Elämäni kaksisuuntaisen vaimona
Siitä on nyt vähän yli vuosi kun mieheni sai diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Takana yhteensä kaksi vuotta helvettiä joka alkoi dramaattisesti psykoosilla joka tuli kuin yhdessä yössä. Näin jälkeenpäin toki osaan lukea ensioireita joita oli vähän, mutta silti tuntuu, että mies ketä rakastan, vietiin minulta ja lapsiltamme yhdessä yössä. Psykooseja on ollut tämän kahden vuoden aikana 3, kaksi niistä on vaatinut sairaalahoitoa. (Tai jos minulta kysytään, sairaalahoitoa olisi tarvinnut useamminkin, mutta nykyään ei enää oteta sisälle kuin pahimmissa tapauksissa.)
Näiden psykoosien jälkimainingit ovat olleet masennusvoittoisia, pahoja sellaisia. Luojan kiitos hänellä ei ole koskaan ollut itsetuhoisia ajatuksia, mutta huoli on valtava kun kuulee toisen sanovan ettei näe itsellään tulevaisuutta.😞
Pahimmasta on nyt selvitty, ainakin toistaiseksi. Nyt mieliala on vakaa, liiankin vakaa. Omien sanojensa mukaan ei tunne mitään, johtuen mitä luultavimmin lääkkeistä.
Hän on vihdoin kahden vuoden jälkeen saanut oikeasti apua, hän käy ryhmäterapiassa sekä yksilöterapiassa. Jälkimmäisestä on oikeasti apua.
Meitä molempia ihmetyttää yksi asia. Hänen diagnoosinsa. Psykoosien lisäksi hänellä oli pitkä ja paha masennuskausi. Olemme miettineet ja lääkäreillekin sanoneet, että missä on se ”nousukausi”? Hänen ns. maniakautensa ovat olleet sellaisia, että hän on ruvennut harrastamaan liikuntaa, kiinnittämään huomiota terveelliseen ruokavalioon ja vähentänyt tai lopettanut tupakoinnin. That’s it!
Joko minä olen todella tyhmä tai sitten tässä on jotain mätää, kun päähäni ei mahdu se, miten maniaksi voidaan luokitella tuollainen aika jossa ihminen haluaa pitää itsestään huolta?! 🙄
Tarkoitus ei todellakaan ole tässä haukkua lääkäreitä epäpäteviksi tai muuta, mutta asia tosiaan vaivaa meitä. Lääkärit ovat edelleen sitä mieltä, että näin on kun olemme tästä heiltä kysyneet. Ja ymmärtäisin myös, jos miehelläni olisi joskus aiemmin ollut jotain rajumpiakin oireita, mutta ei.
Jos joku on kokenut vastaavaa, olisi ihana kuulla. 🙂
Hei!
Kaksisuuntainen mielialahäiriö tuntuu minustakin hieman oudolta kertomuksesi perusteella. Itsestä huolehtiminen on positiivista. Sinä kyllä huomaisit maniajaksot.
Voisiko olla, että psykooseja ei ole hoidettu kunnolla ja ne ovat siksi uusiutuneet. Psykoosin jälkeen voi olla voimakasta masennusta, vaikka sitä ei olisi ollut huomattavasti ennen psykoosia.
Psykoosista parantuminen vaatii paljon lepoa. Elämä on pyrittävä myös järjestämään mahdollisimman paljon itselle sopivaksi. Siis työtä ja lepoa oman tuntemuksen mukaan. Voimakas lääkitys turruttaa, mutta sitä mukaa, kun lääkitystä pystyy vähentämään, tunteet palautuvat. Paraneminen vie paljon aikaa, on toki yksilöllistä.
Nykyisin on psykiatrien puutteen takia yleislääkäreitä psykiatrien sijaisina. Oletko selvittänyt, mikä koulutus puolisoasi hoitaneilla lääkäreillä on?