Hulluna mustasukkaisuudesta
Aiheena jälleen tällä palstalla tuttu aihe: petetyksi tuleminen ja elämän romahtaminen sen myötä.
Olen seurustellut nyt kaksi ja puoli vuotta miehen kanssa, jonka kanssa meillä on ollut kivaa. Olemme samanhenkisiä ihmisiä, harrastamme ja teemme yhdessä asioita, joista molemmat nauttivat. Emme asu yhdessä.
Reilu vuosi sitten kesällä aloin nähdä miehessä merkkejä jostain, en tiennyt mistä, mutta hän oli outo. Oli kesäloma ja teimme viikon venereissun yhdessä. Oli todella hyvä reissu. Sitten hän vain laituriin tultuamme ilmoitti, että haluaa erota, koska haluaa tavata vielä muita naisia. Olin aivan järkyttynyt. En saanut mitään muuta selitystä.
Alkoi raastava kipuilu. Olin aivan lamaantunut ja koetin vain selviytyä. Kymmenen päivää eromme jälkeen ajattelin, että on pakko lähteä johonkin ulos. Menin erääseen rantakahvilaan kuuntelemaan musiikkia. Istuin pöydässä yksin ja koin järkytyksen: mies tuli kahvilaan toisen naisen kanssa. Hän ei huomannut minua, vaan istui läheiseen pöytään selkä minuun päin. Istuin tunnin hänen takanaan ja katselin tuota toista naista. Sitten nousin ylös, kävelin pöydän viereen ja totesin miehelle: ”Ai, se olikin jo valmiiksi katsottuna.” Mies yllättyi ja totesi naisen kuullen: ”Ei ollut, tuo on entinen työkaveri.” Läksin pois. Mutta mies juoksi perääni ja jätti naisen siihen yksin. Puhuimme laiturilla kaksi tuntia ja sovimme, että jatkamme keskustelua huomenna. Kun huominen tuli, puhuimme taas. Kaipasin häntä hirveästi ja halusin jatkaa. Mies sanoi, että oli huomannut minun olevan hänelle se oikea. Sanoi, että putosi tuhat kiloa harteilta, kun päädyimme palaamaan yhteen. Nainen oli kuulemma ollut entinen työkaveri, jonka hän tiesi eronneen ja johon oli nyt ottanut yhteyttä. Sanoin, että hänen olisi nyt paras ilmoittaa naiselle asian tila. Mies lähetti naiselle tekstiviestin ja ilmoitti meidän palanneen yhteen. Sanoi, että se juttu on nyt loppu. Minun puolestani asia oli käsitelty. Ajattelin, että reilun vuoden yhdessä olon jälkeen miehen piti näin testata tunteensa. Annoin anteeksi.
En palannut enää asiaan. Mikä minut sai viime syksynä epäluuloiseksi? Taas jokin outous miehen käytöksessä. Menin yöllä valvoessani tutkimaan hänen puhelimensa. Ja sieltä selvisi järkytys. Koko kesän mies oli viritellyt juttua tuon naisen kanssa. Olivat tavanneetkin kesän mittaan. Ennen eroamme juttu oli jatkunut jo puolitoista kuukautta. Eikä juttu ollut suinkaan loppunut siihen, kun kymmenen päivän eron jälkeen palasimme yhteen. Viestejä läheteltiin yhä. Mies oli käynyt naisen luonakin. En saanut raivokohtausta. Jäädyin. Mies ihmetteli herättyään kylmyyttäni. Kerroin, mitä olin saanut selville. Hän sai raivokohtauksen ja kysyi, mitä oikeutta minulla on tutkia hänen puhelintaan. Jäädyin edelleen ja yhä enemmän. Ilmoitin, että tämä on tässä. Silloin miehelle tuli hätä. Viestit eivät olleet mitään, se oli nainen, joka pommitti häntä, hän ei sitä halunnut. Jotenkin saatiin taas asia sovittua. Vaadin miestä lopettamaan yhteydenpidon ja hävittämään puhelimesta yhteystiedot. Hän teki työtä käskettyä.
Epäluuloisuus jäi. En enää luottanut. Jatkoin mustasukkaisena puhelimen tutkimista. Yhteystieto ilmestyi takaisin naamioituna kuoma-autokuskiksi! Siinä kohtaa otimme jo kunnolla yhteen. Lähetin miehen puhelimesta naiselle herjaavan viestin. Niin alas vajosin mustasukkaisuudessani. Taas jatkettiin. Taas hävitettiin yhteystiedot. Jouluna kaivoin taas puhelinta ja löysin viestejä. Nyt huijasin, että nainen oli ilmoittanut minulle miehen viestitelleen hänelle. Valehtelin, että olen puhunut naisen kanssa ja tiedän kaiken. Mies lensi lankaan ja tunnusti enemmän kuin tiesin. Taas hän lupasi lopettaa. Tammikuussa löysin jälleen viestejä puhelimesta. Jäätävästi ilmoitin miehelle, että olen jälleen saanut viestin tuolta naiselta ja hän kertoo heidän yhteydenpidostaan. Nyt mies ihmetteli, millainen sekopää tuo nainen oikein oli, kun kertoo viesteistä minulle. Puhuimme jälleen, ilmoitin, että nyt on tehtävä valinta. Mies sanoi pistävänsä asiat tärkeysjärjestykseen ja lopettavansa yhteydenpidon.
Näin jo heti, että se lupaus ei pidä. Mies oli kuitenkin oppinut varovaiseksi. Puhelimesta ei löytynyt enää mitään. Tämä on yksi mustasukkaisuuden muoto, josta kärsin. En luota ja tutkin puhelinta, ja sitä tutkiessani halveksin itseäni. Ja nyt taas muutama päivä sitten: löytyi yhteystieto, mutta ei viestejä tai puhelutietoja, ne on siivottu. Mustasukkaisuuteni saikin nyt uuden muodon. Soitin naiselle miehen puhelimesta. Hän kieltäytyi puhumasta kanssani. Lisää sekopäistä mustasukkaisuutta: lähetin hänelle roppakaupalla hävyttömiä viestejä. Hävitin puhelutiedot ja viestit, joten mies ei tiedä, mihin hänen puhelintaan käytin.
En ole sanonut miehelle, että tiedän taas. Ei häneen näköjään voi luottaa. En tiedä, onko kuluneen vuoden aikana tapahtunut muuta kuin viestittelyä, mutta sekin loukkaa minua ja saa sekopäisen mustasukkaiseksi.
Miten mustasukkaisuudesta pääsee eroon? En halua tehdä tällaista, en halua tutkia puhelinta, vakoilla, lähetellä hävyttömiä viestejä. Pahinta on oma sisäinen raivo. Joskus puhisen pidätettyä raivoa niin, että tunnen kuinka hiki puskee pintaan ja tärisen. Äänettömästi huudan raivoa sisälläni. On kauhen paha olla. Ei mustasukkaisena voi elää!
Hei, ei tuollaisen miehen kanssa voi elää. Lopeta suhde!
Hei.
Eihän tuossa ole mitään mieltä jatkaa suhdetta, ihan järjetöntä.
Kuinka jaksat edes yrittää luottaa häneen. Ei ole arvoisesi.
Mieshän vie sua kun pässiä narussa. Lähtekää omillenne.
Totesin, että mustasukkaisena ei voi elää. Yritin. Asiat kalvoivat mieltä ja olin koko ajan kireä. Mieskin huomasi, että olin jotenkin outo. Sanoin monta kertaa, että meidän pitäisi puhua, mutta hän väisti jatkuvasti, osoitti vain ärtymystä ja kieltäytyi puhumasta.
Tänään meillä oli tosi mukava iltapäivä ja sanoin taas, että koetetaan jossain vaiheessa puhua, ettei tilanne päädy siihen, että puhumattomat asiat jossain vaiheessa vain räjähtävät. Illalla päädyimme siihen pisteeseen, että suunnittelimme jo yhteen muuttamista. Mutta se mieltäni kalvava asia oli edelleen puhumatta. Sitten tuli se yksi väärä sana tai väärä äänensävy mieheltä ja se riitti.
Otin miehen puhelimen ja etsin sieltä sen tietyn numeron. Painoin soita-nappia ja näytin miehelle puhelinta. Hän sieppasi puhelimen ja oli äärimmäisen hämmästynyt, mistä kyseinen numero, eli tuon naisen numero, jonka kanssa hän minua petti, oli ilmestynyt hänen puhelimeensa. Hän oli sen poistanut vuosi sitten, sen oli täytynyt tulla puhelimeen, kun hän oli yhdistänyt puhelimen viime viikolla tietokoneeseen!
Sen jälkeen hän raivostui: minä olin pettänyt hänen luottamuksensa, koska olin koskenut hänen puhelimeensa!
Poistuin hänen luotaan. Nyt toivon, että pysyn niin lujana, etten palaa. Olen aina ja aina uudestaan antanut anteeksi ja uskonut, kun hän on luvannut lopettaa nuo pelinsä.
Puhelin tuntuu tuolla jo piippailevan tekstiviestejä perään....
Mielipiteenäni: mies ei ole terve eikä hän rakasta sinua. Olen pahoillani. Sinun tehtäväksesi jää irrottautua. Hän ei sitä nähtävästi tee. Haluaa varmaan pitää molemmat. Hän kohtelee sinua äärimmäisen huonosti. Eikä ymmärrä edes, että hän loukkaa sinua paljon pahemmin kun sinä häntä (puhelimen selaaminen on pienempi rikos kun hänen toilailunsa). Tsemppiä ja voimia !
Hah. Homma ei kun paranee! Mies on soitellut ja tekstitellyt, en ole vastannut. Tänään hän tuli kesken päivän töistä selvittämään asiaa luokseni. Hän ei ole ollut missään yhteyksissä naiseen, puhelinnumero on tullut puhelimeen tietokoneelta jostain vanhasta tiedostosta, kun hän siirsi puhelimesta valokuvia koneelle.😉 Jes. En ole tekniikan ihmelapsi, mutta tuo nyt kyllä oli....
Sitten hän rähisi minulle, miten minuun ei voi luottaa, kun tutkin puhelimen, joka on toisen yksityisomaisuutta. Myönnän: olen syyllistynyt rikokseen. Mutta minähän olenkin mustasukkainen ja hullu sellainen.
Jatkoin mustasukkaisen hullun työtä. Mies on viestitellyt myös naiselle, jonka kanssa petti entistä vaimoaan. Viestittely on jatkunut koko meidän yhdessäolomme ajan. Soitin naiselle. Hän oli todella yllättynyt, sillä hän ei tiennyt minusta mitään. Hänelle mies oli kertonut, ettei halua seurustella ja on vapaa. Hänelle tuli täytenä yllätyksenä, että mies onkin seurustellut tiiviisti jo kaksi ja puoli vuotta. Tämä oli ihan fiksu nainen. Jäi itsekin pohtimaan, mikä on miehen tarkoitusperä, jos salaa naiselta seurustelevansa ja ehdottelee tapaamista. No, he eivät ole kuitenkaan tavanneet meidän yhdessäoloaikanamme. Uskon kyllä tuota naista, meillä oli pitkä ja rakentava puhelu.
Soitin myös toiselle naiselle, jonka numero oli tallennettu miehen puhelimeen nimellä 'hieroja'. Ihmettelin, sillä mies ei ole koskaan käynyt hierojalla. Tämä nainen kiisti kaiken, mutta meni todella noloksi ja hiljaiseksi, kun kerroin hänen tietojensa löytyvän hieroja-nimen alta. Olin toki hänelle erittäin ystävällinen ja pyysin anteeksi aiheetonta yhteydenottoani. Hierojia oli muuten useampia.
Tämä muuten helpottaa. On paljon parempi olla, kun saa itselleen selvyyden.
No enpä enää tiedäkään, oliko tuo fiksuksi kehumani nainen niin kovin fiksu. Hän nimittäin vaihtoi tekstiviestittelynsä soittoni jälkeen miehen työsähköpostiin. Siitä sain tietää, kun mies kertoi minulle. Mies oli vihainen minulle. Kysyi, että hävettääkö minua, kun olen soitellut noille naisille.
Ei hävetä. Kysyin hävettääkö häntä jatkuva viestittely joillekin vanhoille panoille. Ei kuulemma hävetä, koska siinä ei ole mitään pahaa. Mies kehotti minua hankkimaan lääkityksen itselleni.
Eli meneekö tämä sittenkin niin, että minä olen vain ahdasmielinen?😮
Siis mitä mieltä näet jatkaa tollasta suhdetta?
Mitä saat tuosta muuta kun tuskaa ja mielipahaa?
Ihan kelpo miehiäkin on vielä olemassa joten turha tuhlata tuollaiseen
Elämää ja voimiaan.
Hei Miekkonen
Olet niin oikeassa. Mielipahaa riittää, ja kun haen näitä tietoja, oikein ryven siinä mielipahassa. Hyvien asioiden vuoksi irrottautuminen suhteesta on vaikeaa. Ehkä siksi pitää mielipahakiintiö saada täyteen ja valumaan yli äyräiden.
Nyt pohdin, riittääkö eron syyksi pelkkä viestittely tai soittelu? Näyttää, että viimeiseen vuoteen muuta toimintaa ei ole ollut. Minua loukkaa pelkkä viestittely. Miten te muut olette kokeneet asian?
Hei!
Lueppas esim Ben Malisen Mustasukkaisuus. Kannattaisi ehkä tehdä myös lista suhteenne hyvistä ja huonoista puolista. Kumpi voittaa?
Itse en suhteeseen jäisi, etenkin kun suhde on kuitenkin vielä nuori eikä lapsia käsittääkseni ole. Miehelläsi on selkeästi jotain salattavaa, muuten hän rehellisesti kertoisi miten asian laita on ja esim esittelisi sinut näille naisille. Jos olisin vastaavassa tilanteessa, kokisin, että joko minun unohtaa ja olla lotkauttamatta korvaani ja tyytyä siihen, että muita naisia on (jollain tasolla) tai lähteä lätkimään ja nauttia omasta itsenäisestä elämästä. Lähtisin lätkimään.
Tsemppiä ja jaksamista! Uskon ja tiedän, että jokainen nainen ja mies on kykeneväinen elämään myös yksin, onnellisena, kunnes jonain päivänä se oikea löytyy.
Mmoi, Emma7
Niin mieti jaksatko loppuelämäsi tuota samaa?
Ei se tule muuttumaan. Vaimoni pian ex, kun jäi kiinni ekan kerran tuollaisesta viestittelyistäja soitteluista yms... niin kaunisteli ihan kaiken ja minähän en voinut kun yrittää uskoa että perhekkin pysyisi kasassa. Jokunen vuosi ja jäi kiinni taas samanlaisesta touhusta ja sitä selvitellessä myönsi seksiseikkailunsa edellisessä jutussa. Sen takia myönti kun siitä oli jo aikaa jokunen vuosi eli eihän se nyt mitään enää haittaa?Toi oli hänen mielipide. Totta hitossa se se haittas. Sitten se uusi juttu kaunisteltiin ihan vaan kaverisuhteeksi kunnes selvisi taas muuta. Suurin osa pettäjistä ei muutu, vaan aina tilanteen tultua mahdolliseksi ,petetään. Itse en Emma sun tapauksessa näe mitään syytä miksi jatkat itsesi kiusaamista tuossa suhteessa. Kulutat itsesi loppuun. Mutta kait siinä sitten jotain hyvääkin vielä näet. Jokainen tietysti tekee itse päätöksen, toiset sitä ei voi tehdä. Listaa suhteenne hyvät ja huonot puolet ja tee päätös.
Kiitos tuesta ja rohkaisusta.
Eipä tarvinnut minun enää hyviä ja huonoja puolia sitten lopulta listata. Suhteemme on nyt viimein päättymässä tai päättynyt. Muutama tavarani on miehen veneessä ja muutama miehen tavara minun mökilläni. Sen verran täytyy vielä tavata, että ne haetaan pois.
Puhumaan emme pysty, tai pystyisinhän minä ja olisin niin monet kerrat nämä asiat halunnut selvittää, ettei olisi tullut vastaan näitä tilanteita, että täytyy itse koettaa urkkia, mitä toinen puuhaa. Tai että olisi tarvinnut elää epäluuloisuudessa. Ei ole mukavaa kieriskellä mustasukkaisena ja kuvitella ties mitä. Mutta emme koskaan tule selvittämään näitä asioita.
Meillä on ollut todella paljon hyvää. Oikeastaan kaikki muu tämän ihmeellisen muiden naisten vähintäänkin varalla pitämisen lisäksi. Se tässä suhteessa on pitänytkin. Ja valitettavasti rakkaus, jota tunnen.
Nyt tilanne on kääntynyt sellaiseksi, että eroamme tämän minun käytökseni vuoksi. Mies siis on tehnyt päätöksen, että hänen ei tarvitse sietää minunlaillani käyttäytyvää ihmistä. Hän on syvästi järkyttynyt siitä, miten olen käyttäytynyt. Siis miten olen koskenut hänen puhelimeensa ja miten olen käyttäytynyt sen jälkeen. Onhan hän kuitenkin ollut viaton, koska en ole saanut selville mitään tapaamisia tai suhteita.
Olen pettynyt, koska tunnen tulleeni epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Olen surullinen, koska muuten hyvä suhde heitetään hukkaan täysin turhanaikaisten virittelyiden ja niiden selvittelyiden vuoksi. Olen onneton, koska tuntuu kuitenkin itku tulevan rakkaan ihmisen menettämisen vuoksi.
Liityn petettyjen ja jätettyjen joukkoon.
En tiedä, kehtaanko edes kirjoittaa tätä, mutta kirjoitan nyt kuitenkin. Olin aivan varma, että pystyn eroamaan. Se ei näköjään vieläkään onnistunut.
Pari päivää sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin tähän, keskustelimme jälleen miehen kanssa. Hän syytti minua epäluotettavuudesta, koska tutkin hänen puhelintaan. Hyökkäys oli siis hänen puolustuksensa. Pidin kuitenkin pääni, sillä katsoin, että epäluuloni oli oikeutettua. Hänen näkemyksensä kuitenkin oli, ettei hän ole syyllistynyt mihinkään muuhun kuin viestittelyyn eikä sillä ole mitään merkitystä. Enhän ollut saanut selville mitään muuta. Olin kuitenkin loukkaantunut, ja mies hyökkäävyden ohella sovitteleva.
Täällä on puhuttu paljon siitä, miten pettämisen aiheuttamasta epäluulosta pääsee eroon. Voi kun sen tietäisikin. Luottamus ei tunnu palaavan. Oletan kaiken aikaa, että hän tekee jälleen temppunsa. Menin niin rikki siinä taannoisessa luottamuksen romahduttaneessa tilanteessa, että olen aivan paniikissa ja pelkään, että joudun uudestaan raapimaan itseni läjään jostain likakaivon pohjalta.
Päättäessäni siis jatkaa suhdetta mietin niitä suhteen hyviä ja huonoja puolia. Totesin, että minulla on tosi hyvä kaveri. Ei siis hyvä mies, mutta hyvä kaveri. Kaverin kanssa voi tehdä kaikkea mukavaa, kaverin kanssa voi viettää aikaa ja harrastaa yhdessä. Kaveri on eri asia kuin ystävä. Ystävälle puhutaan kaikesta, kaverille valikoiden. Jos joku on kaveri, häneen ei kohdista kovin suuria odotuksia. En oleta olevani mukana kaikessa kaverin elämässä enkä oleta hänen olevan kiinnostunut minun asioistani.
Mietin, tarvitsenko elämääni miehen. Minähän elän itsekseni, minulla on oma työni, omat harrastukseni, omat lapseni, omat ystäväni. Kun on pitkän ja piinaavan avioliiton jälkeen oppinut elämään itsekseen, ei tästä olotilasta enää helposti luovu. Tulin siihen tulokseen, että kohdistan suhteeseemme liiallisia odotuksia, joita ei ole suhteutettu edes omiin odotuksiini. En halua saman katon alle. Haluan vain aikuisten ihmisten seurustelusuhteen.
Seurustelusuhteeseen kuuluu mielestäni uskollisuus. Sen suhteen olen ehdoton mielipiteessäni. Koska en pysty enää luottamaan, tähän seurustelusuhteeseen ei mielestäni voi kuulua romanttinen rakkaus, niin mukavaa kuin se ehkä olisikin. Rakkaus altistaisi minut romahdukselle, kun seuraavan kerran tapahtuu pettämistä. En voi tälle mitään, mutta oletan sen tulevan vastaan joka tapauksessa joskus. En luota enkä aio väkisin yrittää luottaa. Aion siis tästä eteenpäin hengailla yhdessä miespuolisen kaverini kanssa.
Tämä on ratkaisu, johon pienessä mustasukkaisessa mielessäni päädyin. En luota, tapan rakkauden.
Miksi eroaminen on niin vaikeaa? Ei ole hyvä olla parisuhteessa miehen kanssa, jonka kokee vain hyvän kaverin veroiseksi. Tyytymättömyys on vain kasvanut. Koska mistään ei pysty puhumaan, painekattilassa paine kasvaa. Olen koettanut päästä epäluulostani ja mustasukkaisuudestani.
Mutta sitten se tapahtui: Tuli juttua jostain tyypistä, joka oli pettänyt naistaan, ja se herätti minussa heti ikävän tunteen. Tulin siinä sitten heittäneeksi, että vähän niin kuin sinä, ja kysyin vielä, tekisitkö sen taas. Johon mies vastasi uhmakkaasti, että totta kai, ei mitään väliä, tilaisuuden tullessa antaisi mennä.
Siitä sitten kehittyi raivoisa riita. Eli ei mitään todellista riidan syytä, vain uhmakas heitto vastauksena minun loukatun mieleni heittoon.
Kunpa rakkauden saisi tapettua lopullisesti. Kunpa voisi unohtaa sen kaiken hyvän. Ei parisuhteesta enää tule lämmintä ja luottavaista. Järki sanoo, että parasta olisi päästää irti, antaa mennä, lakata kiusaamasta itseään.
Kun yli vuosi tapahtuneesta on kulunut ja olen kovasti prosessoinut asiaa, tunteet alkavat muuttua. En enää niinkään tunne mustasukkaisuutta. Nyt tunteet ovat häpeää, nöyryytystä, surua.
Miten ihmeessä et ymmärrä, ettei suhteenne ongelma ole missään vaiheessa ollut sinun mustasukkaisuutesi, vaan miehesi petollisuus? Mustasukkaisuus on täysin normaalia käytöstä miehen toiminnan vastineeksi. Jos voisit täysin sivuuttaa miehen toilailut reagoimatta mihinkään, et rakastaisi häntä.
Miehesi vaikuttaa sairaalta ja erittäin itserakkaalta luonnehäiriöiseltä persoonalta kuvaustesi perusteella. Älä hyvä ihminen tuhoa itseäsi tuossa suhteessa enää pidempään.
emma7 kirjoitti 5.9.2014 0:26
...mustasukkaisena ei voi elää.
Toistuvasti petyttähän sinä olet, et sairaasti mustasukkainen. Mustasukkaisuus on sellaista "luulosairautta" että kuvittelee puolisonsa kaikkien suhteiden olevan petollisia ilman mitään todisteita tai pelkää jo etukäteen rajusti puolison ihmissuhteiden vastakkaiseen sukupuoleen ennen pitkää muuttuvan pettämiseksi. Jos puoliso tai seurustelukumppani jää rysän päältä kiinni, silloin olet petetty.