Hienoa - onneksi olkoon!!!! Minusta koskaan ei voi olla liian positiivinen. Se antaa aina sitä ylimääräistä tsemppiä, mitä tarvii elämässä. Eikä positiivisuus tarkota sitä, etteikö väliin taas mentäis takapakkia ja tulis turpiin, mutta se kantaa asenteena paljon pidemmälle...huomaan, että elämän kolhujen jälkeen itsekin olen muuttunut voittopuolisen positiiviseksi. Lapsena suorastaan inhosin äitini yltiöpositiivista asennetta. Nyt olen jäänyt itse siitä synnistä kiinni 😋 En ole äitin kanssa jutellut siitä koskaan, mutta itselleni ainakin kaikkien murheiden surujen ja tuskien ja toivottomuuksien jälkeen en enää jaksa enkä viitsi koko ajan murehtia. En jaksa märehtiä asioita enkä kitkeryyden kanssa elää. Sitä olen tehnyt ihan tarpeeksi. Loppuelämäni haluan nauttia kaikesta mistä vain suinkin osaan. Haluan katsella elämän kauneutta sielläkin, missä on läsnä tuska. Oiva esimerkki tuosta voisi olla se, että erään ystäväni kanssa muistelemme lämmöllä aikaa, jolloin olimme molemmat tosi pohjilla. Mutta siihen tuskaisaan aikaan liittyy paljon yhteisiä lämpimiä muistoja. Omassa tuskassamme nautimme yhteisistä hetkistä ja turvallisesta läsnäolosta. Kaikki muu tuntui sortuvan omassa elämässä, mutta ystävyytemme loisti kuin lämmin liekki kylmässä syysillassa. Se kantoi ja tuki. Yhteiset itkut, naurut, hiljaisuudet...pienet asiat kuten runojen ja kirjojen lukeminen yhdessä, yhteiset ruokahetket, yhteiset teeretket...lämmin yhdessäolo on jäänyt molemmille mieleen aikajaksolta, jolloin kaiken piti olla läpeensä mustaa ja toivotonta. Toivottavasti sinäkin harrastustesi kautta löydät uusia ihmisiä, jotka luovat valoaan sinulle🌻🙂🌻

Heippa
Kiitos kauniista kiitoksesta mutta suurin kiitos kuuluu sinulle olet hiljakseen nousemasta
ylös vaikeuksista voittajana ja vahvempana ihmisenä.
Ja et ikinä usko miten onnellinen olo minulle tuli sinun puolestasi siitä se elämä
voittaa ja hiljakseen vaan elämässä etenet eteenpäin.
Mutta rupea nyt rakentamaan itsellesi sellaista tukiverkkoa johon kuuluu ystävät / kaverit,
ammattiihmiset jne niin silloin selvijää elämän kolhuista paremmin ja tietää että
ei tarvitse olla yksin ja ei saakkaan jäädä vaikeuksissa yksin.
Jos pystyt niin rupea tekemään jotain vapaehtoistyötä näitä on vaikka mitä
esim martat, spr, seurakunnat, kansalaisopistot, 4h jne sieltäkin varmasti saat uusia
ystäviä ja uutta inspistä elämään.
Ehdottomasti mene jumppaan ja muihin harrastuksiin se on todella hyvä ja huolehdi
omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista.
Minä toivon täydestä sydämmestä kaikkea hyvää sinun elämään!!!!
Mut kertaukseksi muista että ikinä et jää ongelmien kanssa yksin sinua autetaan mut itse
pitää vähän olla aktiivinen ja rakenna se tykiverkko itsellesi.
Kaunista syksyä sinulle

Niin kyllä tää vaan oon vaihtelevaa mielialat siis.Nyt tuntuu osittain pelkoo ja surua.ex:ää selvästikkin risoo,ettei pysty enään täysin hallitseen mua.Niin ja se,että jatkan elämistä eteenpäin.
Surullista huomata,että on sairaan ihmisen kanssa ollut naimisissa.Toki mulla oli omat virheeni mitä tein,mutta...Kuka järkeävä menee soittaa ventovieraalle ihmiselle tiedustellakseen mitä oot tehnyt mun ex:n kanssa.Niin ja vielä kehumaan ex:ää ventovieraalle ihmiselle,että se on sairas ja ja...Mulla käsittääkseni on oikeus elää omaa elämääni miten minä haluan.en mielestäni enää ole kyllä tilivelvollinen ex:lle ketä tapaan ja mitä heidän kanssa teen.Niin ja tämähän toki yritettiin kääntää päälaelleen.Kyllähän se satuttaa,mutta kun ei hän pysty enää tuhoamaan mua.Ainoosti sillä voi yrittää,että kostaa lapsille.Yrittää heitä itelleen tai muuta vastaavaa.Muuten hän ei pysty.Mun tunteet ovat kuolleet ja mulle on ilmaa kyseinen ihminen.Pystyn olemaan tekemisissä lasten vuoksi,mutta miten se tapahtuu narsistisen ihmisen kanssa onkin haasteellista.
No nyt ollaan sit takas uniongelmien kanssa ja en ole saanut viimeyönäkään nukuttua.Koko viikko mennyt nuorimmaisen kanssa valvottaessa.Reagoi rajusti eroon minusta😭
Lasten vuoksi tässä murhe on,kyllähän mä jotenkin selviän ja jaksan,mutta nuo pienet viattomat ihmiset ☹️
Sitten kun miettii mistä lapset ihan oikeesti sais apuja ja minä miten sairaan ihmisen kanssa sais asiat järjestyyn.😯🗯️

Heippa
Joo se on totta että mielialat heittelee ja tulee hyviä hetkiä kuin myös huonoja
hetkiä mut sitä varten pitää olla se tukiverkko niin heikkona hetkenä voi ottaa ja pitääkin
ottaa yhteyttä niin se auttaa ja taas pääsee elämässä eteenpäin.
Se ei kuulu kenellekkään mitä sinä teet etkä ole kenellekkään tilivelvollinen.
Kannattaa varoa monesti ex hankaloittaa elämää jos on sen tyyppinen ja se on kyllä
yllättävän yleistä suomessa ja ero tilanteissa.
Lapsille olisi kyllä hyvä jos voisivat olla esim päivähoidossa välillä ja lapset tykkää ihan yksinkertaisista asioista vaikka ulkoilla, askarrella, jne
lapset yleensä kyllä tietävät riidat, erotilanteet jne mut ihan reippaasti jutella pääsääntöisesti
kaikista asioista.
Kannattaa korostaa et tietyt asiat ei johdu teistä eikä ole teidän vika.
Kaunista syksyä sinulle

Talvi tekee tuloaan.
Asiat menee omalla painollaan eteenpäin.Sain ainakin toistakseks,tukea ja ohjeita sosiaaliviranomaisilta.Katsotaan sit mitä ja miten tässä tää väliaika edetään ennen palaveria.Huomaa vaan,että kaikesta tarvis ite tietää,kun viranomaiset eivät sitä tee.Monta virhettä tehnyt,kun en ole tiennyt.Esim ei mun olisi tarvinnut ilmoittaa osoitettani ex.lle ja ja....Noh jälkiviisaudessa oonkin sit jo mestari.Toisaalta jos nyt sit palaverissä saaatais laste netu huomioiduks.Nyt on nuorimmainenkin alkanut paremmin nukkumaan hieman siis,mutta sekin riittää.Yritän tässä tosiaan järjestää,vaikka sitten maksullisesti itselleni kuntosalille aikaa.Eli palkkaan vaikka lastenvahdin,et pääsisin kaksi kertaa viikossa huolehtimaan omasta kunnostani.Silti oon niin onnellinen,että tein ratkaisuni ja olen lasten kanssa omillani.Isommat lapsenikin ovat onnellisia saadessaan hyväntuulista äitiä 🙂Kunhan heille pystyisin korvaamaan menetetyn ajan.Nuorimmaisethan eivät tosiaan ymmärrä tästä vielä mitään,mutta kunhan tuosta kasvavat,niin heidän kanssaan käyn keskustelut.Kaikesta huolimati nuorimmaisten isästä puhuttaessa yritän olla neutraali ja pitää omat mielipiteeni ominani.Mustamaalaaman en ala lapsille,enkä kenellekkään muillekkaan.Ei ole tapanani.
Talvea ja lunta odotellessa 🙂

Joo oon samaa mieltä, että ihmisen solmukohdissa pitäis olla erikseen joku joka neuvois, mihin kaikkeen vois saada tukea. Itsekin tein taloudellisesti ihan tyhmiä päätöksiä, kun en tiennyt, mikä kaikki vois vaikuttaakin positiivisesti tuloihini. Olis auttanu nopeemmin jaloilleni, kun oisin osannu hakee oikeita tukia ja tehdä oikeita TYÖVOIMAPOLIITTISIA RATKAISUJA muun muassa 😎 Oisin saanu kosolti paljon enemmän myös muuta tukea viranomaisilta, jos olisin tiennyt miten. Otti päähän just se puoli asiaa, että rypi pohjilla ihan turhan kauan vain siksi, ettei ollut tarpeeksi tietoa.

Sit se mikä pisti silmään jutussasi. Uskoisin, että juuri oma selviytymistarinasi on lapsillesi oivaa evästä tulevaa varten. Kun he näkevät sinun ratkaisseen ison ongelmavyyhden elämässäsi ja menevän eteenpäin se on mahtava esimerkki heille omaa elämäänsä varten. He näkevät, että vaikka elämä olisi kuinka solmussa, siitä voi päästä kuiville. Joten älä sure "menetettyä aikaa". Tämä voi olla yksi hienoimpia oppitunteja heille. Sitten kun ovat itse vastaavassa tilanteessa, osaavat toimia, koska muistavat alitajuisesti ainakin, että niinhän se äitikin sinnitteli etiäpäin. Ja löysi onnen elämäänsä 🙂🌻

Hienoa, jos jaksat nähdä niin pitkälle, että et mustamaalaa isää lapsille. Isä on kuitenkin puolet heidän identiteetistään, ja kovin on vaikea omaa identiteettiään rakentaa positiviisesti, jos puolet siitä sanotaan olevan täyttä mätää. Mutta ton mustamaalaamisen voi sit hoitaa muut sunkin puolesta. Mulle on ollu väliin kova pala se, että muut puhuvat pahasti existäni. Se että exäni ovat olleet henkisesti melkoisen sairaita ei tee tyhjäksi sitä, että toki heissä molemmissa oli myös jotakin hyvää ja rakastettavaa. Se että he ovat tehneet minulle kaikenlaisia temppuja ja olleet epärehellisiä on minun ongelmani - jos sen pitää jonkun ongelma olla. Mutta esim. perheeni ja sukulaiseni ovat avuliaasti jaelleet hyvin tuomitsevia mielipiteitään lupaani kysymättä 🙄 Huumorilla toki otan kommentteja vastaan silloin kun takana ei ole ilkeää piikkiä suuntaani. Muuten karsastan aika tavalla sitä, että exiäni haukutaan minun kuullen. He ovat kuitenkin olleet ihmisiä, joiden kanssa päätin jakaa monen monta vuotta elämästäni. Oma oli valintani. Ja tietenkin täysin tyhmä kaikkien mielestä 😟 Mutta se on ollut minun elämäni, enkä sitä enää muuksi vaihtaisi sitten kaikesta ruikuttelustani huolimatta. Hyvä näin tämmösenään 🙂🌻

Heippa
Joo aina pitää kysyä asioista jos ei tiedä ja viranomaisetkaan eivät kerro jos
ei osaa itse kysyä ja vaikka monesti kysyn asioita niin todella vaikeasti vastaavat.
Mut minä teen siinä vaiheessa kirjalliset kysymykset kun laissa on että viranomaisen
on vastattava kirjalliseen kysymykseen ( tosin niistäkin olen saanut monesti tapella et
ei ole vastauksia tullut ja paljon viranomaiset pallottelevat asioita )
Mut sen takia olenkin sanonut että kannattaa ottaa yhteyttä tukihenkilöön ne tietävät
aika paljon asioista.
Ja tälläkin palstalla kannattaa kysyä asioita niin aina joku tietää ja neuvoo???
Joo ehdottomasti menet kuntosalille ja pidät itsestäsi huolta ja jos olisi joku ystävä / kaveri
jonka kanssa voisit vaikka kävellä luonnossa niin se antaa voimaa.
Kysyppä lapsille kunnasta päivähoito paikkaa vaikka osaksi viikkoa???
Niin sinulle sanon että hiljakseen rakennat itsellesi uutta elämää ja menet hiljakseen
elämässä eteenpäin ja tulet vahvemmaksi ihmiseksi nautit elämästä mut rakenna
itsellesi se tukiverkko kun niitä huonojakin päiviä tulee.
Kaunista syksyä sinulle

Hmm on tullut pohdittua sellaista,että onkohan normaalia tulla väsymys?Vielä kk takaperin jaksoin tarttua asioihin ja järjestellä niitä.Nyt on tullut stoppi.Ei jaksa huvita ottaa itse asioista selvää.Toki niitä teen,mutta jotenkin vaan oon väsynyt jatkuvaan asioiden hoitamiseen.Sitten kun en täällä edes tiedä mistä ja miten.
Saan kyllä eräältä taholta paljon apuja,jos osaan vaan kysäistä.Vai vaadinko kenties itseltäni liikoja.Sekin kyllä on mahdollista.
Naarasleijona on voimakkaasti päällä ja lapsiani suojelen ja heidän eteensä teen kaikkeni.Jouduin vielä kokemaan virkailijan valehtelun päin naamaa.Asian laitan eteenpäin kyllä.Avioeron ositus tehdään ens kuussa.Niin ja lastentapaamis paperikin.
Koskahan tää rauhottaa ja saatais vaan olla.Aika on kulunut vähän ja jotenkin vaan tuntuu siltä että ikuisuus.Pitkäprosessihan tämä on,mutta koko ajan silti parempaan suuntaan.
Onneksi en ole yksin vaan ne ihanat luottoystäväni jaksavat olla mun rinnallani.Niin ja äitiinikin olen saanut välit hieman parempaan suuntaan.
Tälläistä tällä kertaa 🙂

Heippa
Joo kyllä on normaalia että on väsynyt välillä ( kunhan ei jatku pitkää aikaa ) ja tulee
välillä heikkoja hetkiä elämässä.
Mut sen takia olenkin sanonut että rakenna itsellesi se turvaverkko niin heikkona
hetkenä saat tukea ja näin pääset elämässä eteenpäin.
Joo kysy tällä palstalla ihan mitä vaan niin autetaan sinua.!!!!
Ja kysy siltä henkilöltä mikä on sinun tahollasi aina kun on vähänkin kysyttävää
ja mieltä painavia asioita.
Se on tuttua että viranomaiset kyllä salailevat asioita ja kiertelevät eivätkä
kerro jos itse ei osaa eikä älyä kysyä.
Kyllä se elämä siitä helpottaa varsinkin kun olet saanut kaikki asiat hoidettua pois
niin sitten ne ei mieltä paina usko minua.
Hyvä kun äitisi kanssa menee asiat paremmin.
Kaunista syksyä sinulle