Keskosen syntymä ja kriisi

Meille syntyi kesällä keskonen raskausviikoilla 34 + 0. Olin kärsinyt raskauden aikana hyperemeesistä ja masennuksesta. Masennuksen takia olin kaksi viikkoa osastolla toukokuussa. Raskaus oli kaiken kaikkiaan vaikea kokemus. Lisäksi minulla on perussairautena kaksisuuntainen mielialahäiriö.

Vauvan syntymän jälkeen olimme kuukauden vastasyntyneiden teho-osastolla. Olin synnyttänyt heti-sektiolla ja toivuin isosta leikkauksesta samaan aikaan, kun koitin käsitellä asioita henkisesti. Mielenterveyteni pysyi kuitenkin hyvänä koko sairaalajakson, keskityimme koko perhe selviämään.

Nyt, kun olemme olleet kaksi kuukautta kotona jo, huomaan olevani väsynyt, kiukkuinen ja ahdistunut. Olo on hieman samanlainen kuin isäni kuoleman jälkeen. Silloin luisuin puolen vuoden aikana surusta vaikeaan masennukseen ja päädyin lopulta sairaalaan ja sain sähköhoitoa. Haluaisin välttää tuon kaiken, mutta en tiedä, miten.

Vauva on ihana, aurinkoinen ja nukkuu hyvin. En haluaisi olla väsynyt ja huonovointinen, mutta en voi sille mitään. Oloani kuvaavat mielestäni sekä synnytyksen jälkeinen masennus että trauman jälkeinen masennus. Olen tähän asti kieltänyt, että olisin traumatisoitunut pitkästä sairaalajaksosta ja mieluummin puhunut kriisistä. Nyt on ehkä aika myöntää, että kyseessä on trauma.