ilman vastarakkautta
Sydänsärky on se tunne sydämessä,kun ei saa toiselta, rakastamaltaan ihmiseltä vastarakkautta.Se on valtavan suuri ja tuskainen.Niin tuskainen,että sydäntä puristaa.Sieluun sattuu ja sydän on tyhjä ammottava aukko,omassa sisässä,jossain siellä,vaikeasti tavoiteltavissa.
Tarinani ei ole kaunis,eikä ehkä ymmärrettäväkään.Sitä en vaadi,mutta tukea ja lohdunsanaa kaipaan valtavasti jaksaakseni elämääni eteenpäin viedä.Tosin sen eteenpäin vieminenkin tuntuu hyvin raskaalta ja ylipääsemättömältä.
Olen siis 30v.nuorinainen ja minulla on 15v.takaisesta suhteesta kaksi lasta 10v. ja 12v.Olen sairastanut useita vuosia masennusta,jota en ole täysin koskaan tunnustanut.Lääkitys siihen on ollut,mutta sekin lähes tehoton.Erosimme ensimmäisen kerran mieheni aknssa -04,sillä jätin hänet toisen miehen vuoksi.Kyseinen suhde kesti muutaman kuukauden,jolloin päätin sen,koska halusin palata mieheni luo ja hän otti minut takaisin.
Suhteemme jatkui kovinkin myrskyisissä merkeissä. Masennusta, ahdistusta, epäluottamista jne.Toisen kerran erosimme -07 jälleen samasta syystä. Palasimme mieheni kanssa yhteen-09.Kolmas ero ja se viimeinen tuli sitten miehen puolelta-12 tammikuussa.
Juhannuksena-12 oli tarkoitus olla häät,jotka luonnollisesti peruin,koska mieheni lähti saman vuoden tammikuussa yksistään asumaan ja miettimään asioita,koska kertoi,ettei rakasta minua enää.Toukokuussa hän kertoi läytänneensä toisen naisen.Hän on itse 35v. ja nainen 21v. Maailmani romahti täysin.En kuvitellut,että enää tulisi eroa,vaikka tiesin,ettei suhde ollut täysin kunnossa.
Poden jumalatonta syyllisyyttä teoistani,käytöksestäni ja kaikesta.Rakastan entistä miestäni.Hän ei tunne samoin.Olen hänelle joku,jokin,lastensa äiti.En ole enää ihminen jota hän joskus rakasti.Kadun valtavasti petoksiani,enemmän,kuin mitään muuta.En ole koskaan rakastanut ketään,kuin häntä.Miksi? miksi? tajuan sen vasta nyt,kun olen hänet menettänyt.Miksi tein virheni?
Sydämeni on täysin särkynyt,murtunut pieniin palasiin,joita on tuskaista yrittää korjata.Olen toivoton ja surkea.Itken hänen peräänsä.Itken hänelle ikävääni.Kaipaan häntä enemmän,kuin ketään koskaan.Olen niin tyhmä,niin tyhmä.
😭
En osaa sinua neuvoa, mutta kovasti tuo sinun tilanteesi pisti miettimään sitä, että missä vaiheessa sitä tietää, että rakkaus on ohi. Voiko se edes päättyä. Jonnekin se voi mielestäni hiipua tai jäädä jumiin ongelmien alle. Itse tiedän, että kävi elämässäni sitten mitä tahansa, niin jokin osa minua tulee aina rakastamaan miestäni.
Pommeli kirjoitti 2.10.2012 17:5
En osaa sinua neuvoa, mutta kovasti tuo sinun tilanteesi pisti miettimään sitä, että missä vaiheessa sitä tietää, että rakkaus on ohi. Voiko se edes päättyä. Jonnekin se voi mielestäni hiipua tai jäädä jumiin ongelmien alle. Itse tiedän, että kävi elämässäni sitten mitä tahansa, niin jokin osa minua tulee aina rakastamaan miestäni.
Niin..sitä minäkin olen jotenkin miettinyt.Voiko se kadota vaan tietämättömiin,ettei sitä millään tavalla olisi enää.Ihmismieli on niin vaikea ymmärtää.
☹️
Rakkaudesta sanotaan..kaikki se kestää, kaikki se kärsii...rakkaus, muttei ihminen.
helemi kirjoitti 3.10.2012 7:46
Rakkaudesta sanotaan..kaikki se kestää, kaikki se kärsii...rakkaus, muttei ihminen.
Olet oikeassa..
Jaksamisia sinulle. Elämä ei aina mene niin kuin toivoisi, sen olen oppinut itse kantapään kautta. Oma avioliittoni (n. 30v yhdessä) rypee pohjamudissa ja miehestäni on tullut entistä etäisempi ja välinpitämättömämpi.Yritin ottaa suhteeseemme uutta "puhtia", mutta nyt riidan taas puhjetessa, sain rapaa niskaani. Elämä on ollut kuulemma yhtä helvettiä ja makuuhuoneen asiatkin mies oli laskenut ja totesi sen olevan aivan liikaa. Hänen mielestään vain nukkumisella on väliä. En tiedä kauanko jaksan enää ja miten kauan jaksan näitä solvauksia. Hän ei itse tee mitään suhteen eteen. Tällä hetkellä mietimme asumiseroa ja siten myös mahdollista eroa.Mieheni lupasi tehdä listan säännöistä mitä minun pitäisi nyt noudattaa ja se on mielestäni sairasta. Hän on määrännyt kellonajat milloin voin ottaa yhteyttä häneen tekstiviestein tai soittamalla. Hän määrää miten paljon suhteessamme voi olla seksiä ja milloin saan viettää aikaani hänen kanssaan. Ellen tee juuri niin mitä hän haluaa, minä olen väärässä ja henkinen väkivalta solvauksineen alkaa. En tiedä mitä pahaa hellyydessä on ja pitääkö rakkaus aikatauluttaa toisen tahdon mukaan, kun itse olen aina hellyyttä ja rakkautta kauniina, luonnollisena asiana pitänyt...mutta kantapään kautta oppii.
Olen pahoillani puolestasi. Pitkään jatkunut masennus poikii monia lieveilmiöitä ja ratkaisua hakiessaan saattaa eksyä väärille poluille.
Itselleni jäi tarinaasi lukiessa tunne, että ymmärrän sekä sinun tunteesi, mutta myös miehesi valinnan.
Lähdit kahdesti toisen miehen matkaan, se ei ole voinut olla jättämättä jälkiä miehesi mieleen. Jossain vaiheessa hän on havahtunut siihen, ettei ole enää tuntetasolla sidoksissa sinuun. Se muhii alitajunnassa tehden hiljaista prosessia, mutta kun sen lopulta tiedostaa, paluuta entiseen ei enää ole.
Itse koen, että rakkaus voi kuolla. Kun huonot ajat tuovat ihmisessä itsekkäät, pahansuovat , toiselle vahinkoa tuottavat puolet pintaan, ne jäävät muistiin, vaikka itselleen kuinka selittäisi, että silloin meillä oli niin vaikeaa. Muistikuviin jää, että tuossa ihmisessä löytyy tällainenkin puoli.
Ymmärrän surusi. Voimattomuus siitä, että rakastamasi ihminen on lipunut pois ulottuviltasi, on karmea tunne. Elä hetki hetkeltä eteenpäin. Anna ajan tehdä tehtävänsä. Jonakin päivänä myös sinä olet valmis laskemaan irti hänestä.
Hei Pienisydän
Voimia sinulle.
Olet oppinut elämästä jo paljon. Ota tapahtunut sellaisena. Olet kasvanut henkisesti eteenpäin siitä nuoresta ja itsekkäästä ohmisestä, joka jätti miehensä kaksi kertaa toisen miehen vuoksi.
Se, että tunnet syyllisyyttä ja katumusta siitä, miten kohtelit miestäsi on hyvä juttu. Olet oppinut ainakin sen, että teoilla on seuraukset.
Koetko katumusta siksi, että loukkasit miestäsi ja aiheutit hänelle pahaa oloa vai siksi, että mies jätti sinut tekojesi vuoksi? Tarkoitan, että suretko nyt itseäsi vai sitä, mitä teit miehellesi?
Jos miehesi ei olisi lähtenyt ja löytänyt toista, niin olisitko siinä tapauksessa ymmärtänyt yhtä hyvin vai olisiko jossakin vaiheessa tullut taas kolmas suhde johonkin uuteen mieheen?
Kiitos tuhannesti vastauksistanne.
Olen oppinut suurella hinnalla virheistäni.Suren miten sain suhteemme tähän pisteeseen,hakemalla ja hakemalla älyttömin keinoin paikkaani.Kyseistä kohtelua on toiselta älytöntä edes vaatia hyväksymään.Se on liian kohtuutonta.Olen tajunnut jälkeenpäin mitä miehelleni tein.Mitkä surut ja tuskat hänelle aiheutin.
Syyllisyydentuntoni on huipussaan.Miten ihmistä voikin kohdella yhtä raakasti,kuin minä tein.Mitään en ole elämässäni näin paljon katunut.Ajatellut,että sainpa kunnon opetuksen.Liikaa vain menetin sen myötä,että pääni tajuaa missä mennään,miksi ja miten.
Pettämisten syytä tulee aina miettiä.Onko se sen arvoista,mikä siinä on motiivi ja miten siitä hyötyy.Onko siihen todellista tarvetta.Minulla ei edes ollut.Mitä hain ja mistä ja miksi pyörivät suurina kysymyksinä mielessäni jokainen päivä.
Toisen ihmisen kohtelu on maailman tärkein asia.Aina pitäisi muistaa millaista kohtelua itse tahtoisi toiselta.Sen voimin,kun kaikki kulkisivat,ihmiset olisivat melko täydellisiä.Tosin se ei ole tarkoituskaan,mutta pyrkimys siihen tulisi aina muistaa.
pienisydän kirjoitti 4.10.2012 21:44
Toisen ihmisen kohtelu on maailman tärkein asia.Aina pitäisi muistaa millaista kohtelua itse tahtoisi toiselta.Sen voimin,kun kaikki kulkisivat,ihmiset olisivat melko täydellisiä.Tosin se ei ole tarkoituskaan,mutta pyrkimys siihen tulisi aina muistaa.
Hyvä ohjenuora ihan kaikille.🙂
Se, mikä nyt merkitsee, on tämä päivä ja tulevaisuuden suunnittelu. Onko oma mielenterveys kunnossa, on tärkeä asia.