Tarina oli huonosti kerrottu, kun sitä pitää jälkeenpäin selitellä.

aavaton kirjoitti 14.02.2005 klo 12:49:

Uskovatko ihmiset todella, että kauppias antaa yhden tavaran ilmaiseksi?

Ei ilmaiseksi. Samaan hintaan kyllä.

Olen itseeni tyytyväinen, jos saan ostetuksi tarpeellisen silloin, kun se on

Se onkin eri asia, jos kolmen ostaminen on tarpeellista. Mutta usein maksa kaksi ota kolme, on sellaista mitä ei tarvitse kolmea. Esim. kolme suklaapatukkaa, harvoin niitä nyt kolmea tarvitsee. Mutta, kun kolme saa kahden hinnalla niin varmasti ostaa. Yhden patukan hinta on taas todella kallis verrattuna tarjoukseen.

Naisen vartalo, ainakin minun, on sellainen, että ei kannata ostaa kolmia rintaliivejä samana päivänä. Ei niitä ehdi pitää loppuun, kun koko on jo vaihtunut. Niin, että ei sunkaan Urpo kannata vaimollesi näytellä liivitarjouksia. Loppujen lopuksi siinä häviät, vaikka asiaa miten katsoisi.

Pääosa viestistäni katosi. Muistelen kirjoittamaani. Ylläpito poistanee tyngän.

Tarina oli huonosti kerrottu, kun sitä pitää jälkeenpäin selitellä.

aavaton kirjoitti 14.02.2005 klo 12:49:

Uskovatko ihmiset todella, että kauppias antaa yhden tavaran ilmaiseksi?

Ei ilmaiseksi. Samaan hintaan kyllä.

Olen itseeni tyytyväinen, jos saan ostetuksi tarpeellisen silloin, kun se on "tarjouksessa". Minusta nyt vaan ei ole seksikästä maksaa liikaa.

.. todennäköisesti riisuisin päältäni rintaliivit pois siinä kadulla. Sanoisin, että, jos meidän talous on niin tiukalla, niin en käytä ollenkaan rintaliivejä.

Ei varmaan osta mitään alennusmyynnistä. Minä en tunne itseäni halvaksi vaikka ostan monet vaatteeni tarjoushintaan.

.. ostin kolmet samannäköiset rintaliivit ja maksoin vain kahdesta.

Miksi samannäköiset? Voihan ostaa erilaisetkin.

.. ostin päivällä tällaiset yhdet ilmatäytteiset pitsirintaliivit, ..

Ilmatäytteiset? Hyvänen aika!

Minä näen mainokset. Ja ihmettelen, mitä kaikkea vähän vaatetetuilla naisilla yritetään myydä. Niin naisille kuin miehillekin.

Urpo

Nythän minusta, Urpo oudon kuvan sait. En yleensäkään ostele paljon vaatteita, mulla on hyvä jakkupuku, toppahaalari ja kansallispuku. Niillä olen vielä pärjännyt. Jos, tarvin jotain, niin sen ostan alesta, jos semmoinen sattuu kohdalle. Mutta en lue mainoksia ja lähde niiden perässä juoksemaan. Ostan, kun tarvitsen ja yleensä visalla, niin ei tarvitse edes miettiä riittääkö rahat. Lasku tulee vasta kuun lopussa. Sitten voimme palatakin otsikkoon; en tunne itseäni halvaksi, kun selvitän laskua.

Mie en nyt ole noin rintaliivijuttuihin hirveästi tutustunut, siihenkään ole ollut tarvetta. Monta vuotta olen pitänyt äitiysliivejä, niitä ei saa useinkaan tarjouksesta. Mutta eikö ne tarjoukset ole usein niin, että osta tästä korista tai telineestä kolmet ja maksa kaksi. Ei silloin ole hirveästi vaihtoehtoja.

Ilmatäyte rintaliiveihin törmäsin ihan vahingossa, niistä en ollut kuullutkaan ennen. Olin menossa terapiaan seuraavana päivänä ja ajattelin, että noilla sitä voisi hieman itsetuntoa kohottaa, siksi ne sitten ostin. Oikeastaan minun pitäisi ostaa keräilyrintaliivit. Olen imettänyt niin kauan, että saan rullata rintani ylös liiveihin.

Olemmeko pysyneet otsikossa?

aivan, olen monista jutuista, niin mainoksista kuin seksivalistuksesta, samoilla linjoilla rusakon ja urpon kanssa.

en jaksa perustella tahi selittää just nyt, mutta toistaisin aavattomalle, että mainonta pelaa nimenomaan alitajunnalla, ei tietoisella ajattelulla. ei mainoksia, lööppejä jne. tarvitse tarkkaan katsella, kai esim. lööpit olisivat pienemmällä fontilla eikä isolla räikeällä keltainen/musta-kontrastilla, jos haluttaisiin ihmisten todella ajattelevan mitä lukevat. siellä voi olla vaikka sana "seksi" isolla, ja kaikki muu otsikosta pienemmällä.

ilmatäytteiset rintaliivit... niin, miksei? mutta miksi ihmeessä sellaiset pitäisi hankkia? miksi PITÄISI hankkia "kicksejä" seksielämään... tosi kiva, jos ihmiset sellaisia löytävät, mutta paine etsiä on ihan turha.

kyllä täällä mun kulmilla mainonta hyppii silmille. parin sadan metrin säteellä on useampaa seksikauppaa ja "hieromalaitosta".

siihen "ei mainoksia"-lappuun ovessa sanoisin, että niin, en minä niitä mainoksia lue, mutta kun ei ole varaa tilata hesaria, niin paikalliset ilmaislehdet on ihan kiva saada...

Minäsini, ei sun mulle tarvitse selittää , saati sitten rautalangasta vääntää asiaa. Ei olisi mitään keskustelua, jos jokainen olisimme samaa mieltä asioista. Siksi mie olenkin päättänyt olla aina eri mieltä.

Minulla on 26km päässä eka mainos, siinäkin on vuosia lukenut, että muistiko lotota, osta olvia.

Mie en pienenä saanut leluja, nyt niitä olen alkanut lapsilleni hankkimaan ja samalla sitten myös itselleni. Kicksit ne vasta hauskoja ovat. Voi vaikka jonkun näytelmän kehitellä. Yksi yö voi olla prinsessa ja mies tulee ratsullaan halki tuulen ja tuiskun minut pelastamaan lohikäärmeeltä. Tai voi olla ilkeä paha noita joka syö suihinsa uljaan ratsumiehen. Kaupasta vaan roolivaatteet ja ei kun menoksi.

Minä tai puolisoni emme oikein välitä seksikkäistä vaatteista. Hänen puolestaan voin ostaa vaikka millaiset rintaliivit - kunhan ne saa helposti pois päältä. Seksilelut ja roolipelit sängyssä tuntuvat lähinnä huvittavilta meidän molempien mielestä. Periaatteessa kumpikaan meistä ei ole kovin seksikeskeinen. Minä luonnollisesti paljon vähemmän. Tilanteemme ei luultavasti vaivaisi minua yhtään, jos se ei vaivaisi puolisoani ja jos kaikkialla ei annettaisi ymmärtää kuinka tärkeää seksi on. En luultavasti alkaisi itse pitää sitä tärkeänä. Sehän on lisääntymistä varten, enkä minä nyt aio lisääntyä. Kaikki eivät kaipaa seksiä.

Koska kuitenkin väitän puolisostani, yritän olla kiinnostuneempi ja innostuneempi. Ehdotin hänelle Aavattoman idean mukaan, että aloittaisimme tavallaan alusta. Se on tuntunut vähän teennäiseltä, mutta ainakin yritämme tehdä jotain. Onhan meillä muitakin ongelmia kuin seksi. Olemme muutenkin aika kyllästyneitä toisiimme, olemme vähän kuin kämppikset tai sisko ja veli. Toisaalta olemme molemmat kyllästyneet omiin elämiimme, opiskeluun ja kaupunkiin. En tiedä miten tällaisesta kuopasta pääsisi ylös.

Mainoksista. Joskus mainokset ovat hyvin suorapuheisia, ainakin kun ne on suunnattu mainostajille. Kaikkialla pyörii valtavia mainoksia, joissa lukee mustalla tekstillä keltaisella pohjalla: "Ulkona lompakko on vakiovaruste." Tämä on suunnattu mainostajille, jotta heidän mainoksiaan saataisiin vielä lisää kaikkialle. Kohta varmaan tietkin päälystetään mainoksilla. Kuinka ärsyttävää. Miksi emme kapinoi ulkomainontaa vastaan? Mainokset ovat rumia, ne tuntuvat käskevän ja huutavan joka suunnasta tekemään niin tai näin. Sitten niistä yrittää olla välittämättä. Ja kuinka moni pystyy mielessään sanomaan: "Päämies. Tule sellaisena kuin olet." ilman sitä mainoksessa kuuluvaa säveltä tai ainakin ilman sävelen tulemista mieleen?

Aavaton, miksi sinä tunnet itsesi itsevarmemmaksi ilmatäytteisissä rintaliiveissä? Miksi rinnoilla pitäisi olla mitään vaikutusta itsevarmuuteen? Eikö se juuri ole mediasta ja kulttuurista peräisin, että nainen haluaa tissiensä olevan tietynlaiset? Oikeasti niillä ei pitäisi olla muuta virkaa kuin imetys ja sehän ei kai ole tissien koosta tai muodosta kiinni.

Ei mekään aina leikitä sängyssä, yleensä se on totista työtä. Mutta, kun olemme jo niin kauan aikaa olleet yhdessä, niin silloin tällöin jotkut mielikuvitusjutut ovat ihan hauskoja. Varsinkin ennen sänkyyn menoa niistä saa hyvää lisämaustetta.

Sie Rusakko otat aivan liikaa huomioon sen mitä yleisesti ollaan mieltä asioista. Jos, sulle ei seksi ole tärkeää, sitten ei ole. Mitä tuota mietit miten tärkeää se muille on. Jos haluat miestäsi miellyttää, sitten sun pitää alkaa näyttelee, vaikka lahnaa. Annat miehen hommailla muutama päivänä ja sillä siisti.
Kun, et tee seksistä kauhean suurta numeroa, niin voi ollakin, että alat siitä nauttimaan melkein vahingossa.

Oletko aina miehesi kanssa, siksikö olette toisiinne kyllästyneet? Teidän pitää varmaan muuttaa erilleen asumaan vähäksi aikaa ja katsoa miten jatkatte.
En ymmärrä syytä miksi olette yhdessä, rakkaudesta vai onko se vaan teille tavaksi muuttunut?
Mie olen tämän saman ukon kanssa ollut aina, ei ole koskaan ollut toista poikakaveria. Ei tuo silti kämppikseltä tai veljeltä tunnu.
Joku teillä on aika pahasti vialla ja ehdottaisin pientä asumuseroa vähäksi aikaa. Älä nyt silti tätä suin päin mene noudattamaan mutta harkita kai kannattaisi.

Minua ne ilmatäyteliivit mitään auttaneet, lopetin terapian kokonaan. Et olekaan koskaan synnyttänyt, niin et voi tietää mikä vaikutus kunnon liiveillä on itsetuntoon. Mistään mediasta ole kotoisin, paluu nuoruuteen ja muistoon oikeilla paikoilla oleviin tisseihin se oli.
Jos on noin kaksi vuotta ollut lehmä, niin joskus sitä haaveilee, että voi kai sitä noillakin olla muu tarkoitus kun imettäminen.

Mainonnasta mie en sano mitään. Jos vaan haluaa, niin voi elää näkemättä yhtään mainosta.

Aavaton, tiedän toki jonkin olevan pielessä suhteessani. En osaa päättää johtuuko se enimmäkseen ulkoisista asioista, vai minusta ja puolisostani. Varmaan molemmista. Ongelmat alkoivat oikeastaan minun masennuksestani, koska silloin mikään ei tuntunut miltään, tai sitten vain pahalta. Ennen masennusta olin kai kiinnostuneempi tekemään asioita, mutta nykyisin mieluusti vain nukkuisin. Ei aina, mutta usein koko elämä kyllästyttää. Puolisoni on myös kyllästynyt elämäänsä. Voisin kyllä kuvitella, että eroaminen vain pahentaisi meidän molempien tilannetta.

Melkein jokainen päivä on toisintoa edellisestä. Miksi seksiäkään viitsisi harrastaa, kun se on aina samanlaista? Mitä järkeä? Miksi minä olen näin tylsä ja miksi puolisoni ei ole sen jännempi?

Eikö muuten niistä imettäneistä tisseistä voisi periaatteessa olla ylpeäkin, jos unohtaa yleisen kauneuskäsityksen? Nehän kertovat elämänkokemuksesta. Jos media alkaisi jatkuvan painostuksen, niin varmaan saataisiin lopulta ihan minkälaiset vaan tissit muotiin. Onhan lihavuuskin joskus ollut "muodissa".

Ei se sitten asumusero ole hyvä ajatus. Mutta entäs jos näyttäisit miehellesi kaiken mitä olet tänne kirjoittanut. Et ole mitään hävettävää kirjoittanut, niin kantaisiko kokeilla. Lukee munkin mies kaiken mitä hölötän. Kävimme kyllä jossain vaiheessa perheneuvollasikin mutta ei siitä oikein mitään apua saanut. Eihän meillä tässä suhteessa mitään ongelmaa –ainakaan isompaa- ole koskaan oikein ollut. Mutta kumpikin olemme olleet masentuneita ja aika pahastikin. Oli helpompi asioita selvitellä kirjoittamalla ja sitten vaan sanoi ukolle, että mene tukinettiin ja lue mikä mua vaivaa. Ennen sitä tukinettiin käskee mennä kuin ovesta ulos. Kokeile, mitä häviäisit?

Harrastatteko te mitään yhdessä tai edes erikseen? Elokuvia, käyttekö yhdessä syömässä jne. Kaikista päivistä saa hieman erilaisen, jos vähän viitsit nähdä vaivaa.

Mulle kyllä on ihan sama mitä mieltä yleensä ollaan rinnoista tai minkälaiset ovat muotia. Enhän mie ihan yleisesti rintojani näyttele, ihan vaan tässä perhepiirissä. Ylpeys todellakin on kaukana.

Imettäminen kyllä on aika muoti-ilmiö. Välillä oli muotia melkein kouluun asti imettää, sitten tuli kausi, että kukaan ei viitsinyt imettää. En mie siihenkään muotiin ole mennyt mukaan. Eka lapsi lopetti ihan omasta tahdosta, kun maito oli sen mielestä hapanta. Toinen lopetti väkivaltaisella tavalla; puri niin paljon, että en suostunut enää häntä päästämään rintoihini.

Huomasin äsken kuinka typerää on hiihtää kaupungissa. Vieressä koko ajan työmaa ja iso autotie. Eikä voi hiihtää kuin kehää. Kyllähän me harrastamme kaikenlaista puolisoni kanssa yhdessä, oikeastaan liikaakin, koska olemme melkein jatkuvasti yhdessä. Mutta on vaikeaa keksiä uutta tekemistä, joka ei maksa hirveästi. Minusta tuntuu, että olen jo tehnyt kaiken jännän, mitä tässä kaupungissa voi tehdä. Enhän minä oikeasti kaipaakaan paljon muuta kuin luontoa ja juuri sitä täällä ei ole. Kesän yli pitäisi jaksaa, sitten luultavasti voimme muuttaa muualle. Puolisostani ei oikein saa selvää, että haluaako hän muuttaa kanssani. Tuskin, kun suhteemme jatkuminen tuntuu vähän epävarmalta.

Minua tavallaan vähän kaduttaa, että rupesin näin aikaisin seurustelemaan. Olisi ollut helpompaa olla yksin vähintään siihen asti kunnes olen opiskelemassa oikeaa alaa. Ehkä minua vaivaa se kuuluisa sitoutumisenpelko. Oikeastaan en osaa sanoa tästä asiasta enää paljon mitään. Tai osaisin, mutta silloin joutuisin kirjoittamaan kirjan, koska minua vaivaa ja mietityttää niin moni asia. Tänne ei viitsi kirjoittaa hirveän pitkästi. Olen ruvennut miettimään, että mitä jos joku tuttuni sattuu tänne ja käy lukemassa kirjoituksiani. Se olisi hirveän noloa. Puolisollenikaan en viitsi näitä näyttää, koska olen jo kertonut hänelle ajatukseni paljon tarkemmin kuin mitä olen kirjoittanut tänne. Minua häiritsee, ettei hänellä ole koskaan mitään ehdotuksia suhteemme elvyttämiseksi. Ei hän edes ota asiaa puheeksi oma-aloitteisesti. Johtuukohan tämä vain sukupuolesta, eikö hänellä ole ideoita, eikö hän välitä vai onko sellainen keskustelu liian pelottava.

Ollaan ennenkin puhuttu luonnosta ja siitä, että sulla sitä ei mukamas ole ja mulla sitä mukamas on. Sie et ole täälläpäin asunut, mie olen sielläpäin asunut. Hyvin mie sitä luontoa sieltäkin löysin ja sulla on meri. Antaisin vaikka mitä, jos pääsisin, kävelee meren rannalle. Onhan mulla joki, mutta siinä näkyy toinen ranta, ei se tunnu oikein miltään. Täällä on aina pakkanen, ei pääse hiihtään.

Keksisin vaikka kuinka paljon juttuja mitä harrastaisin siellä teillä; meren rantakävelyä, metrolla ajoa, lentokoneiden katsomista kentällä, menisin Suomenlinnaan, Tähtitorninmäelle, katselisin isoja laivoja, söisin ison lihapiirakan kauppatorilla, kauppahallit, kirpputorit jne. Kaikkiin pääsee seutulipulla.

Olenkin vähän sitä mieltä, että, jos ihmisellä on asiat huonosti, niin eivät ne parane paikkaa vaihtamalla. Aina on jossain paremmin asiat ja enemmän tekemistä.

Olen miekin alkanut nuorena seurustelee, varmaan jo alettiin 1 vuotiaana. Koskaan en ole edes suudellut ketään muuta. En edes tiedä onko mieheni hyvä vai huono suutelija, kun ei ole mihin verrata.

Tuttusi sattuisi tänne tukinettiin? Mitä sitten, mun tuttuja täällä on vaikka kuinka paljon. Musta on jo tehty tutkimuskin ja tulokset julkaistu. Eipä tuosta mulle ollut mitään vahinkoa; hetken olin sekaisin, sitten jo olin ylpeä, että musta joku on niin kiinnostunut. Jos joku elävä tuttuni minut tunnistaa, niin mitä sitten. En sellaisia asioita kirjoita joita pitäisi hävetä.

Eiköhän tuo ole aika monen liiton ongelma, että miehet eivät ole kovin oma-aloitteisia? Se on sukupuolivika ja siihen naisten pitää tyytyä.

Ihmiset ovat erilaisia, minä en välttämättä kaipaa samoja asioita kuin sinä, Aavaton. Olen asunut ihan pienenä maalla ja heti kaupunkiin muuton jälkeen halusin takaisin, vaikka olin pieni ja luultavasti aika ongelmaton. Kaupunki on minun ongelmani, asia josta toivottavasti pääsen joskus eroon. Ensimmäinen masennukseni johtui pitkälti siitä, että tunsin asuvani väärässä paikassa. Tiedän monien maalla asuvien nuorten kokevan vastaavaa ahdistusta maaseutuelämää kohtaan. Onhan täällä välillä kivaakin. Kyllä minä teen kaikkia luettelemiasi asioita, mutten saa niistä niin paljon iloa irti kuin saan yksin metsässä kävelemisestä. Toki kaupunkiluonnossa on hyviäkin puolia: esimerkiksi eilen valokuvasin palokärkeä vain muutaman metrin päästä. Kaupunkien ulkopuolella ne ovat arempia. Mutta minä olen aina haaveillut asuvani paikassa, jossa kaupungin valosaaste ei pilaa tähtitaivasta tai liikennemelu yöunia, jos nukkuu ikkuna auki. Voitko kuvitella, että on lähes koko elämänsä tahtonut jotain asiaa ja sitten huomaa, ettei se olekaan ihan niin helppo toteuttaa kuin oli ajatellut? 13-vuotiaana ajattelin jo 16-vuotiaana asuvani yksin korvessa. Minä ottaisin ehkä sen joen mieluummin kuin meren. Itämeri on niin saastunut, ettei sen rannalla ole ilo kävellä. Norjassa oli toisin... Sellaisen merenrannan kun saisi.

Tiedän vaikuttavani tylsältä ruikuttajalta, jolla ei ole todellisia huolia. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, etteivät kaikki asiat parane paikkaa vaihtamalla. Tuskin parisuhteeni muuttuisi oleellisesti, vaikka asuisimme missä. Mutta ehkä minä muuttuisin kärsivällisemmäksi ja rauhoittuneemmaksi.

En ole avoin ihminen enkä mielelläni kerro ongelmistani kenellekään tutuille. Se aiheuttaisi hohlhousta ja kummastelua enkä minä jaksaisi selitellä. On helpompi olla, kun ihan lähimpiä ihmisiä lukuun ottamatta kukaan ei tiedä, mitä minulle oikeasti kuuluu. Omat kirjoitukseni hävettävät minua usein jälkikäteen, kuulostavat niin hölmöiltä.

Jos miehet ovat niin hölmöjä kaikissa asioissa, niin miksi niitä pitäisi kestää? Aina miehet puolustelevat tekojaan sillä, että huonous siinä ja siinä asiassa johtuu sukupuolesta. En minäkään keksi sellaisia tekosyitä. Minusta, jos oikeasti pitää jotain asiaa tärkeänä, niin sille tekee jotain, oli mies tai nainen. Jos ei tee, niin sitten on joko tyhmä tai ei välitä. Eivätkä ne ole sellaisia ominaisuuksia, joiden omaavan ihmisen kanssa tahtoisi elää. Olisipa olemassa jokin pilleri, jonka voisi syödä ja muuttua lesboksi.

Et vaikuta tylsältä ruikuttajalta Rusakko, tavallista keskusteluahan tämä on. Mutta otatko nyt huomioon, kun haaveilet maalla muuttamista, että ei siellä ehkä olekaan sellaista kuin lapsena oli? Olen miekin silloin tällöin Hesassa käynyt ja eikä siellä tosissaan ole asiat sellaisia kuin muistin niiden olevan lapsuudessani. Korvessa asumista olen miekin aika kauan haaveillut, siis vielä syrjemmässä kuin nyt asun. Mökki, meri mutta ottaisin myös perheeni mukaan. Olemme alkaneet remontoimaa kämppää ja tuntuu, että jostain luopuu, kun suostuu sisävessan ja vesijohtojen laittamiseen. Mutta haaveet mökistä ja yksinkertaisesta elämästä ovat haaveita missä on raskasta elää pienten lasten kanssa. Siksi suostun ottamaan sivistystä kotiini.

Nyt sitten kysyn kysymyksen minkä olen jo kauan halunnut kysyä. Toivottavasti en loukkaa. Mutta oletko ajattelut, että olisitkin lesbo? Nyt, kun laitoit tuon pillerin syönnin ja, että sen syömisellä haluaisit muuttua lesboksi, niin oletko miettinyt, että viihtyisit paremmin naisen kanssa?

"se on sukupuolivika ja siihen naisten pitää tyytyä", on niin uskomatonta puppua, että on pakko provosoitua, vaikka epäilenkin tuota vitsiksi...

koska totta kai miehet ovat kovin kovin erilaisia keskenään, ihan siinä kuin naisetkin, voi herranjestas sentään.😯🗯️

ja kun tuo lesbous otettiin esiin, niin voin kai tuoda edes lyhyesti (en ehdi kirjoittaa pitempään) lesbonäkökulmaa, mutta vain omaani, esiin. minusta tuollainen "jos olisikin pilleri, joka..."-lausahdus enemmänkin kuuluu kategoriaan "jos olisikin pilleri, joka ratkaisisi kaikki ongelmani". ja eihän tuollaisia pillereitä ole. jos on ongelmia itsen kanssa, ne eivät jonkin yhden asian muuttamisella ratkea. eivät vaihtamalla miestä tai naista.

seksuaalinen identiteetti on todella henkilökohtainen juttu, varmaan sitä kannattaisi itse kunkin joskus miettiä. sehän voi myös muuttua elämän varrella. mutta tietyt perusasiat lienevät aivan samoja parisuhteessa kuin parisuhteessa. vaikka joku olisi esim. täysin pettynyt miehiin, en usko, että "pakottamalla" itsensä suhteeseen naisen kanssa tulisi parempi olo.

sikäli, aavaton, pointtisi on hyvä, että joskus varmasti kannattaa pysähtyä miettimään tätä identiteetti-asiaakin, toki ongelma voi olla siinäkin. mutta seksuaaliseen identiteettiin liittyy niin paljon asioita, että se on jo prosessi (ja usein jonkinlainen shokki) itsessään, jos huomaakin tuntevansa ja haluavansa jotakin aivan muuta kuin on kuvitellut olevansa.

rusakon puolesta en luonnollisesti lähde tätä asiaa kommentoimaan.😋 se olisi aika mahdotonta... ja jäipä muutenkin megapinnalliseksi tämä kommenttini.