Elämän käännepisteessä, minne mennä?

Elämän käännepisteessä, minne mennä?

Käyttäjä jaripekka71 aloittanut aikaan 02.03.2014 klo 20:01 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä jaripekka71 kirjoittanut 02.03.2014 klo 20:01

Hei!
Mies 40+ ja avioliittoa takana noin 20 vuotta. Lapset teini-iässä ja elämä siinä mielessä helpottumassa. Mutta olen nyt törmännyt elämäni suurimpaan ihastukseen, joka on jo muuttunut rakastumiseksi ja mietin mitä tehdä. Asian tekee hankalaksi suuri ikäero, jota meillä on selvästi yli 20v. Neitosella ei siis ole paljoakaan ikäeroa omiin lapsiini.. 😮
Ennenkuin tuomitsette tapauksen ja käskette minun painua alimpaan helvettiin niin pyytäisin lukemaan pidemmälle.😳
Tämä uusi rakastus on todellakin vienyt meiltä molemmilta jalat alta. Olemme jutelleet netissä paljon, todella paljon ja löytäneet uskomattoman syvän henkisen yhteyden. Luonteessamme on kovin paljon samaa ja ymmärrämme toistemme ajatuksia ja tunnetiloja tavalla jota en ole koskaan aiemmin kokenut. Olemme puhuneet ikäerosta paljon mutta se ei tunnu kumpaakaan häiritsevän. Olemme aivan koukussa toistemme seuraan, viimeisen vuoden aikana ei ole ollut kuin muutama päivä jolloin emme ole olleet jollain tavalla yhteyksissä. Yhdessäoleminen on helppoa ja tuntuu että hänen seurassaan saan vihdoinkin olla ihan oma itseni ja neitonen sanoo samaa.
Tällä elämänkokemuksellani voin sanoa että tunne on aitoa ja syvempää kuin mitä itse olen saanut kokea tai muidenkaan osalta läheltä seurata. Ystävyytemme on kasvanut vankan luottamuksen kautta rakkaudeksi. Ja kyllä, seksi on parempaa kuin kenenkään muun kanssa koskaan. 😳
Oma avioliitto on alkanut tuntua kovin laimealta, koska edes alkuaikoina en tuntenut näin syviä tunteita kuin nyt. Moni asia on alkanut ärsyttää ja tunteet ovat aika lailla kateissa. Seksikään ei kiinnosta. Tuntuu että meistä on tullut asuinkumppaneita. Tähän tietenkin vaikuttaa tuo ihastus joka on vienyt tunteeni mukanaan.

Pohdin seuraavia asioita, joihin kaipaisin ystävällisesti näkökulmia tai muita vinkkejä.
– Voiko tällaisesta elämän suurimmasta rakastumisesta päästä yli muuten kuin ryhtymällä uuteen suhteeseen? Miten toisen voisi unohtaa ja palata täysillä aiempaan suhteeseen?
– Onko kokemuksia suuren ikäeron suhteista, millaisia karikkoja niihin voi erityisesti liittyä?
– Miten saada muut ihmiset hyväksymään suuren ikäeron suhteemme? Miten saada muut uskomaan että kyse on oikeasta rakkaudesta eikä jostain muusta?
– Miten kertoa puolisolle tästä mahdollisimman ”oikealla” tavalla? Haluaisin loukata häntä mahdollisimman vähän mutta tiedän että tulisi olemaan tosi vaikea pala.
– Miten saada lapset ja neitonen tulemaan toimeen keskenään, kun ovat lähes samanikäisiä? Kovin paljon tuskin joutuisivat olemaan tekemisissä mutta jonkun verran tietenkin.
Kaikki asiallinen apu ja ajatukset ovat tervetulleita. En todellakaan tiedä mitä tehdä. 😐

Käyttäjä korppi83 kirjoittanut 02.03.2014 klo 20:41

Itse haluan sanoa, että unohda. Jotkut voivat tuossa iässä olla valmiita loppuiän sitoutumiseen, toiset ei. Ikäero muuttuu vielä merkittävämmäksi mitä vanhemmaksi tulette. Sanot, että et ole vaimosi kanssa tuntenut vastaavaa, niin kaikki rakastuneet sanoo. Se tunne on niin kokonaisvaltainen, ettei sitä voi järjellä selittää. Yleensä järki ennen tunteita sanon ma.

Käyttäjä Menolly kirjoittanut 02.03.2014 klo 21:55

Minä sanoisin, että ihan ensimmäisenä aloitat kertomalla vaimollesi. Valitettavasti siihen ei ole sellaista tapaa, joka ei häntä loukkaisi, koska olet teollasi sen jo tehnyt. Parasta mitä voit tehdä, on olla täydellisen rehellinen ja avoin ja vastata kaikkeen mitä vaimosi kysyy. Tilanne tulee varmasti olemaan molemmille tukala, mutta älä pakene sitä. Tiedät, että teidän täytyy selvittää välinne joka tapauksessa, jatkatte sitten yhdessä tai erikseen.

Vasta sen jälkeen voit alkaa oikeasti miettiä muita asioita.
Voihan olla, että haluat sittenkin jatkaa yhdessä vaimosi kanssa, tai voi olla että hän haluaa välittömästi eron. Lasten ja uuden puolison toimeentulemista keskenään on liian aikaista miettiä, koska et voi tietää miten lapsesi suhtautuvat asiaan.

Kerro vaimollesi, hyväksy se mitä tuleman pitää ja jatka sitten siitä eteenpäin. Jos todella, todella rakastat tätä uutta naista, et voi olla niin julma että roikutat häntä kolmantena osapuolena suhteessa, jossa mies ei tiedä mitä haluaa.

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 02.03.2014 klo 22:17

Moi Jaripekka, rohkea olet kun kerrot asiasta täällä. Kiitos siitä.

Ei kai se rakkaus katso ikää, se sitten vaikuttaa vaan olosuhteisiin, miten suhde muotoutuu ja millaisia edellytyksiä sillä on.

Et siis ole kertonut vaimollesi, kyllä hän on asian aavistanut, jollei teillä seksiasiat ole kiinnostaneet pitkään aikaan. Ja jos saatte sopuisan eron aikaiseksi, niin mikäs siinä on, eikun molemmat haluamiinsa suuntiin elämässä. Mutta pommihan tuossa on kätkettynä aivan ilmiselvästi... jollei vaimosi satu olemaan niin hyvän itsetunnon omaavaa sorttia että toteaa hihaansa pyyhkäisten, että no, päästinpä sitten tuostakin riesasta ja on tyytyväinen... en oikein usko siihen.

Mutta jos epäilet, että myrsky seuraa tilanteen julkistamisesta, niin mieti miten sen teet ja mitä teet. Rehellisyys yleensä palkitaan, mutta tiedätkö edes tämän nuoren osapuolen tunteita tarkkaan? Mitä hän sinusta on etsinyt? Isähahmon korviketta, turvallista ihastusta, joka on tavoittamaton, koska on varattu tai vain opettelukaveria oikean puutteessa tai rohkeuden puutteessa. Saatat tipahtaa tyhjän varaan myös. Tosin se ei ole kai pahin mahdollinen asia.

Itse olet varmaan etsinyt ja löytänyt uutta virikettä latistuneen ihmissuhteen sijalle. Ja elät kaksoiselämää. Pari muutakin ajatusta tulee mieleeni: Miksi ylipäätään mietit, mitä muut ajattelevat, jos olet varma tunteistasi ja toisen tunteista? Ihmiset ovat sitä mieltä mitä ovat, tärkeintä kai on itse olla sujut itsensä kanssa ja olla itselleen rehellinen. Mitä sillä on väliä, mitä muut ajattelevat? Ethän kai heitä varten elä elämääsi?

En ota kantaa tässä suuntaan enkä toiseen. Itse tiedät mitä haluat elämältä ja mihin olet valmis. Jotenkin epäilen että jonkinlainen rytinä on luultavimmin tiedossa.🤨

Käyttäjä lämminverinen+ kirjoittanut 03.03.2014 klo 08:14

Olen täysin Pöllöhuuhkajan sanojen takana. Jos olet todella todella varma uuden suhteen autuudesta, niin kerro vaimollesi. Siitä seuraa räjähdys mikä sinun on osattava hoitaa, valmistaudu siihen. Onnea matkaan!

Käyttäjä helemi kirjoittanut 03.03.2014 klo 08:51

Voiko tällaisesta elämän suurimmasta rakastumisesta päästä yli muuten kuin ryhtymällä uuteen suhteeseen? Miten toisen voisi unohtaa ja palata täysillä aiempaan suhteeseen? ....
---rakastumisesta pääsee yli helpommin kuin rakastamisesta. Mitä me voimme unohtaa, unohdus tulee vasta sitten kun dementia iskee, jos ittenkään. Jos tunnustat vaimolla, paluu entiseen suhteeseen voi olla mahdotonta.

- Onko kokemuksia suuren ikäeron suhteista, millaisia karikkoja niihin voi erityisesti liittyä?
---- ei kokemusta, mutta aika tuo omat ongelmansa. Neitosen ikäiset käyvät yleensä diskoissa, onnistuuko se sinulta tai häneltä nämä "aikuisten" menot. Sinä et, ehkä eron jälkeen olekaan yhtä hyvin toimeentuleva kuin nyt, siis ehkä.

- Miten saada muut ihmiset hyväksymään suuren ikäeron suhteemme? Miten saada muut uskomaan että kyse on oikeasta rakkaudesta eikä jostain muusta?
---- 😉 mutta miltä sinusta tuntuu, kun joku ikätoveri-mies kysyy, oletko tyttären kanssa liikkeellä? Totuus on, monet ajattelee, että siinäpä on nuori nainen iskenyt elättäjän itselleen.

- Miten kertoa puolisolle tästä mahdollisimman "oikealla" tavalla? Haluaisin loukata häntä mahdollisimman vähän mutta tiedän että tulisi olemaan tosi vaikea pala.
----oikeaa tapaa ei ole eikä tule, sillä ensiksi se loukkaa sydänjuuria myöten ja sitten kumpuaa punahehkuinen viha...ja tulevassa osituksessa saat varautua, jopa risasten lakanoiden jakoon.

- Miten saada lapset ja neitonen tulemaan toimeen keskenään, kun ovat lähes samanikäisiä? Kovin paljon tuskin joutuisivat olemaan tekemisissä mutta jonkun verran tietenkin.
----joskus on vaikea lasten hyväksyä, oman vanhempansa, saman ikäinenkin, uusi kumppani, niin lasten hyväksyntä tulee ollemaan todella vaikeaa, että varaudu siihen että sotä puhkeaa, voi käydä niinkin, ettei sinunkaan tarvitse olla, missään tekemisissä lastesi kanssa.

Käyttäjä Kyynel78 kirjoittanut 03.03.2014 klo 12:59

No huh heijjaa 😐
Kylläpäs olet sopan itsellesi keittänyt. Itsellänikin olisi ensimmäisenä vinkkinä: KERRO VAIMOLLESI, ennenkun sen ehtii tekemään joku muu kuin sinä. Ja jos yhtään arvostat vaimoasi ja yhteisiä vuosianne, teet sen pian. En tunne sinua enkä vaimoasi, mutta jos vaimosi on yhtään tunnepuolella vielä kiinni liitossanne, tulee paljastuksesi olemaan todella suuri shokki. Varaudu siis.
Itse olen elänyt reilun 4kk tiedon kanssa, että miehelläni oli suhde joka kesti noin puoli vuotta. Suhde päättyi heti sen tultua julki ja liittomme jatkuu. Ainakin tällä hetkellä. En vaan voi millään muotoa hyväksyä tällaista toimintaa.
Toivon vaimollesi voimia.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 03.03.2014 klo 16:55

Palaan aiheeseen vielä
Minun kokemukseni rajoituu pettämistilanteeseen, entisellä miehellä oli suhde minua vähän nuorempaan naiseen, en minäkään ollut vielä kahtakymmentäkään ja oli jalat irti maasta, pää pilvissä ja koko maailma täynnä onnea ja autuutta. Rakastunut ihminen kuvittelee, että jokainen hyväksyy hänen tekonsa, ONHAN hän rakastunut, hyvänen aika, tunteista suurin.
Ilmeisesti oli suunniteltu yhteistä tulevaisuuttakin, ruusun punaisten silmälasien läpi...koska en ollut ensimmäistä kertaa vastaavassa tilanteessa, tuumasin vain, että voin jopa maksaa puolen vuoden vuokrankin, jos mies tosiaan häipyy onnelaansa ja minulle taataan ettei missään tapauksessa ja milloinkaan tule takaisin, muuta ei olisi mukaansa olisi saanut.
Kun tämä asianlaita selvisi naiselle, romanssi hiipui, hän löysi uuden vapaan miehen, jolla ei ollut, jo valmiina omaisuuden jakajia. Mies palasi kuin voitetulta sotaretkeltä kotiin, ilman ainoatakaan anteeksipyyntöä. Minun olisi pitänyt olla onnessani kun sain tämän kultamunan pitää. Eihän se ihan niin mennyt, aikojen saatossa, mittani tuli täyteen.
Ei tuollaisia loukkauksia unohdeta, ikävienkin muistojen kanssa voi elää, mutta unohtaa, ei ikinä. Näistä on kulunut jo monta vuosikymmentä, joskus ne tulee mieleen, mutta niin ei tapahdu minulle enää.
Mitäpä muuten itse olisit mieltä, jos vaimosi ilmottaisi, onnesta soikeana, löytäneensä elämänsä miehen?

Käyttäjä pöllöhuuhkaja kirjoittanut 04.03.2014 klo 00:18

Helemi, voe helemi, kylläpä tykität kokemuksen syvällä rintaäänellä asiaa!!! 😀 🙂👍 Huh huh. Olet sitten kantapään kautta oppinut. On se aika mielenkiintoista ja opettavaa nimenomaan kääntää asetelma toisinpäin. Vaihtaa rooli toisen osapuolen kanssa ja ruveta miettimään sitä ratkaisua siltä kannalta. Aivan mainio perusmuistutus! Kiitos.

Eksäni onneksi kertoi heti alussa ihastuksestaan hänet tavattuaan, mutta ei se meillä vähentänyt tuskan määrää, varsinkin kun meidän suhde siinä loppui ja hän edelleen tapaili meitä molempia kuitenkin. Minä tein silloin sen virheen että jäin siihen tollailemaan ja vaatimaan ja taistelemaan eksääni itselleni takaisin. Ihan perseestä. Olis pitäny todeta tilanne, rapata omaa itsetuntoaan hieman kasaan ja pyörähtää kannoillaan ja jatkaa elämää. Ei se ole aina niin helppoa, mutta pettymyksistä näköjään oppii.

Olipa riemullista lukea mustaa huumoriasi!!! 😀 🙂🎂

Käyttäjä Theofano kirjoittanut 04.03.2014 klo 12:48

Muutama neuvo.

1. Ensimmäiseksi hoida parisuhdeasiasi kuntoon. Päätä, haluatko lähteä tämän nuoren naisen matkaan vai jäädä. Päätöksesi tehtyäsi - älä vitkuttele! - toimi sen mukaan. Oletan, että haluat, joten neuvot sen mukaan: kerro vaimollesi. Ja kuten täällä on sanottu, ole avoin ja rehellinen. Yksityiskohtiin ei tarvitse eikä kannata mennä, mutta ÄLÄ pimitä mitään tai valehtele. Jos tai pikemminkin kun valehtelusi käy ilmi, vaimosi viha kasvaa kymmenenteen potenssiin.

2. Olet tehnyt väärin vaimoasi kohtaan, joten todennäköisesti vaimosi tulee olemaan loukattu ja raivoissaan. JOS sinulla käy tuuri, jaatte lusikat rauhallisesti. Jos ei, hyväksy vaimosi raivo. Älä missään nimessä syyttele häntä. Kanna vastuusi suhteenne kariutumisesta. Tämä ei tarkoita, että sinun täytyy sietää ihan mitä hyvänsä, mutta älä myöskään vähättele vaimosi kipua.

3. Ei ole mitään taikakeinoa, jolla saat lapsesi hyväksymään uuden naisesi, mutta on kaksi asiaa tehtävänä, joilla voit pedata sitä tai ainakin varmistaa, ettet ole teoillasi ajanut lapsiasi vielä kauemmas. Kun vanhemmat eroavat toisen pettämiseen, melko usein lapset ovat vihaisia pettäjälle. Lapset rakastavat vanhempiaan ja tuntevat pyhää vihaa niitä kohtaan, jotka ovat heidän vanhempiaan satuttaneet. Sinä olet satuttanut vaimoasi, joten todennäköisesti saat lapsilta kiukkua niskaasi. Naisesi saa vielä enemmän, sillä lapsesi rakastavat sinua, mutta eivät tätä uutta naista, minkä johdosta heidän on helpompaa "ulkoistaa" se viha häneen. Helposti siinä käy niin, että uutta naista syytetään perheen rikkojaksi ja viha kestää.

No, mitä voit tehdä? Ensiksi, paljon riippuu siitä, miten lapsesi näkevät ja kuulevat sinun kohtelevan heidän äitiään eron aikana. Älä koskaan hauku vaimoasi lapsillenne ja ole niin kunnioittava ja rauhallinen ja huomioiva kuin se on vaikeissa olosuhteissa mahdollista.

Toiseksi, anna aikaa. Mikään mahti maailmassa ei saa lapsiasi hyväksymään uutta naista heti. Toimi lasten tahtiin, älä hoputa tai pakota. Esittele uusi nainen heille vasta, kun olet hoitanut eroasiat kuntoon äläkä silloinkaan yritä saada uutta naista ja lapsia väkisin ystäviksi. Ajan kuluessa lapset tottuvat tilanteeseen ja on mahdollista, että he hyväksyvät sen. Toisaalta, voi käydä niin, etteivät hyväksy. Sitten sinun täytyy vain elää sen kanssa ja pitää lapset ja uusi nainen erillään.

4. Miten saat muut ihmiset hyväksymään ikäeronne? No, et mitenkään. Ajan kuluessa, jos/kun elintavoillasi osoitat olevasi hyvä mies uudelle naisellesi ja hänen olevan hyvä nainen sinulle, osa hyväksyy ja osa ei. Se on niistä muista ihmisistä kiinni.