Olen nyt tilanteessa, johon en olisi halunnut joutua. Laitoin oman asuntoni (entinen kotimme toisella paikkakunnalla) myyntiin vastoin mieheni ”tahtoa”. Hän ei halua, että myyn asunnon koska tietää, että tuolloin minulla on mahdollisuus muuttaa pois yhteisestä kodistamme. Myynnissä on, mutta kaupaksi ei mene. Työtä en ole vieläkään saanut, joten tuloja ei ole. Saan 100 euroa kuukaudessa lapsilisää omalle tililleni. Laskuja on kuitenkin kuukausittain noin 500 euron edestä, joten heikoilla matikkataidoillakin laskettuna rahat ei ”ihan” riitä.

Mies ei suostu maksamaan laskuja, jotka tulevat nimelläni, kuten entisen kotimme sähkölaskua. Eräpäivät paukkuu, eläköitynyt äitinikään ei enää pysty auttamaan. Pää räjähtää, raha on ainainen taistelukenttä, miehen mielestä minun tulisi lainata rahat jostain. Vaan ei häneltä. Hän sen sijaan ottelee osamaksusopimuksia milloin mistäkin turhakkeista. Tarttisi ihan oikeisiin asioihin suunnata niitäkin rahoja, eikä viihde-elektroniikkaturhakkeisiin ja muihin höpöhöpöjuttuihin. Minulle ei häneltä riitä rahaa, koska laskut tulee hänenkin maksaa, kuulemma.

En siis pyri valittamaan siitä, että haluaisin mieheni maksavan loisimiseni vaan siitä, että hän ei auta minua tässä yhteisessä taloudessa edes lainarahalla. Hän ei anna rahaa ruokaan, vaan joudun kinumaan hänen korttiaan lainaksi aina mennessäni ruokaostoksille. Kuitin hän haluaa yleensä aina nähtäväksi. En voi ostaa mitään itselleni enkä lapsellemme ilman erillistä kuluselvitystä etukäteen ja tuolloinkin voi hankintalupa jäädä saamatta. Hän sen sijaan ostaa muksulle ja itselleen tarpeellista ja vähemmän tarpeellista varmaan summalla, joka vastaa puolta kuukausittaisesta laskupinostani.

Olen luullut, että avoliitto ja yhteinen perhe tarkoittaisivat sitä, että pärjätään yhdessä. Mutta ei meillä.

Olen pian vuoden muhitellut eroa ja nyt, jos asuntoni menee kaupaksi se on morjes. Erosta on keskusteltu viimeksi vappuna, ei sen jälkeen. Mies lupaili parantaa tapojaan ja näyttää välittämistään ja kunniotustaan enemmän. Kesti vappupäivän ajan. Arki alkoi, tavat palasivat. Tuntuu, että mies lupaili vain saadakseen seksiä ☹️ On niin hyväksikäytetty olokin vielä ☹️ Valonpilkahduksesta huolimatta tuntuu, että olen kovertunut sisältä ontoksi. En voi enää koskaan saada omaa sydäntäni korjatuksi niin, että voisimme mieheni kanssa jatkaa. Tuntuu, että murenen käsiin juuri silloin, kun asiat alkavat näyttää paremmilta.