Minä en ole koskaan lukenut lääkkeitten mm sivuvaikutuksista jne. Nyt eilen tuli puheeksi yhden ihmisen kanssa pahentuva oloni ja unettomuus. Hän kysyi onko kukaan katsonut sopiiko lääkkeeni yhteen? Ei todellakaan ole. Itseasiassa en edes tiedä miksi minulle määrätty Mirtsabin, ollessani koomassa. Sitä ennen söin vain Ketipinoria ja Tenoxia nukahtamiseen. Nyt syön Ketipinoria, Mirtsaa ja Tenoxia ja en saa nukuttua. Rupesin vähän lukemaan niitä sivuoireita ja tuli aika vahva aavistus, että ne minun näkyni voisi johtua lääkityksestäni? Unettomuus mainittiin myös sivuoireina. Ja jotenkin sain käsityksen, ettei Mirtzsaa olisi tarkoitettu jatkuvaan käyttöön? Olen kiltisti 4v syönyt sitä. Alkaa huolestuttaa, onko näkyni, unettomuuteni ja ahdistuskin vääränlaisen lääkityksen ansiota? Tekee mieli kylmästi lopettaa kaikki lääkkeet, mutta ei taitaisi olla viisasta. Vieroitusoireet lisääntyisi. Mutta mitä, jos minua ei edes ahdistaisi? Jos se tuleekin lääkkeen boonuksena. En oikein tiedä kui ka alkaa setvimään auki kaikkea. Mielenterveystoimistoon ei lääkärille pääse, jos ei ole iso hätä, tk lääkärit on sellaisia lapsosia ja sinnekkään ei pääse, jos ei ole hätä. Ompas nyt pää oikein kunnolla jumissa. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia ja kuinka olette selvinneet normaaliin? Kauheaa, enhän minä tiedä enää pitkä ovat aitoja tunteita ja mitkä lääkkeiden muovaamia.😭😯🗯️
Millaisessa paikassa asut?
Onko sinun mahdollista mennä apteekkiin kysymään lääkkeittesi yhteisvaikutuksesta? Jos käytät aina samaa apteekkia, heidän tulisi tarkistaa asia automaattisesti mutta kaikenlaista sattuu...
Tiedän, että kaikkialla tämä ei ole mahdollista. Jotkut eivät ehkä ymmärrä, miksi, mutta niin vain on.
Kaikki käyttämäsi lääkkeet ovat minulle tuttuja mutta itse olen käyttänyt niitä eri aikoina. Minulla on myös valtavan korkea lääketoleranssi. Se vaikeuttaa... ja vaikuttaa moneen asiaan.
Kiitos Kurrnau hyvästä vinkistä, ei käynyt edes mielessä. Olen käyttänyt samaa apteekkia yli 20v ja alkavat olla jo suht tuttuja siellä. Mutta ei hekään ole koskaan sanoneet mitään lääkityksestäni. Opamoksista aina muistaa apteekkari varoittaa, että se koukuttaa ja Panacodista. Mutta siinäpä kaikki. Kun menen ensi kerran kylille niin poikkean apteekkiin juttelemaan. Diabeteshoitaja olisi varmaan toinen, mutta välttelen häntä tarkoituksella, ettei määrää verikokeisiin, joita kammoan suuresti, kun ei meinaa verta tulla ja kaivelevat aina molenmat kädet ja lopulta otetaan kämmenen päältä verta. Yöks.
Käsittääkseni Mirtatsapiini on masennuslääke ja siihen tarkoitukseen ihan jatkuvaan käyttöön tarkoitettu. Sitä käytetään yös uniongeliin, silloin sitä saatetaan käytttää vain satunnaisesti pieninä annoksina. Ketipinoria käytetään myös pieninä annoksina unta tukemaan, vaikka neurolepteihin kuuluukin. Isompiana annoksina sitten muihin ongelmiin, kuten psykoosinestoon. Itsekseni en ehkä lähtisi lääkkeitä alas ajamaan, ainakaan Ketiä ja Mirtsaa. Voisit varmaan soittaa hoitavaan yksikköön ja pyytää puhelinaikaa lekurille ja voisitte keskustella asiasta ja miettiä, mitä kannattaa tehdä.
Kiitos, Joku toinen. Ongelma on, ettei minulla ole mitään hoitotahoa ollut vuosiin. Tk vaan uusii reseptit. Kukaan ei ole kiinnostunut syönkö oikeita lääkkeitä ja sopiiko yhteen.
Minä varmaan taas olen tyhmä mutta olen luullut, että koko Suomessa terveyskeskuksissa on ns. omatiimi jossa voi tavata sairaanhoitajan ja hän sitten ohjaa lääkärille, jos tarvis. Meillä se toimii niin, että katsoo puhelinluettelosta mihin tiimiin kuuluu asumisen mukaan ja sitten soittaa sairaanhoitajalle. Jos hän on varattu, voi painaa ykköstä ja hän soittaa takaisin.
Jos ei osaa heti neuvoa, sanoo, että kysyy lääkäriltä ja soittaa uudelleen tai antaa lääkärille ajan. Luulen, että lääkeasian kysely hoituisi pelkällä puhelinsoitolla.
Tämä ehkä on vaan lappalaisille kuuluva palvelu.
Maanvaiva, meillä ei ole noin upeaa palvelua tkssa. Eikä tietääkseni ole tuossa isonmassa kaupungissa ole, kysyin kattieni kasvattajalta, viisaanmaltani. En tiedä millä perusteella noita on? Diabeteshoitajalla on puhelinvastaaja, mutta kaikki sanoo, ettei se koskaan soita takaisin, on niin ylityöllistetty. On meillä haavahoitajaa, diabeteshoitajaa, astmahoitajaa...luen tkn luetteloa. Jos lääkärille haluaa pitää onnistua klo 8.00 olla eka soittaja saadakseen ajan. Ja kun aikoja on muutama päivää kohden..päivystystapauksille varataan muutama aika. Vuodeosastolla omat hoitajat. Neuvolassa ja hammashoitolassa. Mielenterveystoimistoon pitää saada tksta lähete ja sitten on ainaki 3kk jonoa. Mutta saada aika ensin tk lääkärille...tälläisissä pienissä kylissä mikään ei toimi. Yksityisiä ei ole ja kenellä rahaa niille mennä.
En minä mahda mitään, jos täällä ei asiat vaan ole hyvin. Eihän kaupungin eläinlääkärikään meillä ota vastaan lehmää pienenpää. Tunnettu kissapelostaan. Mutta, kun on virka alla niin ei auta vaikka kuinka valitetaan. Hyvä veli verkosto toimii. Minusta tuntuu pahalta, kun ei oikein uskota, ettei meillä terveydenhuolto toimi. Näin se vaan on. Täällä saa rauhassa kuolla pois.
HOKS. en sanonut etten sinua uskoa, laitoinhan vielä että ehkä näin toimii vain lappalaisille.
No, onpas kinkkinen tilanne. Sanoisin, että koita saada aika lääkärille vaikka menisi mihin asti, onpahan aika edes joskus. Jos ei muuten aikaa tipu, niin pillastu, se yleensä auttaa, valitettavasti. Lääkäri teillä on, koska reseptit uusitaan. Soitat joku aamu ja sanot, että olo on sellainen, että lääkitys pitää tarkistaa ja pian. Ehkä kannattaisi samalla mennä jonoon sinne mielenterveyspuolelle, koska olisi hyä, että sinulla on hoitokontakti. Voi olla, että lääkkeitäsi tosiaan on syytä rukata. Esim. tuo Tenox, jos se on mennyt pitkään, voi olla, että tehot on mennyt eli toleranssi kasvanut ja se olisi hyvä vaihtaa johonkin toiseen, mitäpä sitä pitämään, jos uni ei kuitenkaan tule. Itse en pidä Tenoxia kovin hyvänä nukahtamislääkkeenä ja jos on määrätty rauhoittavaksi, ei kuulemma ole paras mahdollinen siinäkään, näin olen lukenut, mutta tämä toki on yksilöllistä. Omin päin ei sitäkään kannata lopettaa, jos olet pitkään käyttänyt tai sitten lopettelet annosta hitaasti laskien.
Minä vähän itse pienentelin annostusta. Katsotaan muuttuuko olo yhtään, jos pahenmaksi menee niin palaan entiseen annostukseen. En halua mtt:hen, kun siellä hoitaja itkee tarinaani ja se pistää minut lukkoon, kun en minä ketään itkettää halua. Ja psykkaa kohtaan jäiaikamoinen kynnys siitä mitä sanoi, millainen oletti minun olevan. Lipsahti varmaan, mutta sillä hetkellä se oli liikaa minulle. Olkoon tämä terveys mitä on. En minä jaksa taistella oikeudesta hoitoon. Ei tarvitse kenenkään huolehtia, okei.
Jatkan tässä terveydenhuollon ruotimista omalla paikkakunnalla sen perusteella, mitä juuri nyt omaiseni käy läpi. Ennen joulua oli käsileikkauksessa toisessa sairaanhoitopiirissä, jonne pääsyä oli hoitoonpääsynhoitotakuun paukkuessa umpeen kahdella vuodella. Kirurgi oli laittanut tietoihin, että oli kosmeettinen haitta ja näin ollen ei ollut kiireellinen. Vaikka särky oli hurja ja mitään ei saanut käsissä pysymään...no leikkaus tapahtui lopulta joulukuun alussa ja olikin kaikkea muuta, kuin kosmeettinen haitta. Joulun jälkeen poistettiin hakaset haavasta. Haava vuosi verta edelleen ja särki. Lopulta sain omaiseni menemään haavahoitajalle ja sitten alkoi kerran päivässä siellä käynti. Siihen olemme tyytyväisiä. Siteet vaihdettiin ja haava putsattiin. Mutta sitten alkoikin mätimään. Haavahoitaja konsultoi lääkäriä ja määrättiin antibioottia. Otettiin bakteeriviljely. Perjantaina haavahoitaja kutsui paikalle johtavan lääkärin, joka virkaiältään vanhin. Puristi mätää haavasta ja sidottiin. Illalla soitti lääkäri, että ei tepsi bakteeriin annettu lääke, hän kirjoittaa uuden. 2tbl ehti omaiseni ottaa uutta lääkettä, kun iski aivan kauheat hengitysvaikeudet ja katosi ruokahalu. Lääke lopetettiin heti. Kysyin lähdetäänkö päivystys. No ei jäärä lähtenyt. Viikonloppuna kävi vuodeosastolla näyttämässä kättä ja tänään taas haavahoitajalle. Hoitaja oli sanonut haava terve. Sunnuntaina vielä mätää puristettiin haavasta. No, ei voinut olla huomaamatta vinkuvaa hengitystä ja oli todennut ettei se lääke sitten sopinut. Se on selvä, mutta vaikka lääke lopetettu yhä hengitys vinkuu...henkilöllä, jolla takana mm suuri avosydänleikkaus. Oli sanonut istu käytävälle lääkäri vielä katsoo. Tunnin odotti, sanoi, ettei ollut muita potilaita, lääkäri oli tullut huoneestaan käynyt jossan ja taas palannut huoneeseen. Varmasti huomasi odottavan potilaan..ei tapahtunut mitään, omaiseni väsyi odottamaan ja läksi kotiin. En sano, että tkssa kaikki vika, omaiseni olisi voinut kysyä unohtuiko lääkäriltä...mutta on näitä vanhankansan ihmisiä, joille lääkäri on parempaa luokkaa.
Minulla on kauhea huoli omaisestani, mutta en voi aikuista väkisin hoitoon viedä. Minä vaan ihmettelen, eikö noin selkeistä oireista pitäisi huolestua? Tulipas taas valitusta. Tämä ei ole eka kerta meidän tkssa. Voihan se olla, ettei kukaan töissäolleista kandeista uskaltanut vanhenman lääkärin lääkemääräykseen puuttua? Mutta onhan puhelin keksitty. Vanhempi lääkäri otti vastaan tänään naapurikunnassa.
Alkaa varmaan jo vähän tuntua tuo lääkkeitteni puolitus. On kauhean rauhaton olo. Kävin kurkkaamassa tuollaisia keskusteluketjuja tiettyjen lääkkeiden käyttäjillä. Olen varmaan tosi lapsenmielinen, kun ei minulle tulisi mieleen mitenkään huvikäyttää mitään lääkettä. Olen syönyt minulle määrätyn mukaan, mutta nyt heräsin tajuamaan, että oireet joita koen sopivat hyvin lääkkeiden sivuoireiksi. Jopa ne levottomat jalat. Olipas kumma, että vaikka valitin tk lääkärille asiasta ja hänellä oli ajan tasalla oleva lääkelistani niin ei hän edes vilkaissut löytyisikö syy lääkkeistä vaan tuumasi, jos oire pahenee siihen voidaan sitten kirjoittaa lääke. Eli uusi lääke estämään jo olemassaolevan lääkkeen sivuoireita estämään. Huomaako kukaan millaisessa kierteessä olen? Ja kun minä en tiedä kuka enkä miksi minulle on määrätty Mirtza... epäilevässä mielessä kävi, että lääkäreillä oli sillon jo tiedossa, kuinka massiivinen moka hoidossani omi tapahtunut, jospa tuon lääkkeen oli tarkoitus rauhoittaa minua, etten jaksaisi alkaa kaivelemaan mitä tapahtui ja miksi..tämä kyllä selittäisi asian.
Mullakin yksi epilepsialääke aiheuttaa hienoisen käsien vapinaa ja se pitää poistaa toisella lääkkeellä, koska käteni pitää olla töissä tarkka. Mutta lääke pitää silti olla, koska muuten tulisi kohtauksia.
Mulla on lääkkeitä jotka toisilla on viihdekäytössä. Sitten välillä mua pidetään narkkarina, kun kerron sitä syöväni. Mutta mulla se on on täysin korvattava, joten en pidä itseäni narkkarina.
maanvaiva kirjoitti 11.1.2016 20:6
Mullakin yksi epilepsialääke aiheuttaa hienoisen käsien vapinaa ja se pitää poistaa toisella lääkkeellä, koska käteni pitää olla töissä tarkka. Mutta lääke pitää silti olla, koska muuten tulisi kohtauksia.
Mulla on lääkkeitä jotka toisilla on viihdekäytössä. Sitten välillä mua pidetään narkkarina, kun kerron sitä syöväni. Mutta mulla se on on täysin korvattava, joten en pidä itseäni narkkarina.
Narkkari et ole jos ja kun käytät lääkkeitä todettuun ongelmaan/sairauteen ja niin, kuin niitä on määrätty. Kun annoksia ylitetään, käytetään muuhun, kuin vaivaan esim. päihtymystarkoituksessa tai saamaan hilpeä olo tai yhdistetään esim. alkoon on syytä pysähtyä miettimään, onko lääkkeen kanssa ongelma ja käyttääkö sitä hakeakseen muuta, kuin mikä sen tarkoitus on. Esim. vahvat kipulääkkeet, kun niitä ottaa kipuun ne eivät aiheuta mielihyvää, tavalla, jolla viihdekäytössä. Eli jos alkaa nappailemaan kipulääkkeitä silloinkin, kun ei ole kipuja, kannattaa huolestua ja miettiä, mitä sillä hakee, mielihyvää? Lääke on lääke oikein käytettynä. Terveen ihmisen on joskus vaikea ymmärtää, että joku tarvitsee vahvojakin lääkkeitä, mutta se ei narkkaria tee, että on sairaus ja hoito, jota joku muu ei ymmärrä.
Viisaita kirjoititte molenmat. En minäkään koe olevani viihdekäyttäjä. En pistäisi ensinmäistäkään tbl suuhun, jos ei olisi pakko. Muistan miten se tuntui 7 vuotiaana maailmanlopulta, kun sanottiin, joudun syömään Thyroxinia elämäni loppuun saakka kilpirauhasen vajaatoimintaan. Ja vuodet aina tuonut lisää sairauksia ja lääkkeitä. Alkoholiin en koske ollenkaan. Jotenkin jo valmiiksi pelottaa, kun on paljon lääkkeitä, että kuinka sekaisin sitä menisi. On siis oma valinta ja en koe menettäväni mitään.
Ei ole vielä missään tuntunut lääkityksen vähentäminen. Mutta taitanee viikkoja mennä, ennenkuin alkaa purkaa elimistöstä. Onneksi en kerrasta lopettanut vaan oli malttia lopettaa puolittamalla. Jännä kyllä nähdä rupeaako masennus sitten kunnolla vyörymään päälla vai huomaanko, ettei ahdistakkaan. Toivottavasti. Ketään en kuitenkaan neuvoisi toimimaan laillani vaan kuunnelkaa lääkärin neuvoja.
Viime aamuyöllä heräsin kyllä jalkakipuihin, mutta se selittyi kyllä tuntien kaupassa raahustamisella.