Heippa
Niin se on kurjaa kun parisuhteessa menee huonosti ja sanonta että meillä ei ole
enää mitään yhteistä se todellakin vie voimat.
Sillä väitän että kaksi ihmistä pystyy elämään onnellisena loppuelämän mutta se vaatii
kummaltakin yhteistä halua ja tahtoa, toisen arvostamista, rakastamista, kunnioittamista jne
Nyt kyllä pitäisi saada keula kääntymään ja todellakin juttelemaan kaikista asioista.
sillä se puhumattomuus on todella huono juttu parisuhteessa.
Mutta kirjoitappa miehellesi kirje kerro omista ajatuksistasi jne.
Kauanko teillä on mennyt huonommin ???
Läheisyys täytys säilyttää halaus, päästä silitys, suukko poskelle jne
Sano puolisollesi että nyt kyllä puhutaan kaikki asiat katsokaa suoraan toisijanne silmiin
( on yllättävän tehokas keino ) jutelkaa kaikista asioista mikä oli kivaa kun esim
tapasitte, mitä haluaisit korjata elämässä jne.
Se on todellakin tekosyy jos aina sanoo että on väsynyt.
Kuinkas sinä nyt olet jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle

Hei Twilight🙂!
Mitä mieltä olisit perheterapiasta, tulee ensimmäiseksi mieleen. Lähtisiköhän miehesi sellaiseen. Varmaan helpottaisi tilannetta ja kun asioita ääneen ajattelee ja toisen tuntemuksia kuuntelee niin helpottaisi varmaan myös stressaantunutta puolisoasi. Vaikuttaa jotenkin huonolta tuo tilanne jos työ vie kaikki voimat. Tiesitkös että täällä kriisinetissä voit kirjoittaa myös net-tukeen, josta saat henkilökohtaisesti vastauksen muutaman päivän sisällä. Tuosta vasemmalta otsikon Linko -alta valitse net-tuki kirjauduttuasi ja pistä tarinaa sinne. Luonnollisesti tännekin voit laittaa mutta me vastaajat olemme vain maallikoita mitenkään meitä väheksymättä. Itse käytän molempia kanavia ja olen todella iloinen että olen löytänyt molemmat. Toiseksi seurakunnat järjestävät parisuhdekursseja, oletko sellaiseen tutustunut? Voimia sinulle, että jaksat tehdä hyviä ratkaisuja etkä uuvu ihan kokonaan. Tiedän että teinit ovat rankkoja, minullakin niitä on, tosin vain yksi, mutta vastaa viittä. Jaksamista sinulle ja meille kaikille 🙂!

Hei,

Ihminen jaksaa sen verran kuin jaksaa. Itse erosin pitkästä parisuhteestani ja eroa tein vuosia. Sitten tuli päivä, kun totesin, että enää en jaksa ja loppu kävi yllättävänkin helposti. Uskon, että ihminen on valmis, kun on eron aika. Meillä oli hyvin samanlaista kuin itse kerroit ja näin jälkikäteen kuulin exältäni, että asiat eivät varmasti olisi muuttuneet, koska hän oli niin urautunut ja piti minua liian itsestäänselvänä.

Onneksi en siis jatkanut suhdettamme ja sen olen konkreettisestikin huomannut omasta elämästäni 3 vuotta avioeroni jälkeen. Toki on päiviä kun tuntuu yksinäiseltä ja kaipaa ihmistä lähelleen, mutta nyt minulla on lupa päättää elämästäni ja toisaalta mahdollisuus uuteen rakkauteenkin on parempi kuin olisi ollut, jos olisin jäänyt ihmissuhteeseen, kun en ole uskotonta tyyppiä.

Voimia, itsensä hoivaamista ja valoisaa kevättä toivottelen sinulle🙂

Minä neuvoisin että tee se, mikä on tehtävä omalle hyvinvoinnillesi! Mitä sinä haluat? Minkälaisen elämän sinä haluat? Ole itsekäs (niinhän miehesikin on)
Jos haikailet että teillä voisi olla vielä hyvä parisuhde - eli välität miehestäsi - tee tarpeellinen sen eteen, kerro miehellesi ettet joka tapauksessa aio jatkaa tällaista. Anna hänelle mahdollisuus tehdä tarvittavat muutokset. Mihin hän rahaa tarvitsee jos makaa sohvalla?
Provosoi! Jos miehesi unelmoi elämästä jossa hän saa rankan vuorotyön jälkeen yksinäisenä romahtaa sohvalle television ääreen, kerro ettet ole esteenä mutta sinulla on erilaiset suunnitelmat, kerro että ensi vuonna lähdet Norjaan ja kesällä menette lasten kanssa ...... Tee suunnitelma jonka haluat, anna miehesi osallistua ja olla tervetullut jos hän haluaa sitten kuitenkin samaa? Ehkä hän tosiaankin on väsynyt ettei nää omaa luovuuttaan. Maalaa hänelle (harmaa) kuva tulevaisuudesta jonka hän kohtaa...🙂👍

Kiitos oikein paljon kaikille vastauksista, sain niistä ajattelemisen aihetta☺️
Meillä on mennyt jo muutaman vuoden samalla kaavalla ja se sai minut miettimään, että miten kauan oikeasti jaksaa (minä en jaksa kyllä enää pitkään). Jotain on siis tehtävä!
Tuo puhuminen on mielestäni paras vaihtoehto - nostaa kissa pöydälle ja käydä asian ytimeen. Eikä tuo pariterapia ole poissuljettu, tosin en ole ihan varma, suostuuko mieheni siihen.
Nyt kun mietin aikaa taaksepäin, huomaan, että itseasiassa minä olen jo muutaman vuoden reissannut lasten kanssa, kun olen halunnut pois kotikaupungista. Sukulaisille ja ystäville valehtelen aina, että mies on töissä, kun sillä on se vuorotyö. Ja oikeastaan syy on se, ettei hän jaksa lähteä/halua lähteä. Kun viime kesänä kävimme koko perhe yhteisellä Tukholman risteilyllä, jätin tyttären kanssa Espanjan matkan väliin (jota oli suunniteltu koko kevät ja kesä), koska halusin lähteä perheen kanssa lomalle (yhteistä aikaa tosiaan on vähän). Kuinka ollakkaan mieheni käytti hyvän tovin risteilystä hytissä nukkumiseen😞. Voin oikeasti sanoa olevani vihainen, turhautunut ja pettynyt... Nyt kun näenkin iloisia, onnellisia perheitä tekemässä jotain yhdessä - minua oksettaa!
Olenkin miettinyt paljon näitä tunteita, onko minusta enää rakentamaan parisuhdetta, vai olenko nämä pari viimeistä vuotta tehnyt jo eroa? Jotenkin minä en vain näe tulevaisuutta muuna kuin harmaana. Kaipaan oikeasti ihmistä, jonka kanssa jakaa asioita, hullutella, nauraa, suukotella, halailla ☺️❤️☺️.
Sinänsä voin kohtalaisesti, minulla on ihana työpaikka (jossa toisinaan juttelen myös kotiasioista), omat harrastukset (joita haluaisin jakaa enemmän mieheni kanssa mutta häntä ei kiinnosta ne) sekä ihanat lapset! Nautin näistä kaikista asioita ja huomaan etenkin tyttärestäni, että hän nauttii myös minun seurassa olosta, joten päällepäin eivät nämä minun mietteeni ja murheeni näy.
Raha-asioista vielä sen verran, että mieheni säästää rahaa "pahan päivän" varalle. Voisin ilmoittaa hänelle, että nyt on se paha päivä😉, voisi sijoittaa hieman rahaa vaimoon ja perheen yhteiseen lomaan 😎. Minä olen se perheessä, joka hoitaa kaikki ostokset lapsille (vaatteet, harrastustavarat yms.), koska mieheni ei tällaisia pysty hoitamaan, joten minä olen siis se perheessä, joka törsää kaikki rahat! Myös koirien eläinlääkärikustannukset, kuten pakolliset rokotukset ovat jonninjoutavia rahan menteyksiä... Minä en oikeasti käsitä, miten joku voi ajatella näin mustavalkoisesti asioista🙄.
Nyt kun kirjoitan näitä asioita, huomaan, etten löydä enää kovinkaan montaa hyvää asiaa miehestäni. No, hän on kyllä luotettava, käy töissä, ei ryyppää, eikä ole väkivaltainen. Mutta oma-aloitteisuus, aktiivisuus ja sosiaalisuus ovat kyllä kadonneet kokonaan.
Minä olen hoitanut aina lasten koulu, harrastus, hammaslääkäri (tytöllä oikomishoito), lääkäriasiat (molemmilla ollut pienenä astma sekä korvakierteet, leikkauksia), huolehdin myös kodin pankkiasiat netin kautta, kun mies ei käytä tietokonetta. Joten, mitä siis oikeasti jää miehen vastuulle?
Niin, sitä voin miettiä ja miettiä samalla, millaista elämää haluaisin viettää loppuelämäni!
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille 🌻🙂🌻

Heippa
Kun luin tuota sinun kirjoitusta ihan ajatuksella niin siinä kyllä lukee rivien välistä
että pystyisitte kyllä elämään onnellisena mutta nyt pitäisi löytää se ratkaisu
että sais laivan kääntymään oikeaan suuntaan.
Kuin myös on sinulla paljon vahvuuksia.
Mutta nyt pitäs saada oikaistua tuo tietty etääntyminen, paha olo joka on kestänyt
vuosia se kyllä syö onnelista parisuhdetta.
Minä kyllä suositteleisin teille että kävisitte ammattiauttajan luona ja mene nettiin
laita hakusanaksi perheasiain neuvottelu keskus tutustu siihen sivuun ja jos puolisosi
ei halua lähteä niin voit kyllä vaikka yksin käydä auttas varmasti eläämääsi
Minä yrittäisin sinua auttaa, neuvoa, tukea jne
Sillä minä niin toivoisin että voisitte elää loppuelämän onnellisena ja olla
elämään tyytyväisiä.
Noi on kyllä ihan perusasioita mitä luettelit mitkä pitäisi olla kunnossa onnellisessa
parisuhteessa hullutella, nauraa, suukotella, halata jne sillä noista pikkuasioista
se onni koostuu ja paljon muusta.
Älä suotta valehtele ystäville / sukulaisille että puolisolla on töitä sano ihan suoraan
että ei halua lähteä sieltäkin saisit varmasti tukea ja keskustelu apua.
Älä mieti eroa sillä ihmisen mieli on jännä kun tarpeeksi kauan tiettyä asiaa
miettii niin se todellakin jää päähän ja mieleen.
Mutta kysyisin sinulta mitä sinä itse tekisit teidän parisuhteelle???
Kirjoiita miten olet jaksanut niin minä vastaan sinulle.
Kuin myös toivon teille kaikkea hyvää ja toivon että voisitte elää onnellisena
loppuelämän mutta puhukaa, puhukaa ja puhukaa niin sillä moni ongelma jo ratkeaa.
Kaikkea hyvää sinulle
Kaunista kevättä sinulle.

Kiitos Volvomies🌻🙂🌻
Tajusin itsekin lukiessani tuota sinun viestiä, että, kyllä; jokin minussa on yhä sitä mieltä, että en halua erota. Meillä on kuitenkin ollut sitä jotain parisuhteessa ja on edelleen ☺️❤️☺️ luottamus, ystävyys, yhteiset lapset... Ne muut asiat korjaantuvat varmasti keskustelemalla. Eikä parisuhdeterapia ole pois suljettu.
Itseasiassa myös mieheni voi tällä hetkellä paremmin. On iloisempi, suunnittelee terassin rakentamista, puhuu enemmän. Minun ahdistuksen pohjalla ilmeisesti on kuitenkin huoli mieheni jaksamisesta ja mielessäni on jo käynyt, onko hän masentunut? Ajattelin avata tämän keskustelun mieheni kanssa sellaisella hetkellä, kun kumpikaan ei ole ärtynyt tai väsynyt. Silloin tunteet pysyvät todennäköisesti hillitympinä ja keskustelu myös etenee johonkin suuntaan. Tosin mitään katstrofia ja huutamista tästä ei ole tulossa, koska käytännössä emme ole huutaneet toisillemme montaa kertaa näiden yhteisten 17 vuoden aikana (ehkä syytä välillä olisi😎).
Hyvää kevään jatkoa myös sinulle 🌻🙂🌻

Joiltakin ihmisiltä, kolmivuorotyö imasee mehut, ei sittenkään passaa se yöllä valvominen.
Mutta, yksinkertaisesti sinun "pitää herättää" mies.

Heippa
Mulla olikin eilen sellainen koulutus päivä ja mm siellä käsiteltiin parisuhdetta
ja paljon muutakin asiaa.
Niin se olisi todella tärkejää että heti kun toisella on paha olla tai jokin asia painaa
mieltä niin täytys puolisolle puhua ja toinen sitten lohduttas ja yhdessä ratkottas
ongelmat heti sillä jos se paha olo jää sydämmeen ja se kasvaa vuosien saatossa
niin sitten se purkautuu katkeroitumisena ja jota on vaikeampi korjata.
Minun suosikki yhtyeet on yö ja Irina yötä olen kuunnellut alusta lähtien eli 30.vuotta
ja Irinaa kanssa alusta lähtien eli noin 10 vuotta ja niistä lauluista minä saan
hurjasti voimaa ja oppia niin kuunteleppas sinäkin Irinan laulu Et minua huomaa
alkaa näin sanoilla Mun sydän ei toimi enää niinkuin ennen ei se toimi niinkuin odotetaan jne
ja kuuntele sanat oikein tarkkaan.
Joo aloittakaa siitä että ensin kahdestaan juttelette kaikista asioista katsokaa suoraan
toisianne silmiin.
Muistelkaa kaikkea mikä oli kivaa kun esim tapasitte ensikertaa mistä saatte voimaa
mitä odotatte elämältä miettikää kaiki mitkä asiat haluaisitte korjata jne
Kun tarvitsee ammattiapua niin silloin kannattaa ehdottomasti apua käyttää.
Mutta tärkeintä on että teillä kummallakin täytyy olla yhteistä halua ja tahtoa
Kumpikin tuette toinen toisianne ja olette koko perhe toistenne tukena niin varmasti
pärjäätte kuin myös minä yritän neuvoa ja auttaa vaikkakin näin netin välityksellä
niin varmasti saatte asiat kuntoon.
Olet suunnilleen varmaan saman ikäinen kuin minä ???
Itse olen 44. v ja meillä on eukon kanssa menossa 18.yhteinen vuosi ja ollaan
hurjan onnellisia ( ei ole tarkoitus kehua ) Niinhän ne ammattilaiset sanoo että välillä
pitäs riidellä kunnolla kuin myös että täydellistä avioliittoa ei ole mutta ei me olla
oikeastaan ikinä riidelleet ja väittäsin että kyllä meidän parisuhde on täydellinen.
Kirjoita miten olet jaksanut ???
Ja minä niin toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja tehkää kumpikin kaikkenne
että voisitte elää onnellisena perheenä sitä minä toivon teille ( näytä vaikka nämä kirjoituksesi
puolisollesi ja sano että nyt on tosi kyseessä )
Kaunista kevättä sinulle

Kiitos Volvomies kannustavista viesteistäsi!
Vastaaminen hieman kesti 😉
Kyllä, olemme aika saman ikäisiä, eli minä olen nyt 41v. Meillä menee tällä hetkellä ihan ok (ei täydellistä mutta siedettävää). Kesäloma toi ehkä molemmille voimia ja kevään väsymys häipyi. Myös yhteistä aikaa kesällä on ollut enemmän. Sinänsä en ole saanut aikaiseksi mitään erityisen kehittävää keskustelua meidän tilanteesta. olemme sivunneet aiheita miehen väsymys (tyrehtyy aina siihen kun ehdotan lääkärille menoa), kivut, jotka estävät kunnolla nukkumista (mutta lääkäriin ei mene)... joten sinänsä tilanne ei ole muuttunut mihinkään. Minä olen kyllä miettinyt paljon esim. eroa, mutta siihenkään en ole vielä valmis. Haluan antaa lapsilleni turvallisen kodin, jossa aikuistua. Ja kyllä, meidän perheen arki on ihan kivaa, meillä ei riidellä tai huudeta, lapsia viedään harrastuksiin, heitä tuetaan koulunkäynnissä jne. (että joskus tuntuu, että valitan turhasta).
Jotenkin sitä varmaan jaksaa vielä, koska haluan myös olla mieheni tukena, oli tämä kriisi nyt hänellä sitten mitä hyvänsä.
Joten tällaistä tällä hetkellä,
aurinkoisia loppukesän päiviä 🙂🌻

Heippa
Olen teidän puolesta tosi onnellinen että keula on muuttunut parempaan
suuntaan ja hiljakseen vaan elämässä edetään.
niinkuin aikaisemmin kirjoitin niin älä mieti eroa sillä kun se jää päähän kummittelemaan.
sillä minulla on sellainen tunne että te saisitte parisuhteen toimimaan ja voisitte
olla hurjan onnellisia ihan pikku parannuksilla.
Suosittelisin teille kyllä ammattiapua varmasti auttaa
Mene nettiin ja googleen laita hakusanaksi perheasiain neuvottelukeskus tutustu
siihen sivuun ja jos ei puolisosi lähde niin voit vaikka itse mennä.
Kun puolisollasi on kipuja niin kyllä minä suosittelisin että kävisi lääkärissä
niin sekin asia varmasti helpottas elämää.
Kesällä oli pojan pojan kastepäivä ja siinä oli pappi niin sen kanssa juttelin kaikenlaista
ja kerroin mitä teen siinä sivussa autan ihmisiä ja esim papit on hurjan hyviä auttamaan
ja puhumaan niin sitäkin voisin suositella ja seurakunnassa on diakoni jne
Puhuminen olisi kyllä niin tärkeätä että melkein sanoisin että sano puolisollesi
että nyt on pakko puhua.
Mutta kirjoita puolisollesi paperinen kirje jossa kerrot ajatuksiasi ja asioita.
Näytä nämä tekstit vaikka puolisollesi.
Mutta yhteistä halua ja tahtoa pitää olla mutta puuttuu se pieni askel onneen ja hyvään
parisuhteeseen sen kun löydätte niin pärjäätte.
Kuinka sinä nyt olet jaksanut ???
Kaunista loppu kesää sinulle

Ajattelin tulla tänne päivittämään taas tilannetta, vai pitäisikö sanoa päivittelemään ☹️
Aikaa on kulunut edellisestä viestistä... Talven aika oli todella rankkaa. Meille tuli asuntoasioissa ongelmia (home), joita jouduin yksin selvittelemään, hommaamaan expertit, vuokra-asunnon jne. etäännyimme täysin toisistamme, koska tämä home asiahan oli minun syy (minä olin kuulemma halunnut tätä asuntoa, ei muut ☹️ ). Mikä ei oikeasti pidä paikkansa, koko perhe halusi tämän asunnon...
Kirjoitin miehelleni kirjeen, jossa kerroin tuntemuksistani, pahasta olosta ja jopa erosta... Luettuaan kirjeen, mies itkukurkussa sanoi, ettei halua menettää minua. Sen jälkeen ei ole ottanut puheeksikaan koko asiaa. Kerroin siinä kirjeessä, miten hän on aina väsynyt, äreä jne. Hän yrittää ihan selvästi muuttaa asioista, ehkä liikaakin. Mutta toisaalta, mikään ei ole muuttunut. Emme tee yhdessä asioita. Mieheni ei ole aktiivisesti missään mukana. Minä saan tehdä kaiken. Ei suunnittele mitään loma-asioita.
Tällä hetkellä ajatukseni on taas jälleen kerran ihan solmussa. Haluaisin tehdä kaikkea kivaa vielä elämässä (matkustella esim. Suomessa), mennä ja tulla loma-aikana. Mutta ei, mieheni on sitä mieltä, että hän ei halua mihinkään. Mökillä on ihan kiva olla... Ihankuin minun pitäisi lopettaa eläminen kokonaa. Olla kuin kuollut lahna (siltä minusta tällä hetkellä täällä kotona tuntuukin). Tuntuu kuin eläisin vankeudessa... ei tällaista jaksa enää... 😯🗯️

Eli kerroit kirjeessäsi myös tuosta, että muutosta pitää tulla tai ero tulee? Entä jos esittäisit asian hänelle niin jos et niin jo tehnyt? Siten ainakin antaisit hänelle kunnolla mahdollisuuden parantaa?

Onko mahdollista, että itse reissaisit lasten kanssa? Tai tekisit jonkun minihermoloman itseksesi? Sekin saattaisi auttaa jos mies ei kerta kaikkiaan vain innostu menemään mihinkään. Se on todella raastavaa kun kumppani ei halua mitään yhteistä tehdä. Mitä kaikkea siis teette yhdessä?

Hei eheytynyt ja kiitos vastauksestasi 🙂🌻
Kirjoitin kirjeessä aivan kaiken. Sanoin mm. että en jaksa näin ja haluan erota... Aivan kuin asia ei olisi mennyt edes perille miehelleni. Ajattelin, että ehkä hän myös tarvitsee aikaa sulatella tätä kaikkea? Ja sitten ajan kanssa huomaa, ettei näin oikeasti voi jatkaa.

Olen reissannut viimeiset vuodet (n.4-5) yksin lasteni kanssa (linnanmäet, sukulaiset ym.). Nautin näistä reissuista tosi paljon, mutta nyt on tullut kaipuu siihen, että saisi jakaa nämä reissut myös toisen aikuisen kanssa. Hullutella, pitää hauskaa, nauraa... ☹️
Harrastukseni myötä kierrän myös jonkin verran Suomea (näyttelyt). Haluaisin jakaa tämän harrastuksen mieheni kanssa, mutta hänen mielestä tämä on jonninjoutavaa rahan tuhlausta (kuten kaikki muutkin reissut). Aina tulee puhe rahasta, onko meillä varaa tällaisiin matkoihin???

Viimeisin reissu näyttelyihin oli aivan ihana 🙂 olen haaveillut matkailuautosta jo pitkään ja nyt päätin ja vuokrasin sellaisen. Pyysin kaveriksi hyvää ystävää ja näin reissasimme viikonlopun matkailuautolla: ja oli unelmieni täyttymys 🙂 seikkailua, matkailua, hyviä ystäviä, kaikkea sitä, mitä arvostan tällä hetkellä elämässä. Naurua, hauskuutta ja totista totta! Lapsetkin innostuivat m-autosta ja haluaisivat reissuun mutta mieheni ei lämmennyt asialle yhtään. Eli siis, joudun toteuttamaan tämänkin reissun yksin lasten kanssa ja saan kuulla jälkeenpäin, miten paljon rahaa tähänkin meni. Kaikessa kuulen vain sanan raha... (ja kun siis emme ole oikeasti ihan köyhiä, ymmärtäisin tämän, jos olisimme täysin pa).

Minun on vaikea kuvata sanoin, mitä oikeasti haluan. Haluanko vapautta? Mennä ja tulla? Osittain kyllä, joo. Mutta ennenkaikkea haluaisin olla onnellinen, tehdä rankan työn vastapainoksi asioita, jotka ovat minulle tärkeitä (ja toivoisin niiden olevan tärkeitä myös miehelleni). Haluaisin nauraa, iloita ja nauttia elämästä. Elämä voi joskus olla hyvinkin lyhyt. Miksi kaikki asiat pitäisi lykätä tuonnemmas tai jättää tekemättä...

Niin ja eheytynyt, kysyit, mitä teemme yhdessä...
Emme mitään! ☹️ Mieheni tulee väsyneenä töistä, käy sohvalle istumaan ja tuijottaa televisiota. Jos yritän aloittaa keskustelua, se ei johda mihinkään. Olen todella SIIS TODELLA KYLLÄSTYNYT jo pelkästään yrittämiseen. Siis emme edes keskustele toisinaan, joinain päivinä yhtään mistään mitään. Olemme tyyliin eri aikaa kotona. Minä menen koirien kanssa yksin ulos, koska minun on helpompi hengittää. En halua enää miestäni mukaan. Kun tulen takaisin kotia, mieheni lähtee yksin kävelemään tai pelaamaan.

Sisälläni on oikeasti jo raivoa... olen todella vihainen, enkä osaa purkaa sitä ulos. En sanoin, en mitenkään. Olen vihainen... niin mille... sille, etten osaa tehdä oikeaa ratkaisua vai miehelleni, joka on muuttunut täysin eri ihmiseksi. Vaiko itselleni, kun vain haluan olla onnellinen? Miksi en voisi tyytyä vähempään elämässä? Miksi en vain voisi "tottua" tähän kylmään kaverisuhteeseen, jossa toisen tunteilla tai haluilla ei ole enää mitään merkitystä.