Olen ollut mieheni kanssa kuusi vuotta,naimisissa siitä vajaa kolme. Asunnon ostimme yhdessä 2004.Meillä on kaksi lasta 2v9kk ja 4kk. Nyt kuitenkin olemme eroamassa.Syynä siihen mieheni uskottomuus.Hän ei ole mennyt koskaan sänkyyn muiden kanssa,mutta muuten sählännyt.Yhdessä olo aikanamme tämä on tapahtunut kolme kertaa.Edellisillä kerroilla olemme päättäneet että tämä ei ole tarpeeksi iso asia luovuttaaksemme liittomme.Nyt hän kuitenkin sanoi että koska ei voi luvata ettei tekisi tätä enää,on parempi erota.Aluksi olin sillä kannalla että emme voi vieläkään luovuttaa,mutta toisaalta jos joudun aina pelkäämään koska seuraava kerta tulee ja koska hän menee ”loppuun asti”, niin ajattelin että kai se sitten on parempi olla erillään.
En ymmärrä minkä vuoksi hän heittää hukkaan kaiken saavuttamansa.😑❓Voisiko ihminen enää enempää toivoa,kuin sen mitä meillä on.Olen yrittänyt kysyä että miksi hän tekee niin kuin tekee,mutta hän sanoo ettei tiedä itsekkään.
Olen hyvin peloissani että miten pärjään. Olen iältäni 22,enkä siis koskaan asunut yksin.Mieheni on luvannut että lapset hoidetaan yhdessä ja hän auttaa meidät uuden elämän alkuun..Mutta sekin pyörii mielessä että jos hänelle alkaakin maistua ”vapaus” liian hyvälle ja alkoholia alkaa kulua.Jäänkö sitten yksin kantamaan vastuun yhdessä tehdyistä lapsista.En tarkoita sitä ettenkö haluaisi ja pystyisi,mutta se kuitenkin tuntuu väärältä että hän saisi vain tehdä mitä tykkää.☹️
Ajatukset on hyvin sekavat.Asunto ja auto pitäisi myydä,löytää uusi koti ja aloittaa elämä uudestaan,ja tuntuu siltä ettei jaksaisi tehdä mitään.😞
Kuka neuvoisi miten pääsen uuden elämän alkuun? 😯🗯️
Taas olen täällä. Ei näissä asioissa oikeen tunnu pääsevän selkoon.
Kaikki vaan hokee että kyllä se siitä. Mutta kun ei, EI se siitä. Nyt on ollut jo niin kauan paska olla että alkaa voimat loppua. Harmittaa lasteni puolesta kun ei meinaa jaksaa. Vanhemalla lapsella (3v) vielä paha uhmaikä päällä ja tilanteita on vähän liian paljon,joissa hermo pettää.
Mieheni siis edelleenkin majailee saman katon alla, mutta on paljon töissä ja vapaa-ajallaan suurimmaksi osaksi sanoo, että koska käy töissä hänen täytyy saada rentoutua vapaa-ajalla. Joudun siis melkeinpä aina pyytämään jos lapsia täytyy syöttää tai vaihtaa kuiviin. Ja sitten jos yritän kaivaa itselleni omaa aikaa harrastuksiin ym, poden siitä huonoa omaatuntoa että olen nyt laittanut hänet lapsenvahdiksi, että pääsen välillä yksin johonkin.😟
Mietin päivittäin, että erotakko vaiko eikö. Hän on kuitenkin pettänyt luottamukseni useasti ja joissain asioissa hyvin itsekäs.
Olen todellakin väsynyt ja haluaisin saada ratkaisuja aikaiseksi, mutta jotenkin se tuntuu niin hankalalta.😞