksen ansiota? Tekee mieli kylmästi lopettaa kaikki lääkkeet, mutta ei taitaisi olla viisasta. Vieroitusoireet lisääntyisi. Mutta mitä, jos minua ei edes ahdistaisi? Jos se tuleekin lääkkeen boonuksena. En oikein tiedä kui ka alkaa setvimään auki kaikkea. Mielenterveystoimistoon ei lääkärille pääse, jos ei ole iso hätä, tk lääkärit on sellaisia lapsosia ja sinnekkään ei pääse, jos ei ole hätä. Ompas nyt pää oikein kunnolla jumissa. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia ja kuinka olette selvinneet normaaliin? Kauheaa, enhän minä tiedä enää pitkä ovat aitoja tunteita ja mitkä lääkkeiden muovaamia.😭😯🗯️
Viime yön nukuin todella hyvin. Itseasiassa nukahdin jo sohvalle, kun muka katsoin quoanticoa. Mutta varmaan oikein teen tätä lääkkeen lopetusta, kun ei ole tullut mitään vieroitusoireita. Hiljakseen etenen. Ei ole ahdistanut yhtään enenpää. Mitä nyt tämä loppumaton talvi ottaa päähän.
Hiljakseen vaan etenet niin ei tule vieroitusoireita. Monet tekevät niin, että ovat aina viikon vähennetyllä tasolla ennen kuin vähentävät lisää, kroppa ehtii sopeutumaan.
juuh, näin koitan toimia, vaikka mieli tekisi saman tien laittaa koko tblrasia roskikseen. mutta tosiaan, nyt luulisi jo olevan vieroitusoireita, mutta en ainakaan tunnista olossani mitään erikoista tai että masentaisi enenmän tms. oikeastaan ei masenna, tympäisee vaan talvi suunnattomasti ja kun koko ajan pelkää postia mennä hakemaan, että siellä onkin kelan päätös tän vuoden kuntoutuksista, jotka ei jaksaisi vähempää kiinnostaa nyt, kun on saanut elää vapaana aikatauluista ja ajatuksesta nyt taas pitää mennä salille ja koittaa näyttää suht täysipäiseltä...onneksi kela ei pidä kiirettä. olisi kampaajakin ensi viikolla vasta.
Nyt tuli sellainen, että tuntuu, että pitäisi koko ajan syödä jotakin. Vaikuttaisiko tuo Ketipinor nyt vahvenmin, kun toisen lääkkeen olen melkein lopettanut. Kunhan saan kunnialla lopetettua toisen alan pienentämään tuota Ketipinoriakin. Jos vaikka pärjäisin kokonaan ilman. Vähän pelottaa, mutta ei sitä kokeilematta tiedä.
Alkaa närästää kaikki ruoka taas vaihteeksi. En usko että lääkkeistä johtuu. Perjantaina hyvästelen Mirtzan.
Vielä muutama hassu päivä ja taidan ihan oikeasti päästä eroon Mirtzasta ilman vierotusoireita. Koitan ajaa samaan tyyliin alas myös Ketipinorin ja katsoa masentaako minua todella vai toimiiko ne lääkkeet niin, että niiden vaikutus veisi masennuksen. Kevättä kohti jotenkin helpompi kokeilla, kun syksyä.
Viime yönä oli taas levottomat jalat. Ei ollut hyvä mitenkään päin. Aamuyöllä ramppasin ympäri tupaa, että hellittäisi. Älysin sitten sellaista eteeristä laventeliöljyä hieroa kinttuihini, niin kohta hellitti. Tänään olisi sitten eka päivä ilman Mirtsaa. Saas nähdä kuinka eukon käy. Ootan varmaan viikon ainakin ja sitten alan pikkuhiljaa ajamaan Ketiä alaspäin. Sitten katsotaan ahdistaako ja masentaako vai veikö lääkkeet sen pois?
Olen Mirtza vapaa ja ei yhtään ahdista vieläkään.
En koe mitään selkeitä vieroitusoireita, jos lisääntyneet painajaiset ei ole niitä? Toki painajaiset voi olla seurausta jalkakivuista, huonosta asennosta tms. Kukapa tietää. Tyytyväinen olen, että olen saanut lääkkeen lopetettua. Ensi viikolla alan pudottamaan varovasti Ketipinoria. SEn olen muuten kerran ennenkin kerrasta poikki lopettanut ja muistaakseni koko kesän pärjäsin ilman. Mutta nyt koitan hiukka varovaisemmin.
Ei ole tullut vieroitusoireita ja masennuskin on pysynyt poissa. Hyvä minä. Ehkä tuo kävelyllä käynti tavallaan lisää sitä hyvää oloa ja kun kykenee siihen niin on tyytyväinen olo.
Ei ole tullut vieroitusoireita Mirtsasta ja Keti menee jo suht minimillä. Aion siitäkin päästä eroon. Ei minua masenna. Huolet on minusta aivan eri asia, kuin masennus. Pää tuntuu kevyenmältä ja on jotenkin myönteisempi olotila. Katsotaan nyt kuinka tässä käy.
Hei 🙂🌻
Dahliakukka: mihin lääkityksesi alunperin aloitettiin? Oletko keskustellut lääkärin kanssa lääkkeiden vähentämisestä?
Usein käy niin, että ihmiset syövät vuositolkulla lääkkeitä, vaikkei siihen enää tarvetta olisikaan.
Minulle aloitettiin 2012 Venlaflaxin 150mg vaikeaan masennukseen, joka puhkesi mieheni uskottomuuden jälkeen. Joudun käyttämään myös paljon muita lääkkeitä vaikean fyysisen sairauteni vuoksi. Niinpä pienensinkin tuota Venlaflaxin annosta puoleen heti, kun oloni tuntui paremmalta. Toisaalta sitä pitäisi kuulemma syödä se 150mg kipukynnyksen nostamiseksi, koska sairauteeni liittyy voimakkaat neuropaattiset kivut. Mutta en kokenut saavani hyötyä siitä, joten puolella annoksella nyt mennään. Lääkemuutoksissa on ollut lääkärini mukana, vaikkakin toive annosten pienentämiseen on lähtenyt minulta.
Hyvä, jos tunnet pärjääväsi pienemmillä annoksilla mutta ota yhteyttä lääkäriin, mikäli jotain sivuvaikutusta tulee.
Hyvää jatkoa sinulle ja toivottavasti mielialasi pysyy hyvänä 🙂🌻
Mukavaa, kun poikkesit Mariella. Ketipinor aloitettiin minulla vuosia sitten liialliseen herkkyyteen, masennukseen. Psygiatri sanoi, ettei ollut uransa aikana tavannut yhtä särkyvää. Minulla oli hyvä hoitosuhde häneen, sitten hän siirtyi johtotehtäviin ja jäin omilleni. Tunsin, etten halunnut kaivella niitä kipeitä asioita uuden ihmisen kanssa. Jatkoin vaan Ketipinorin syöntiä. En osannut epäillä olisiko se tarpeellista tai ei. Vei vuosia, ennenkuin muutuin kovenmaksi. Mutta sitten sattuikin jotain aivan kauheaa, jonka kanssa minulla ei ollut mitään tekemistä ja jouduin koomaan ja toivuin puoli vuotta sairaalaympäristössä..jossakin vaiheessa kotona huomasin, että minulla oli mitrtzaphin lisätty lääkkeeksi. En huomannut sillon vielä asiaa ihmetellä, kun elämäni oli niin katastrofaalista 4v. Tänä vuonna rupesin ihmettelemään kuka minulle on sitä määrännyt, kun en ole tavannutkaan psykkaa. Aloin vaan ihmetellä sitä, kuinka minusta alkoi tulla kuin teflonia. Itku ei enää tullut. Sitten mietin oliko mirtsa määrätty harkitusti minulle, etten rupeaisi koomani jälkeen kyselemään liian hankalia asioita. Niin sen täytyy olla. Ja kun alkoi olla niitä hirveitä näkyjä, joita ilmestyi päähäni. Aloin ajatella, ettei kaikki ole hyvin. Minulla ei ole minkäänlaista kontaktia lääkäriin. No kuun alussa kävin diabeteshoitajalla, joka otatti labrat. Joissa kaikissa oli häikkää. Ihan itse tein päätöksen kokeilla hiljakseen pudottaa annostusta ja kokeilla olenko minä masentunut vai en. En vieläkään tiedä. Menee vielä Ketipinoria tämä viikko, sitten lopetan senkin. Ihan omalla riskillä. Ja kenellekkään toiselle en tätä suosittele. Elämässäni on tapahtunut niin kauheita, että on todella ihme, että elän. Koko elämä muuttui. Mutta minun on tiedettävä miltä tämä tuntuu, eikä se onnistu, kun olen lääkitty kivikovaksi ja vuodesta toiseen vaan uusitaan reseptit ilman kontrollia. Näin se menee minun kohdallani. Se vaan on kylmä totuus. Kun saan pääni puhtaaksi lääkkeistä rupean selvittämään, kuinka tämä on mahdollista tapahtua? Haluan selityksiä. Mutta nyt jo oloni tuntuu parenmalta. Huolia minulla on, mutta masennus on aivan eri asia. En koe olevani masentunut. Tosin lääkettä voi olla vielä elimistössäni. Älkää vaan kukaan toimiko minun tavallani. Teen sen omin luvin. Omalla riskillä.
Tällä viikolla lähtee viimeinen Ketipinor. Vieläkään ei ole tullut minkäänlaisia masennus tai vieroitusoireita. Minulta yksi tuttava kysyi, kuinka ihmeessä minä parannuin masennuksesta? En minä tiedä. Täysi mysteeri. Mutta ainahan minä voin sinne takaisin pudota.