Mies joi noin puolet lasten lapsuudesta joka ilta ja viikonloppuisin, kouluvuosien alkupuolelta teinivuosien noin puoliväliin. Hän pystyi juomisesta huolimatta pitämään työnsä, ja on tehnyt hyvän uran, hänen palkkansa riittää koko perheen perustoimeentuloon. Minä olen ollut osa-aikatöissä viimeiset kymmenkunta vuotta, koska yksi lapsistamme on kroonisesti sairas. Eläkettä ei ole minulle juurikaan kertynyt ja mies on ollut sitä vastaan, että säästän yksityiseläkettä. En ole kuitenkaan lopettanut säästämistä, mutta häneen verrattuna olen heikommin koulutettu, CV ei ole kovinkaan vaikuttava eikä minulla omaisuuttakaan juuri ole.

Hänen juomisestaan riideltiin, rajustikin, ja kerran lähdin jo lasten kanssa poiskin. Palasin, kun hän iloisesti helpottuneena tarjosi ratkaisua köyhyyteeni: hän ottaa lapset, koska lain vaatima minimi, mikä hänen pitäisi minulle maksaa, on niin pieni, ettei minulla kuitenkaan olisi varaa kotiin, johon lapset olisivat mahtuneet kunnolla asumaan. Hän ei osoittanut pienintäkään huolta siitä, että lapset käytännössä menettäisivät äitinsä tai siitä, että minä olin putoamssa toivottomaan köyhyysloukkuun. Hänellä ei myöskään ollut mitään suunnitelmaa siitä, miten sairas lapsi pärjäisi hänen työmatkojensa aikana.

Minun tulkintani tästä kokemuksesta on, ettei hän ole koskaan rakastanut meistä ketään. Hänen on alkoholistin lapsi: en ole koskaan tavannut appiukkoani selvin päin, eivätkä ole lapsemmekaan. Anoppi kantaa apelle juomia keskioluesta Kossuun, ja huutaa sitten kun appi juo. Emme vieraile heillä kuin harvoin.

Mieheni juominen loppui, kun minä päätin, etten enää riitele aiheesta, ja sanoin rauhallisesti ja peräänantamattomasti, että vaihtoehdot ovat raittius tai ulos. Hän lopetti siihen paikkaan, hieman yli vuosi sitten (halusin lapsille selvän joulun). Kieltäytyi kuitenkin ehdottomasti lähtemästä päihdepolille. On ollut jossakin netin raittiusryhmässä ja taitaa joskus lukea sitä vieläkin.

Hänen aggresiivinen käytöksensä on rauhoittunut paljonkin, mutta huolestuttavat piirteet eivät ole kokonaan poistuneet. Käymme pariterapiassa, mutta terapeutillamme ei ilmeisesti ole juurikaan kokemusta raitistuneista alkoholisteista tai kuivista juopoista, ja hän korostaa voimakkaasti harmoniaa ja sopua. Anteeksi pyytämisestä tai käyttäytymisen muuttamisesta ei terapiassa juurikaan puhuta.

Perkele, hän soitti olevansa tulossa tavallista aikaisemmin kotiin. Jatkuu myöhemmin.