Epäkypsä isä ja mies

Epäkypsä isä ja mies

Käyttäjä pikkumyyyy aloittanut aikaan 01.12.2016 klo 10:06 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä pikkumyyyy kirjoittanut 01.12.2016 klo 10:06

Lapseni isä ja mieheni on todella itsekeskeinen ja epäkypsä. Hän on 25v. Lapsemme on 3,5v. Itse olen 24v. Suhteemme on ollut myrskyisä, on ollut hyviä ja huonoja kausia. Yhdessä ollaan oltu vaihtelevalla menestyksellä n. 5v. Lapsen syntymän jälkeen hän alkoi juoda enemmän ja viettämään aikaa kavereittensa kanssa ja harrastusten. Hän jätti meidät ensimmäisen kerran kun lapsi oli 4kk vanha. Minussa oli hänen mukaansa kaikki vika. Muutti pois ja jatkoi villiä poikamies elämäänsä. Eikä hän ottanut lastansa luokseen. Masennuin vakavasti. Häntä ei kiinnostanut. Kuitenkin puolen vuoden jälkeen päädyimme taas yhteen, taas 1,5v ajaksi. Tuolloin aika meni suhkot hyvin, toki erimielisyyksiä oli paljon. Kuitenkin erosimme taas 2015 kesällä, hän ei jaksanut enää. Hänestä minä valitin kaikesta, olen myös samaa mieltä että sanoin hänen liiallisesta ajankäytöstä harrastusten parissa useinkin. Hän muutti taas pois. Hänen piti taas päästä tekemään mikä häntä huvittaa. Muut naiset, kaverit, harrastukset, juominen. Tällä kertaa hän otti lapsen itselleen vain sillon kun hänelle sopi. Eli ei todellakaan kun pari kertaa. Kuitenkin taas .muutaman kk kuluttua hän palasi häntä koipien välissä itkien että rakastaa minua ja haluaa asioiden muuttuvan. Kertoi että hän on tehnyt asioita väärin ja hänessä on vikaa. Tällä kertaa emme muuttaneet yhteen vaan asuttiin erillään, kokeillen jos näin toimisi paremmin. Emmekä asu vieläkään. Minä tietenkin taas otin hänet takaisin. Uskoen että asiat korjaantuisi. Menikin taas yli puoli vuotta että kaikki oli hyvin, mutta taaa alkoi se vaihe että hänen harrastukset, juominen, kaverit tulivat ykkössijalle. Sanoin asiasta, yritin keskustella niinkuin tuhat kertaa aikaisemmin mutta tuloksetta. Hän kuulema saa tehdä niinkuin haluaa, hänessä ei ole mitään vikaa, minä vain valitan kaikesta. Oravanpyörä ja sama meininki senkuin jatkui vaan nyt syksyyn asti. Käytännössä hän oli jokapv menosss, juomassa, kavereiden kanssa, harrastamassa. Hällä oli aikaa olihan hän ollut jo 2v työtön, eikä haluakaan etsiä töitä. Nähtiin todella harvoin. Mä huolehdin lapsesta yksin kokonaan, kävin 3vuoro työssä sen ohella. Meillä ei ollut ollenkaan yhteistä aikaa ja jos oli niin harvoin. Ei se häntä haitannut. Silti minussa oli vika jos koitin keskustella, hänestä kun ei ollut mitään keskusteltavaa. Mä olin vaa nalkuttava akka. Nyt sitten n. päälle kuukausi sitten hän lähti toiselle puolelle suomea 3vk ajaksi tuttavien luo ilman että oltaisiln asiasta yhdessä keskusteltu. Mä en enää jaksanut sanoin ensimmäistä kertaa itse että mä en enää tiedä haluanko olla. Hän soitti muutaman kerran lapselle siellä ollessa ja kysyi kuulumisiani myös. Kun hän tuli takaisin hän taas oli ns.erilainen. halusi että ollaan yhdessä, lupasi että ottaa lapsen huomioon ja viettää sen kanssa aikaa. Ja että meillä olisi.myös enemmän aikaa yhdessä. Sen takia hän ei ole halunnut viettää yhdessä aikaa koska jos olemme enemmän yhdessä se menee riitelyksi. Asiat ovat ehkä muuttuneet hitusen, hän onnollut enemmän lapsen kanssa. Tosin hän juo kerran viikosss aina! ☹️ kaverit ja harrastukset edelleen tärkeää. Ollaan jonkinverran tehty asioita yhdessä. Mutta tänään, olen kuumeessa ja pyysin häntä olemaan lapsen kanssa niin hän suuttui ja sanoi et hänellä omia menoja. Suutuin. Huusin että eikö hän voi jättää omia asioitaan edes sillon jos tarvitsen häntä ja olen kuumeessa. Käski painua omaan asuntooni eikä ole takaisin kuulema tulemista. (Sanonut monta kertaa ennenkin) hän ei kuulema jaksa kuunnella nalkutustani??? Hän kuitenkin otti tytön. Mutta taas on niin huono olla, ei tuo ihminen miksikään muutu. Kohtalotovereita???

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 04.12.2016 klo 16:36

Mitäpä tuohon on sanomista,jos vapaaehtoisesti olet kärkyllä ja otat miehen aina takaisin tekipä mitä tahansa. Lapsen edulla et voi sitä selittää. Oletko niin riippuvainen että kaikki kelpaa,mieti sitä?