Kumpi on kakkonen, kuka on ykkönen

Kyllä sinä pikkuMyy14 olet selvästi ykkönen. Toinen asia on haluaako miehesi olla ja pytyykö hän olemaan ilman kakkosta. Miehesi ei selvästi osaa olla kunnolla rehellinen mikä syö luottamustasi ja vaikeuttaa mahdollisuuttasi toipua pettämisestä. Ei salarakkaan kanssa vietetä hotelliöitä sen takia, että voi pitää kädestä kiinni. Se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että pettäjä kaunistelee tilannetta. Perusteluna on tyypillisesti, ettei halua loukata, vaikka onkin halunnut pettää. Myös häpeän takia kaunistellaan, ja jos halutaan jatkaa vanhaa suhdetta, ajatellaan siistityn version antavan siihen paremmat mahdollisuudet. Ei tarpeeksi kirkkaasti ymmärretä kuinka keskeistä ehdoton rehellisyys on pettämisen jälkeen.

Kolmas pyörä on jäänyt tappiolle ja on tästä mitä ilmeisimmin katkera jolloin viestittely on herkästi pahantahtoista.

Ei sinun tarvitse tehdä äkkinäisiä päätöksiä puoleen eikä toiseen. Pettämisen paljastuttua mieli myllertää ja mielialat vaihtelevat suuresti. Anna tilanteen tasaantua, yrittäkää miehesi kanssa löytää luottamuksellinen keskusteluyhteys ja yrittäkää selvittää toisaalta mikä on pettämisen taustalla ja toisaalta mikä teidän suhteenne tilanne on laajemmin. Pettäminen on yksi osa kokonaisuutta ja siitä kokonaisuudesta pitäisi saada käsitys. Rakastatteko toisianne, haluatteko tulla toisianne vastaan vaikeassa tilanteessa ja pystyttekö siihen. Parisuhde on rakennettava uudestaan pettämisen jälkeen. Pettäminen aiheuttaa eroja nopeasti pettämisen paljastuttua ja toisaalta myös parin-kolmen vuoden viiveellä kun parisuhde uudelta pohjalta ei ole onnistunut. Osa onnistuu luomaan jopa paremman parisuhteen silloin kun kriisi pakottaa pois totutuilta urilta ja pariskunta onnistuu korjaamaan sitä mikä parisuhteessa oli pielessä.

Toivotan voimia selvittää tilannetta.

Haluaisin niin uskoa että seksiä ei heidän välillään ole ollut, ja tämä nuori aikuinen on vaan niin katkeroitunut että on päättänyt pilata meidän elämän. Juu ei mieskään mikään enkeli ole ollut kun on kaikkea sählännyt.

Olen kysynyt mieheltäni monen monta kertaa onko vielä jotakin kerrottavaa, joka kerta vastaus on että ei ole. On turhauttavaa enään kysellä ja tivata asioista koska hän ei selvästikään halua niistä puhua. On sanonut että ei halua puhua niistä minun kanssani, mutta kyllä hänen pitää ottaa vastuu teoistaan ja pystyä puhumaan tekemisistään.

Tuo hotellihuoneen varaaminen tai sen suunnittelu ja kysely oli minulle todellinen järkytys, mietin että senkö takia mieheni ei uskalla tunnustaa jos on sänkyyn asti mennyt, koska pelkää että romahdan totaalisesti. Toteaa vain että ei aiemmin kertonut kun lähtisin joka tapauksessa. Kiistää talvella mitään tapahtuneen ja kiistää hotellissa olleensa.

Tämä koko tilanne lähi purkautuun sillä että näin viestejä, silloin riideltiin rajusti ja lopulta puhuttiin vakavasti ja sain mieheni avautumaan ja hän kertoi kuinka hänellä oli paha olla kotona, ja myönnän kyllä että ei meidän suhde ole ollut kovin ruusuista viimeisen vuoden aikana, johtuen ehkä osittain raskaudesta. Mutta ei kai se oikeuta tuohon kaikkeen? miten voin luottaa että jatkossa hän tulisi puhumaan jos on paha olla eikä taas alkaisi sähläämään toisen kanssa?

Hän on itse vuosia sitten ollut petetty, silloin hänen naisensa tunnusti olleensa sängyssä toisen kanssa. En voi käsittää että hän voisi tehdä minulle niin, yhteistä elämää on kuitenkin takana yli 10 vuotta niin miksi ihmeessä ei voi asioista puhua. ☹️

Moi PikkuMyy14, valitettavasti minun mielestäni ja omiin kokemuksiini verraten olen sitä mieltä, että miehesi valehtelee sinulle ☹️ Ei hotellihuonetta varata nukkumista varten (ja tämä ei luultavasti ole ensimmäinen kerta) 😞
Minun mieheni valehteli KAIKESTA useasti ennen kuin minulla oli kertoa todisteet mistä tiesin ja mitä ja sitten vasta myönsi (vaikka hänelle monta kertaa sanoin, että totuus on tärkeä, kysyin useasti puhuuko totta ja annoin mahdollisuuden kertoa totuuden koska se on ainut asia millä on merkitystä). Mutta hän on sitä mieltä että hänen valehtelu on oikein, koska suojelee sillä minua (se mitä en tiedä, ei voi satuttaa) ja valitettavasti tämä sinun miehesi toiminta kuulostaa hälyttävän paljon samanlaiselta ☹️ Olen kirjoittanut tänne ketjua "Elämän mies petti ja jätti" jos kiinnostaa kuulla mitä voi olla vielä edessä
Neuvoni on, että älä luota, koska minä luotin viimeiseen asti ja siinä välissä mieheni ehti satuttaa minua niin paljon, että nouseminen ja uudestaan luottaminen kehenkään on todella vaikeata.☹️

Kiitos vastauksesta Betunia 🙂

Hän siis kiistää varanneensa hotellihuoneen, ja periaatteessa voisin asiaa kysyä saunaillassa läsnä olleilta että missä mies oli, mutta en usko että vastaus kovin luotettava olisi. Ja juu, ei huonetta tosiaan varata nukkumista varten, mutta se onko hän oikeasti sen varannut, koska kyseisessä kaupungissa on tosiaan ollut tapahtuma niinkuin hän sanoi, ja uskon huoneiden olevan aika kysyttyjä. Hän sanoi myös että tämä toinen nainen ei tiennyt mitään asiasta kuin vasta jälkeenpäin ja oli sanonut ettei tiedä olisiko edes lähtenyt sinne.

Puhuttiin eilen ja sen verran sain irti että aikoo tuhota kaikki mikä vähänkin muistuttaa tästä naisesta eikä aio yhteyttä pitää. Itse ehdotti että menemme tältä naiselta kysymään että miksi sanoo heidän olleen sängyssä, koska mieheni mielestä asia ei edelleenkään ole niin. En tiedä auttaako se mitään, mutta jotenkin ajattelen että se on tehtävä ja että sen naisen käytös paljastaa valehteleeko hän vai ei. Tavallaan kun häntä olen tuolla somessa "seurannut" niin siellä jotkut kuvat/tekstit kertoo että hän haikailee jonkun perään, ja kuinka osuvasti ne on juuri silloin lisätty kun mieheni katkaisi häneen välit ja poisti facesta. Ja nämä feikkiprofiilien kirjoitustyylit on hyvin samankaltaisia kuin tämän naisen omalla nimellään minulle kirjoittamat viestit.

En aio tehdä mitään hätiköityä ja taatusti olen varuillani ja tarkkana. Aika näyttää kuinka tässä edetään, etenen asia kerrallaan ja ensimmäinen askel on jo otettu sillä että mieheni edelleen haluaa tähän jäädä. Seuraava askel on tämän naisen tapaaminen, siitä eteenpäin en tiedä miten edetään ☹️

En ehkä koskaan saa tietää totuutta vaikka kuinka puhuisin, kysyisin ja tämän naisenkin tapaisin, mutta onko rakkaus miestäni kohtaan niin voimakasta että en halua jättää häntä? haluan uskoa ja luottaa hänen sanaansa, samalla ajattelen että olenko tosiaan niin tyhmä enkä arvosta itseäni tippaakaan että annan kohdella itseäni näin? Mietin myös että jos uskon tätä naista, mitä jos hän haluaakin valheillaan saada meidät eroamaan ja onnistuu siinä?

Tällä hetkellä kotona tilanne on rauhallinen, lasten aikana asiaa ei puida, vaikka kyllä tuo isompi kohta tajuaa kun isi nukkuu joka yö eri huoneessa... ☹️ Keskustelemme iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja yleensä se olen minä joka keskustelun aloittaa, miksi ihmeessä miehen on niin vaikea puhua?

Pystyn myöntämään että meillä oli aika arkinen ja tasapaksu suhde jo jonkin aikaa, mutta en minä kyllä täysin syytä niskoilleni ota hänen touhustaan 😞 Hän on tehnyt väärin minua kohtaan, hän kantakoon vastuun nyt teoistaan.

Hei PikkyMyy14. - Kertoisin miten minulle kävi vastaavassa tilanteessa. En kuitenkaan halua vaikuttaa kertomallani ja mielipiteilläni mitenkään omiin päätöksiisi.
- Epäilyksieni alussa kysyin ja kysyin toistuvasti onko toinen nainen kuvioissa. Vastaus oli vakuutusten kera - ei-.
Aloin oireilemaan niin psyykkisesti kuin fyysisesti niin vahvasti etten enää voinut tyytyä pelkkään eihin.
Puristin vastauksen ja tulihan se vastauskin.
Molemmat vakuuttelivat että ovat vain ystäviä. Tuo ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Mies valehteli ja nainen valehteli. Totuus oli myöskin työkavereiden tiedossa mutta he eivät kertoneet. Ainoastaan koin vihanpurkauksia heidän taholtaan.
En ymmärtänyt, en ymmärtänyt mistä oli kysymys. Enkä ymmärrä vieläkään minkä vuoksi olin ansioitunut moiseen kohteluun.
- Kuulin myös usein - en ole valehdellut olen vaan jättänyt kertomatta totuuden suojellakseni - sitä toista.
Olen itsekin ollut vapaa ja nuori, ihailtu ja tavoiteltu mutta en koskaan ole antanut viestiä varatuille että olisin käytettävissä kun en edes vapaille ole käytettävissä ollut.
Kunnioitan parisuhdetta oli se sitten vapaasuhde tai liitto. Kenelläkään ei tulisi olla vapauksia rikkoa suhdetta.
Mielestäni sinulla on oikeus kuulla toista naista valehtelisi hän sitten tai ei. Totuutta jonka hän ilmoittaa ei voi muuttaa. On sinun asia tiedostaa totuus , se vapauttaa. Toivotan onnea.
🌻🙂🌻

Kiitos purppuraenkeli viestistäsi 🙂🌻
Sain aivan älyttömän hyvän mielen varsinkin viestisi loppuosasta. Ihankun olisin tekemässä jotain kiellettyä kun aion tätä toista naista mennä tapaamaan, se tosin teen yllättäen, tuntuu että olisin saanut hyväksynnän suunnitelmalleni 😋

Tänään on ollut huono päivä, yksin pienen kanssa kotona päivän ja itkuhan siinä tuli. Tuli hirveän päättäväinen olo päivällä että tänään kyselen mieheltäni enemmän tästä kaikesta, hänen tuntemuksiaan lähinnä. Katsotaan saanko hänestä mitään irti.

Nyt touhuaan lasten kanssa, kohta se mieskin kotiutuu, onkohan hänellä mitään sanottavaa, sen verran painokkaan viestin hänelle päivällä pistin. ☺️

Koen itseni vahvaksi tässä tilanteessa, olen niin rikki, mutta samalla koen olevani vahva... meillä meinaan mies nukkuu eri huoneessa ja eilen taatusti odotti että pyydän takaisin omaan sänkyyn kun saatiin vähän puhuttua, mutta ei , hän itse kysyköön sopiiko tulla. Täällä juttuja lukiessani olen huomannut että joillain on se mies joka on se kylmä ja tunteeton ja jättämässä, meillä on toisinpäin. Minä olen kylmä ja tunteeton ja huomaan kuinka mieheni kärsii siitä. Kyllähän se pahaa tekee mutta enemmän pahaa hän on aiheuttanut teoillaan. 😠

Huomenta!

Kävin eilen ihan yllättäen tapaamassa tätä toista naista. Myönnän että hiillyin hänelle ja korotin ääntäni. Hän kiistää yhtälailla sänkyyn menon, tietyt jutut täsmäävät mieheni kertomaan... Mieheni oli siis mukana tällä tapaamisella, tosin oli ihan hiljaa. Ei kai hän olisi vienyt minua sinne? vai voiko luottaa niin tähän toiseen naiseen että se ei myöskään myöntäisi mitään tapahtuneen? mikä syy naisella olisi valehdella minulle?

Mieheni ajatteli ensin että laittaisi vielä viimeisen viestin tälle naiselle, yhdessä minun kanssani siis. Jätimme sen kuitenkin laittamatta, ajatellen että tämä nainen ei enää ota yhteyttä minuun. Olisiko mieheni kuitenkin vielä pitänyt viesti laittaa vai laittaako vasta jos tämä nainen ottaa vielä yhteyttä?

Mieheni siis kiistää olleensa sängyssä, katsoo minua silmiin ja ilmekään värähtämättä kieltää tehneensä niin. Ajattelin että saan hänet murtumaan jossain vaiheessa, mutta ei hän myönnä. Puhuuko hän oikeasti totta? 😐

Hän on myöntänyt paljon muuta, mitä tämä nainen tosin vähätteli. Sanoin eilen miehelle saunassa että en usko että he eivät ole olleet sängyssä, mutta itsehän sen kannat sydämessäs lopun ikää. Sanoin myös että minä en halua olla se joka jättää kaiken, koska haluan yrittää vielä, en tosin tiedä onnistuuko se mutta aika näyttää. Kerroin että meidän molempien on tehtävä töitä ja paljon että tämä onnistuu ja hänen on saatava minut vakuutettua siitä että oikeasti jäi minun takiani ja meidän suhteen ja rakkauden vuoksi, ei lasten takia. Sanoin myös että yhtäkään vastoinkäymistä en enää kestä ja hän on varmaan myös oppinut tästä jotakin.

Kovasti hän yrittää ja on todellakin kestänyt kaiken paskan mitä olen hänelle kaatanut. Olen purkanut kaiken kiukkuni ja vihani häneen, puhunut aivan mahdottomia ja kääntänyt veistä haavassa oikein huolella. Hän on sen kestänyt, mutta miksi? Hän on valmis myös siihen että en pysty lupaamaan että en esim. keväällä lähtisi tämän shown takia, hän on valmis puhumaan näistä asioista vielä moneen kertaan. Miten minun on niin kovin vaikea uskoa että hän ihan vilpittömästi haluaa olla kanssani? 😐

Hei, hyvän asian vuoksi kannattaakin käydä keskusteluja.
- Mielestäni tuo selvittely toisen naisen kanssa olisi kuulunut tehdä miehesi ja sinun kuunnella.
Ymmärrän miten vaikeaa on silloin kun ulkopuolinen sekaantuu perheen sisäisiin asioihin tällaisin tarkoituksin kuin kohdallesi on käynyt. Niin ei kuuluisi olla ei missään tapauksessa. - Voimia sinulle🙂

PikkuMyy14 kirjoitti 26.9.2014 7:32

Mieheni siis kiistää olleensa sängyssä, katsoo minua silmiin ja ilmekään värähtämättä kieltää tehneensä niin. Ajattelin että saan hänet murtumaan jossain vaiheessa, mutta ei hän myönnä. Puhuuko hän oikeasti totta? 😐

Huomenta.
Minun mieheni valehteli minulle USEASTI silmä ja ilme värähtämättä ja vannoen puhuvansa totta. Totuus tuli kuitenkin myöhemmin ilmi (ei tietenkään hänen kertomana) ja selitys oli, että hän vain suojelee minua. Luotin mieheeni viimeiseen asti, vaikka epäilyksiä oli hänen totuudesta ja tämä harmittaa minua paljon, koska se ei tehnyt muuta kuin p..skaa minulle (satutti vielä lisää ja romutti mahdollisuutta luottaa vielä johonkin toiseen).
Olisin halunnut vielä yrittää hänen kanssaan ja katsoa pystynkö antamaan anteeksi, mutta hän ei antanut siihen mahdollisuutta (mistä olen nyt tyytyväinen kun olen ymmärtänyt mitä hän teki minulle). Minua loukkasi kaikkein eniten se, että hän jakoi elämäänsä toisen kanssa, kertoi mitä tunsi häntä kohtaan ja kertoi hänelle kuinka se kaikki tuntui niin oikealle ja sellaiselle mitä ei ole aikaisemmin tuntenut. Se onko seksiä ollut, niin on vain enää viimeistely asialle, mikä ei minun silmissäni enää muuta tosiasioita. Se että on istuttu sylikkäin, kosketeltu, suudeltu, hyväilty, puhuttu henkilökohtaisia asioita, yms. on jo niin intiimiä.
Valitettavasti et tule saamaan koskaan varmuutta siitä, puhuuko hän totta vai ei, joten sinun on vain tehtävä päätös siitä luotatko häneen vai et, pystytkö antamaan anteeksi, haluatko tällaista elämää vai onko tämä ehkä vain tuttua ja turvallista, mitä tunnet häntä kohtaan... Minä mietin kaikki nämä asiat ollessani viikon matkalla (samaan aikaan hänen piti miettiä myös ja lupasi olla olematta yhteyksissä tähän naiseen) ja tulin siihen lopputulokseen, että rakastan häntä niin paljon että en halua menettää häntä. Kävi kuitenkin myöhemmin ilmi, että mieheni suunnitteli yhteistä tulevaisuutta tämän toisen naisen kanssa samaan aikaan ☹️
Minä luotin mieheeni 110 %, sillä olimmehan kasvaneet yhdessä ja olleet ME 10 vuotta, mutta tämä ei ollut merkinnyt hänelle samaa kuin minulle.
En osaa valitettavasti paremmin auttaa, toivon että sinulla on eri tilanne kuin minulla ja että sinun miehesi olisi luottamuksen arvoinen

Mulla oli niin paljon kysyttävää tältä toiselta naiselta, sen takia olin itse äänessä ja mieheni kuunteli kun keskustelin tämän naisen kanssa. Nainen meni kieltämättä vähän paniikkiin/lukkoon kun asioita häneltä kyselin. Totuushan minulle ei tosin selvinnyt siitä onko he olleet sängyssä vai ei, en kai voi muutakun luottaa kun he sanovat että ei ole olleet.

Olen elänyt tämän viikonlopun ihan sumussa... peläten koko ajan että taas jostain tulee jotain väitteitä. Mieheni koskettaessa tulee ekana mieleen onko hän kosketellut sitä naista ja miten jne jne. Varmaan tällaiset mietteet vaivaavat vielä pitkään.

Sormuksia ei meillä kumpikaan enään pidä, en tiedä, ahdistaa ajatus siitä. Toisaalta pelottaa koska joku ulkopuolinen huomaa että meillä ei ole sormuksia. 😐 ja mitä siihen sitten vastataan... En kuitenkaan halua että koko suku tästä sotkusta tietää.

Mutta nämä piinaavat ajatukset tilanteessa kun tilanteessa 😮 pääseekö näistä ikinä eroon? 😭 hirveän vaikea ajatella hänen kosketustaan, sanojaan tms. positiivisesti 😟

Hei taas...

Mulla on mennyt viime päivät kovin sekavissa fiiliksissä. Huomasin että kyllä se rakkaus miestäni kohtaan vielä jossain piilee, se on vaan sen vihan, katkeruuden ja pettymyksen alla piilossa.

Kerroin miehelleni tuntemuksistani, siitä kuinka loukkaantunut olen, kuinka tunnen itseni arvottomaksi, mitättömäksi jne.
Itseasiassa höykytin häntä aikalailla, annoin tulla kaiken ja sanoin rumasti ja pahasti ja olin lapsellinen. Annoin hänelle ehdot: saan halutessani katsoa puhelimen, facebookin, sähköpostin, puheluerittelyn netistä, sen lisäksi hän poistaa KAIKKI tarpeettomat yhteystiedot, estää facebookissa kaikki vähänkin tähän jupakkaan liittyvät ihmiset. Kysyin onko hän valmis auttamaan minua pääsemään tämän kaiken yli, unohtaa en toki voi varmaan ikinä, enkä anteeksikaan heti antaa. Onko hän valmis auttamaan minua että löydän taas ne rakkauden tunteet häntä kohtaan, valmis siihen että niitä ei välttämättä enään olekaan ja esim. keväällä haluan sittenkin eron kaiken tämän tapahtuneen takia. Kysyin reilusti että vieläkö noiden ehtojen yms. asioiden jälkeen olet valmis yrittämään?

Hän sanoi olevansa, hän sanoi panostavansa meihin ja siihen että tästä päästään yli. Hän on vakuuttanut katuvansa, hän on sanonut että oli ihastunut tietäen että siitä ei ikinä voisi tulla mitään sen vakavampaa, hän ei olisi ikinä pystynyt sitä arkea elämään sen toisen naisen kanssa, se oli vain hetkittäistä hauskanpitoa.

Päätin että jään katsomaan tämänkin kortin, en tiedä voiko tästä mitään enää ikinä tulla, mutta yritetään. Joka päivä edelleen mietin kuinka hän on sen kanssa käynyt syömässä, ostanut lahjoja jne. kyllä, ne ajatukset piinaavat varmasti vielä pitkään vaikka kuinka yritän niitä karkottaa. Mutta minkä sitä omille ajatuksilleen mahtaa?

Mietin onkohan mieheni niitä jotka kerran erehtyy ruokkimaan ihastumisen tunnetta ja tajusi nyt kuinka vahingollista se olikaan? Aika näyttää ehkä senkin asian. Jos tällainen tilanne vielä joskus tulee, silloin olen ehkä vahvempi lähtemään. Nyt koen olevani heikko kun en lähde, liian hyväsydäminen kun ajattelen että tämä toinen nainen ja sen kaverit (kyllä, kyse lähes teini-ikäisistä) vaan haluavat meille pahaa ja tämä asia on paisunut sen takia. Mieheni tekoja ei tietenkään mikään poista, hän on toiminut väärin, mutta nyt hänellä alkaakin se haastavin osuus, pystyykö hän palauttamaan luottamuksen ja saamaan rakkauden taas kukoistamaan?

PikkuMyy14, nyt kuulostaa palkon paremmalta. Olet tarttunut tilanteeseesi ja elämääsi. Nyt yrität muistaa ja jaksaa pitää huolta, että teot ratkaisevat. Sanat ovat olleet hyvät, vielä kun miehesi haluaa ja pystyy elämään niin kuin sanoo. Tätä menoa teillä on mahdollisuus selvitä pariskuntana, oppia tuntemaan toisenne syvemmin, samalla sekä aidommin että kipeämmin. Jos osaatte hyväksyä ja rakastaa toisianne kokonaisena vahvuuksineen ja puutteineen, voitte todella selvitä. Voitte selvitä pariskuntana joka tietää, että tiukan paikan tullen uskallatte ja osatte selvittää välinne. Teidän välillenne voi kasvaa luottamus, että toista ei jätetä tiukankaan paikan tullen.

Tämä kaikki vaatii paljon voimia ja tahtoa sen lisäksi, että rakastatte toisianne. Suosittelen lämpimästi, että otatte avuksi parisuhdeterapian jossa voitte systemaattisesti käsitellä parisuhdettanne, toimintatapojanne, kommunikointianne jne.

Pettämiseen liittyvät muistot ja mielikuvat ovat ikäviä ja vaikeasti hyväksyttäviä. Sitä saattaa toivoa, että vain unohtaisi kun tuntuu, että ei mitenkään voi hyväksyä. Osin muistikuvat haalistuvat ja menettävät tehoaan. Sen lisäksi voi yrittää ymmärtää kuinka siinä tilanteessa on inhimillistä toimia tietyllä tavalla.

On luonnollista, että ihastuessaan on ylimääräistä virtaa jonka suuntaa ollakseen mahdollisimman edukseen ihastuksensa silmissä. Siinä tilanteessa puoliso jää varjoon. Niin se vain on siinä hullaannuksessa. Vaimoni kalenterissa oli kosmetologiaika "sokerointi" ja "fresh up" edellisellä päivällä kun lähti tekaistulle työmatkalle. Voi he...tti, fresh up! Että ollaan oikein hehkeitä kun tavataan vieras mies. Kyllä tällaisia muistikuvia joutuu käsittelemään ja sulattelemaan aika huolella ja yrittää asennoitua jotta ajan mittaan voisi nähdä pettämisen yhtenä inhimillisen heikkouden vaiheena johon liittyy aina monenlaista hyvin ikävältä tuntuvaa toimintaa. Ehkä pahimpana on jäänyt mielikuvat valehtelusta. Tietoisuus siitä kuinka toinen on kyennyt valehtelemaan ja ajatus siitä miten halutessaan varmasti edelleen kykenisi. Tiukan paikan tullen suurin osa ihmisistä pystyy sujuvasti valehtelemaan, ainakin itse pystyn. Nyt sen kykenemisen vain on nähnyt käytännössä pahimmanlaatuisessa tilanteessa.

Jos toisen kanssa eläminen on vaikeaa, niin on oman mielen kanssa eläminenkin vaikeaa. Yritetään jaksaa.

Kiitos Beren kirjoituksestasi.
Ja auts, tuo kosmetologiaika 😮 sama juttu kun se että minä hoidan kipeää lasta kotona ja mies on lillutellut kylpylässä tämän naikkosen kanssa! 😞 kyllä se satuttaa ja paljon.

Meillä on ollut nyt tasaista eloa muutama päivä, on ollut sitä hellyyttäkin, koska ei mököttämisellä saa mitään aikaiseksi. Miehellä on syyslomaa kuten myös esikoisella, hirveä hinku miehellä on että lähdetään perheen viettämään lomaa, haluaisi jonkun äkkilähdön ottaa etelään, kai hän jotenkin tavallaan haluaa hyvitellä ja ajattelee kun päästäis vähäksi aikaa pois näistä kuvioista niin kaikki olisi taas paremmin. Toisaalta, jossain ulkomailla me olisimmekin perheenä, ilman ketään ylimääräisiä.

Ja sanoista tekoihin, hän esti facebookissa näitä ihmisiä jotka voivat puuttua meidän asioihin, niin tein myös minäkin. Se on pieni askel, mutta siitä on hyvä lähteä. Ja sanoi ainakin poistaneensa numerot yms. vielä en ole tarkistanut onko niin tehnyt, tuntuu tyhmältä pyytää toiselta puhelinta että voin tarkistaa tuollaista. Tai illalla kun hän on facebookissa/sähköpostissa ni en oikein osaa sanoa että annas minä katson sun viestit siellä. Avoimesti hän kyllä käyttää puhelinta/facea/sähköpostia ja välillä tuntuu että ihan tahallaan näyttää viestejä tms. minulle.

Sanoin miehelle tuosta pariterapiasta että lähtisikö hän, tultiin siihen tulokseen että jos ei saada tätä toimimaan, jumitutaan tähän tai minä en pääse millään yli niin sitten voidaan mennä. En ehkä itekään osaa ajatella että sinne menisin, ehkä tilanteessa kun vaihtoehtona on ero tai terapia. Ja mies oli samaa mieltä.

Yritän hyväksyä juurikin tuota että hän on ollut ihastunut ja toiminut sen mukaan, hän ei ole suunnitellut sen menevän pitkälle, ei siis ole suunnitellut jättävänsä perhettään tms. Kyllähän kun niitä kaikkia juttuja alkaa miettimään se satuttaa ja lujaa. Ei voi kukaan väittää etteikö satuttaisi kun miettii että oma mies on suudellut lukemattomia kertoja toista naista tms. Hölmöhän sellaisia miettii, mutta minkäs sille teet.

Koitan kovasti ajatella että kyllä hän rakastaa minua ja tavallaan myös ajatella vähän ilkikurisesti että hän valitsi minut eikä sitä toista naista ja kärsiköön se toinen nainen sydänsuruista, hän oli vain hetken hupia. Ehkä tällainen ajatus jollain tapaa helpottaa minua.

Ihanaa viikonloppua kaikille ja koitetaan jaksaa 🙂🌻

Vielä tuosta pariterapiasta. Olen itsekin aikaisemmin suhtautunut varauksellisesti pariterapiaan. Olen ajatellut vähän yksioikoisesti, etteivät asiat puhumalla muutu ja sitä kautta eivät olennaisesti voi parantuakaan. En ole kunnolla ymmärtänyt, että parisuhdetta täytyy hoitaa. Olen mieltänyt, että parisuhteen tila on seurausta olosuhteista ja siitä kuinka hyvin puolisot sopivat yhteen. Nyt ymmärrän kuinka asioista puhumista voi harjoitella, että se vaatii harjoittelua siinä kuin muutkin taidot. Että mustaa ei ole tarkoituskaan yrittää muuttaa valkoiseksi mutta paljon on kiinni siitä kuinka osapuolet ymmärtävät toisiaan ja kuinka osaa asennoitua. Kun oppii näkemään mitä minkäkin takana on, osaa paremmin suhtautua ja osaa olla myötätuntoisempi. Kun molemmat oppivat sopivasti tulemaan vastaan, voi keskinäinen taistelu, kilpailu ja vallankäyttö jäädä vähiin ja tilalle tulla toisen tukemista ja ymmärtämistä. Vanhan noidankehän kun saa käännettyä positiiviseksi spiraaliksi, palautuu usko parisuhteen tulevaisuuteen ja vähän kaikki alkaa näyttää paremmalta. Olen esimerkiksi tajunnut, ettei kiistoissa olennaista ole voittaa toista vaan ymmärtää mitä molemmat tarkoittavat, jotta voi löytää ratkaisun. Ei se puolison voittaminen parisuhteessa paljoa auta, koska silloin on parisuhteessa hävinneen kanssa. Molempien pitäisi jotenkin yrittää huolehtia siitä, että molemmat voittavat. Että aktiivisesti otetaan toinen huomioon, että osataan ja jaksetaan nähdä se vaiva, koska siinä voittaa itsekin.

Helppo sanoa ja kirjoittaa mutta arjen paineissa vaikea toteuttaa. Se varsinainen juju on itselleni ollut se oivallus, että tämän kaiken eteen on erikseen tehtävä töitä ja että näitä joutuu vielä vanhoilla päivillään opettelemaan. Että se ei tarkoita mitään keinotekoista sanahelinää vaan, että osaa olla enempi se mitä haluaisikin olla; ymmärtäväinen, huomioonottava, rakastava... että olisi sellainen jolle puoliso haluaa avautua. Ettei ole se jonka kanssa puoliso erehtyi menemään naimisiin.

Anteeksi tämä vuodatus mutta mm tällaisia olemme yrittäneet opetella. Terapeutti antaa systemaattisuutta ja uskottavuutta. Jos terapeutti esimerkiksi toteaa, että et voi tuota osatakaan kun niin ei ole toimittu lapsuudenkodissasi eikä teidän suhteessa niin otamme tiedon kiitollisena vastaan. Jos puoliso toteaa saman, on reaktiona helposti, että miten niin, kyllä minä nyt osaan tai että et sinäkään välttämättä osaa. Siis turhaa kakaramaisuutta jää paljon pois.

Vielä pari riviä, kohta lopetan. On ollut helpottavaa paikallistaa mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät. Ei tarvitse huolestua, että on kyse laajemmasta ongelmasta kun tiettyä asiaa ei osaa tai joku asia aiheuttaa kitkaa. Kun on voinut yhdessä todeta, että keskinäistä välittämistä ja rakkautta on paljon, että kyse on taidoista, tottumuksesta ja persoonasta, voi levollisemmin suhtautua parisuhteen kehittämiseen.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Hei taas.

Beren: Olen alkanut miettimään tuota terapiaa...

Kerroin miehelle että olen lukenut paljon pettämisestä ja sen käsittelemisestä. Luin meinaan täällä jotain vanhaa keskustelua ja yritän nyt sen avulla päästä eteenpäin asiassa. Sanoin hänelle että syyt jotka johti pettämiseen, täytyy selvittää perinpohjin. Minun on hirveän vaikea selvittää syitä koska en voi kuin arvailla niitä. Mielestäni hänen pitäisi pystyä kertomaan mikä hänet ajoi toisen naisen luo. Mutta kovin on vaikeaa hänelle asian käsitteleminen.

Mua ahdistaa viikonloput ihan tajuttomasti. En tiedä johtuuko se siitä että meidän tilanne on kärjistynyt aina viikonloppuisin ja melkein joka viikonloppu olemme selvitelleet asioita. Mutta se ahdistus ja kaikki maailman tunteet mitkä tuli viime viikonloppuna, kamalaa. ☹️ Sanoin miehellekin sekä lauantaina että sunnuntaina että mulla on paska olla, mua ahdistaa ja pelkään viikonloppuja.

Kyllä tällainen on aivan tajuttoman rankkaa, ne ajatukset mitkä vainoaa ja myllää mielessä. Jossittelu ja spekulointi mitä hän on sen naisen kanssa tehnyt. Miksi hän on tehnyt, mitä hän on sanonut, miten koskettanut, miten suudellut ja edelleen se onko ollut seksiä. En tiedä auttaisiko se vai pahentaisiko se asiaa jos tietäisin että sitä on ollut vai onko totuus tosiaan se mitä nyt sanotaan että sitä ei ole ollut. 😐

En oikeastaan tiedä mitä mieheltä odotan tässä tilanteessa, mutta tuntuu että hän ei tee osaansa. Mutta mitä hän voisi edes tehdä?