Hei Timppa!

Kokemusta ei ole, mutta ihan pakko on kirjoitaa, että jos kerran molemmilla on edelleen tunteita niin ilman muuta sinulla on oikeus yrittää uudelleen! Nyt heti toimeen ja katumaan, selittämään, rakkautta vannomaan, ihan mitä tahansa.

Yllytän sinua ihan sillä, että itse täällä joka päivä toivon ja rukoilen, että pettäjä mieheni järkiintyisi ja tahtosi sittenkin minut takaisin. Toistaiseksi ei lupaavalta näytä, mutta silti odotan...

Mutta miksi pojan pitäisi vaihtaa koulua ja jättää kaverit? Voithan sinä muuttaa sinnepäin? Tai itseasiassa ei kenenkään kannata heti muuttaa mihinkään. Pienin varovaisin askelin alkuun. Lopputuloksestahan ei kukaan tiedä. Ero saattaa tulla uudelleen, mutta mitä sitten, ainakin tuli kokeiltua!

Rohkeutta yritykseen 🙂👍

timppa313 kirjoitti 3.5.2013 15:48

Kellään kokemuksia moisesta...? Asia on mulle todella vaikea. Olin naimisissa lapseni äidin kanssa 6v sitten. Erosin, hmm, luultavasti siksi että mulle itselle tuli jonkinlainen pakokauhu. Meillä on 7v poika ja he asuvat eri paikkakunnalla. Ex-vaimoani olen vuosien saatossa ikävöinyt kovastikin ja nyt hänen taannoisen eronsa jälkeen hän on kertonut rakastaneeni aina minua.
Olen ollut nyt yksin kolmisen vuotta, sairastunut vakavaan masennukseen, vakavamuotoiseen ahdistuneisuushäiriöön yms. Nyt haluisin kysyä teiltä, että onko minulla oikeutta yrittää.., kenties aiheuttaa uusi ero? Poika joutuisi vaihtamaan koulua, uudet kaverit yms. Onko liian itsekästä yrittää?
Minä en tiedä.

Hei timppa313 🙂
Luulempa, jotta siun täytyy kysyä itseltäsi (vaikka neuvot ovat kultaakin kalliimpia), mikä sai sen pakokauhun, kun erositte? Elämän ristiaallokossa on hyvä 'punnita'(lue miettiä/ajatella) niissä kohtaa, jossa kysytään sitä luottamusta, rehellisyyttä ja uskollisuutta. Pystytkö niissä kohtaa olemaan ex- vaimosi tukena kun on vaikea kohta. Ns. tulee ne entiset kipukohdat esiin...pystyy kohtaamaan erimielisyydet. Ja pystyykö ex:si olemaan sinun tukena ja turvana, kun sinulla on 'suuntavaisto kadoksissa.' Eli exsäsi pystyy loutsaamaan sinut oikealle raiteelle.

Hienoa, että olet pystynyt olemaan ja elämään yksin. Mielestäni se osoittaa rohkeutta kohdata omat kipu- kohtansa sielussa. On päästänyt ne vapauteen. Ne ei ole ensinkään helppoja kohdata ja elää ne pois itsestä.

Itsestäni senverran: Elin lasteni isän kanssa 17v. liitossa, jossa oli hyviä sekä huonoja kohtia. Hän oli tuuliviiri ja minä yritin pidellä tuulta. 😎. Hän lähti useamman kerran ja mie odotin hänen hänen tasaantumista. Oli pettämistä, taloudellisia vaikeuksia, alkoholismia ja arvostuksen puutetta. Ja kuinka sitä äkkiä itse sokaistuu ja lähtee siihen negaan mukaan. Niin, yritän kertoa sinulle, että kun olet varma ja tukevalla maaperällä itsesi kanssa, niin aina voi ja pitää yritää parisuhteen eteen. Ja niin myös toisen osapuolen.....ja se samanlainen/ samankaltaisuus vetää kyllä puoleensa. Vaikka pärjäämme yksin, niin maailmasta saa ihanteellisen paikan, kun on se toinen, jonka kanssa jakaa elämää!

Hyvä on myös toiselta osapuolelta kysyä: Mitä hän oikasti tahtoo ja haluaa? Jos elämään voi verrata pelikentään, niin pelataanko samaa peliä vai onko toinen koripallokentällä ja toinen jääkiekon parissa. Säännöt ne on perheessäkin.☺️❤️

Ole rohkea ja luottavainen!....vaan ethän riko henkisesti itseäsi.🌻🙂🌻

Kiitos kaunis kommenteista 🙂🌻
Puhuttiin tuossa viikko sitten ja hän kertoi että tunteita on, muttei edellisen 5v kestäneen parisuhteen jälkeen halua uutta suhdetta, eikä usko meidän palaavan yhteen. Seksisuhde tulisi kysymykseen, mutta meistä moni tietää, että toimiva s-suhde on jopa oikeaa parisuhdetta vaikeampaa pitää toimivana. En tiedä. Kai minun olisi parasta olla yksin, johon olen noiden kolmen viime vuoden aikana jo sinänsä tottunut.., tuntuu vaan ettei ihmistä ole luotu yksin elämään. Syksyllä, kun isäni nukkui pois, minulta vietiin samalla myös paras kaverini.., isä oli aina se jolle soittaa kun jotain hassua tapahtuu yms. ja suuri osa minusta kuoli siinä samalla. Ainoa lohtu siinä on, että toisaalta taas uskon isäni elävän minussa, lapsenlapsessaan ja että hän tuikkii tähtenä taivaalla ja luottaa siihen, että minä selviän kaikesta, mitä tämä nurinkurinen elämä eteeni nakkaa.
Hieman alkaa aihe karata, mutta selkä suorana ja päivä kerrallaan 😉

Timppa, onko tilanne tänä päivänä muuttunut?

phoenix kirjoitti 4.10.2013 13:5

Timppa, onko tilanne tänä päivänä muuttunut?

Heräsi mielenkiinto kysyä samaa kun itse käyn nyt eroa läpi missä molemmilla on tunteet. Tiedän ettei tässä vaiheessa vara ole laskea tulevaan, mutta on mihin uskoa lyhyenkin ajan jälkeen.