Hei MissC!

javascript:void(0);
Luettuani tarinasi minulle tuli todella paha ja adistunut olo!
Kerroit käyväsi terapiassa....oletko siellä avautunut "parisuhteestasi"?

Ymmärsin, että jollain tasolla saattaisit hyväskyä miehesi rakastajattaren ja hänen määräilynsä, jos hän "ymmärtäisi" lapsianne.....olenko ymmärtänyt oikein?

Minusta parisuhteeseen (ainakin minun) kuuluu vain kaksi.

Kerro topakasti miehellesi mitä siedät parisuhteessasi ja mitä et siedä ja pidä niistä ehdottomasti kiinni!!!

Jotku miehet "pyörittävät" naisiaan miten haluavat, jos me naiset vain mahdollistamme sen!!

😯🗯️😯🗯️😯🗯️😯🗯️

Hei ja kiitos viestistä!
Terapia on alunperin ollut pariterapia missä olemme molemmat käyneet melkein vuoden. Olemme tosiaankin yrittäneet molemmat parantaa elämäämme. Sen takia tämä keväinen asia otti koville koska olin laittanut kaiken siihen uskoon, että pysyisimme perheenä.
Mieheni siis jätti minut siellä terapiassa ja lähti siitä uuden naisen matkaan ja minä jäin kotiimme hoitamaan lapsia. Sovimme terapeutin kanssa, että saan jatkaa hänellä käyntejä ettei tarvitse mennä uudestaan jonottamaan muualle ja aloittamaan alusta. Nyt tämä on vain eroterapia.

Tottakai tuntuu pahalta että onko minussa vikaa koska se jättää jo toisen kerran minut ja lapset sen toisen naisen takia? Ja tottakai herää kysymys:millainen on toinen nainen ja millainen on mies joka antaa toisen naisen hajoittaa perheen? Tuntuu että naiseuttani on vain tuhottu. Olen petetty ja jätetty nainen jolla ei ole arvoa.

Tottakai minun on pakko hyväksyä se tosiasia että hän ei halua olla minun kanssa ja kun lapset ovat taas päässeet tämän yli niin saa tulla uusia ihmisiä kuvioihin. Valitettavasti isä oli jo tuomassa naista heti, lapsilla oli kahden kuukauden jälkeen ensimmäinen isä viikonloppu ja sain vahingossa tietää että nainen on tulossa myös. Minulle ei siis edes kerrottu mitään vaikka kyse on lapsistani! Vanhempi lapsistani kärsii todella pahasti tästä kaikesta joten en kokenut fiksusti antaa lapsia isälle jonka huomiosta pitäisi kilpailla. Lapset jäivät kotiin kanssani.
Tuntuu ettei mies ja tämä nainen yhtään ajattele että kaikki tätä eivät voi vaan sulattaa? Noilta lapsilta on viety isä, isä ei ole edes muuttanut tavaroitaan kotoota. Tämä tilanne tuntuu niin absurdilta että en vaan tiedä miten minun pitäisi käyttäytyä?😯🗯️

Hei!

Olen eronnut vuosia sitten ja jo asumuseroaikana mies tutustutti lapsen uuteen naisystävään. Tuon esiin muutaman asian, joka jokaisen kannattaisi muistaa erotilanteessa.

On luonnollista, että jätettynä tuntee vihaa jättäjää kohtaa. Lapset eivät kuitenkaan ole syyllisiä eroon, joten omia vihan tunteita ei pitäisi kanavoida lasten kautta. Eli lasten pitäisi saada tavata toista vanhempaansa, vaikka siellä toisessa kodissa on jo uusi puoliso. Niin julmalta kuin se tuntuukin. Eri asia tietysti, jos siellä toisessa kodissa lapset joutuvat kokemaan väkivaltaa.

Lapset aivan varmasti reagoivat eroon, siksi olisikin tärkeää, että lapsilla säilyy suhde molempiin vanhempiin. Ettei lapsille tule tunne, että toinen vanhempi hylkää. Ja lähivanhempi on siinä aivan avainasemassa, että antaa lasten tavata pois muuttanutta vanhempaa.

Ja vielä yksi erittäin tärkeä asia, älkää koskaan lasten kuullen haukkuko toista vanhempaa. Lapseen sattuu, kun toista vanhempaa haukutaan.

Sen verran vielä, että minä olen ollut se petetty suhteessa. Eli erittäin katkera ja vihainen, mutta silti nämä asiat olen aikoinaan muistanut omaa eroa tehdessä.

Hei Hekoheko ja kiitos kun jaot kokemuksestasi.

Tottakai lasten pitää saada tavata isäänsä ja aina saavatkin. Mutta tosiaan ero on siinä vaiheessä, että isä asuu pienessä yksiössä äitinsä kanssa. Hän ei ole muuttanut tavaroitaan pois kotoota, hänellä ei ole kotia. Minusta uuteen ihmiseen tutustaan pikkuhiljaa, ei niin että rikotaan yksityisyyttä nukkumalla samassa asunnossa. Heillä on etäsuhde, joten he eivät toisiaan niin hyvin tunne ja kun kysyin onko suhde nyt vakava niin ei kuulemma ole.

Ei minulla tule mieleen tuoda perjantaina uutta miestä lasten eteen ja todeta että tämä on nyt mun ystävä ja koko viikonlopun meillä?

Kaikki aikanaan, mihinkään ei ole kiire. Lapsilla on todella paha olla eivätkä ole vielä sisäistäneet eroa. He tarvitsevat nyt vanhempiaan, ei yhtäkään ylimääräistä sotkemaan heidän ajatuksia.

Menipä puolustus kannalle 😳

Pitä jatkaa vielä...

Yritän tietenkin olla purkamatta pahaa oloani lapsiini. Mutta olen senkin tehnyt. Lapset halusivat monena iltana soittaa isälleen. Isä ei ikinä vastanut kun oli tämän naisen kanssa, lapset aina pettyivät miksi isi ei vastaa.
Yksi ilta he taas pyysivät soittamaan isälle ja totesin vaan että ei se kumminkaan vastaa kun on niin kiireinen... 😑❓

Tuntuu että minua vaan tökitään kepillä koko ajan ja aina pitäisi olla hiljaa ja käyttäytyä hyvin vaikka muut possuilee sen edestä. Saan todellakin taistella itseni kanssa etten puhu ääneen enempää lapsille. ☹️