Heippa
Harmi kun sinulla ei ole ketään kenen kanssa voisit jutella iloja ja suruja
sillä se olisi kyllä tärkeätä ja helpottas elämää.
Mutta minä kuuntelen, autan ,neuvon ja tuen sinua niin kyllä elämä järjestyy.
Niin minustakin on kurjaa kun parisuhde päättyy kun minä aina toivon että
ihmiset pystyisi elämään elämänsä onnellisena.
mutta elämässä sattuu ja tapahtuu monesti toisin kuin on suunnitellut
ja vaikka on välillä vaikeata niin kyllä elämä jatkuu ja voittaa usko minua.
mutta nyt kun sinulla on heikko hetki elämässä niin et saisi jäädä yksin
ongelmien kanssa huolehdi omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista ja hiljakseen
rupeat itsellesi rakentamaan uutta elämää.
Aika kyllä parantaa haavat ja alussa on vaikeampaa.
Mutta minä ajattelen sinua ja toivon sinulle elämässä kaikkea hyvää ja menestystä.
Kaunista kevättä sinulle

Vaikea päivä nro 2. Tähän asti päivät ovat sujuneet ikäänkuin omalla painollaan, nyt huomaan että jossain vaiheessa päivää iskee pieni, jonkinsortin ahdistuskohtaus...Viikko muuttoon, taitaa sekin tieto vaikuttaa omalla tavallaan. En tiedä miten minun tulisi suhtautua mieheni alkuviikkoisiin puheisiin. Luulen, että hän yrittää saada minut tuntemaan oloni mahdollisimman kurjaksi. Ensin haukutaan, syyllistetään - ja sitten kerrotaan kuinka välillä tekisi mieli halata ja rutistaa. Eipä sitä läheisyyttä näkynyt muutoinkaan, miksi muka nyt.

Pelottaa, tekisi mieli taas vain pistää pää tyynyyn ja nukkua paha olo pois. En oikein tiedä, miten saisin ajatukseni muualle. Onko se edes mahdollista?...😟

Suuri kiitos 🌻🙂🌻 volvomies, kannustavista sanoistasi. Minulla on tosiaan takana pitkä jakso "toistuvaa keskivaikeaa masennusta", ja jollain tapaa pelkään tämän elämäntilanteen muutoksen laukaisevan tuon masennuksen jälleen. Olen juuri saamassa päätökseen ensimmäisen vuoden ammatillisia opintoja, enkä haluaisi pudota taas "ojan pohjalle". Tänään oli tosiaan vaikea päivä, eikä ilta ollut yhtään sen parempi.

Kroppani reagoi stressiin nykyään kovin helposti. Olin juuri lähes kaksi viikkoa flunssassa/keuhkoputkentulehduksessa. Tänään - kuten eilenkin - olen saanut haukkoa happea. Tuntuu etten saa vedettyä henkeä riittävän syvälle. En tiedä onko tämä psykosomaattista, vai pitäisikö raahautua lääkäriin kuulemaan taas turhia löpinöitä...😑❓

Väsyttää. Tiedän, että näistä pitäisi jonkun kanssa puhua, mutta jotenkin on niin väsynyt, ettei jaksa. Eikä - kaikella kunnioituksella ammattilaisia kohtaan - kiinnosta jutella kuraattorin/psykologin tms. kanssa. Aikaisempien kokemuksieni perusteella, en osaa heille jutella. Vaivaannun, ja menen lukkoon.

Ehkä tämä kuitenkin tästä, päivä kerrallaan...

Heippa
Joo kyllä elämä järjestyy usko minua ja minä autan, tuen, kannustan ja neuvon
sinua ja vaikka näin netin välityksellä.
niin tiedät että et ole etkä jää yksin.
alussa kun ihmiselle tulee sellainen kriisi vaihe / tilanne niin elämä järkkyy
ja monest miettii että miten nyt elämä jatkuu.
mutta kun aikaa kuluu niin kyllä kaikki asiat järjestyy niin mekin
edetään vaan hiljakseen elämässä eteenpäin vaikeuksista huolimatta.
Väsymys on välillä ihan luonnollista ja tee kaikkea asioita hiljakseen
oman kykysi, jaksamise ja vointisi mukaan.
Vaikka nyt sinulla on heikko hetki elämässä niin pyri katsomaan elämää
pidemmällä tähtäimellä ja mieti asioita aina positiivisesti.
kuin myös masennus kannattaa hoitaa kuntoon sillä se kyllä vie voimat
Mutta muista että et ole elämässäsi ongelmien kanssa yksin minä ajattelen sinua
ja toivon sinulle kaikkea hyvää elämässä ja kirjoitellaan niin kauan kun olet
saanut elämäsi kuntoon.
Kuinkas olet nyt jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle

🙂🌻 Kiitos volvomies, arvostan suuresti apuasi! 🙂

Tänään ollut ehkä hieman parempi päivä - tai noh, nukkuessahan tämä päivä on oikeastaan mennyt. Mutta parempi levätä, jos kroppa kerran niin sanoo. En aio nyt masentua, sillä vasta hiljattain olen päässyt siitä "möröstä" eroon. Olen antanut itselleni luvan olla väsynyt, kiukkuinen, laiska ja surullinen. Mutta masennuksesta pysyn visusti erossa! 😋

Olen huomannut, että jaksan eteenpäin, kun vaan muistan muistuttaa itseäni siitä, että pian saan elää itseäni varten. Minun ei tarvitse murehtia kenenkään muun raha-asioista, syömisistä, pyykkäämisistä yms., kuin omistani.
Tähän asti kun on muistanut/jaksanut hoitaa, stressata ja murehtia lähinnä joko yhteisiä asioita tai toisen tekemisiä. Tai lähinnä tekemättäjättämisiä.

Jos tämä olisi nyt sitten se "oman elämän" alku? 😎

(tänään muuttoon tasan viikko...)

Heippa
Joo ole vaan väsynyt se on ihan normaalia ja luonnolista muista levätä ja
huolehtia omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista.'
Mutta muista että jos masennus meinaa tulla niin silloin kyllä kannattaa
käydä laakärissä.
Olisi hyvä jos sinullakin olisi tukiverkko johon kuuluisi ystävät, kaverit, tukihenkilöt jne
eli kun voisi iloja ja suruja kertoa ja jutella niin jaksaa paremmin
Muistutan sinua että ihmisen elämässä on ylä ja alamäkiä ja aina tulee elämässä
heikkoja hetkiä niin ihminen ei saisi ikinä jäädä yksin.
Nyt valoisasti rupeat suunnittelemaan parempaa tulevaisuutta ja uutta elämääsi
tee ihan pikku asioita josta tulet onnelliseksi ja josta sinulle tulee hyvä olo
Kuin myös etsit itsestäsi kaikki vahvuustekijät !!!
Onkos kukaan ihminen kohdellut sinua huonosti???
Oletkos sinä Työssä, työtön, eläkeellä???
Onkos toimeen tulo turvattu???
Asunto asiat on vissiin kunnossa??
Kirjoittele miten olet jaksanut niin vastaan sinulle.
Kaunista kevättä sinulle

Hei aliki!

Tekstisi lukeminen oli kovasti kuin omaa elämääni. Mulla nyt sama diagnoosi ja takana reilu 10 vuotta parisuhdetta. Nyt "pääsin" irti.
Uskon, että joku sinussa tietää mitä tehdä. Se, että uskotko sitä, on musta ajan kysymys. Toivottavasti uskallat riuhtaista nyt, eli pitää pääsi.
Meillä on ollut vuosia elättäjä/elätti arvot... Ja mulla itsellä suunnaton alemmuuden tunne ja ahdistus. Ei tuo koko suhde tietty sitä ollut, mutta mieheni piirteet näkyi enempi vähempi vuosien varrella. Sama syyllisyys ja ahdistus toisen pahasta olosta. Itseinhoa kun ei pysty toisen odotuksiin jne. Nyt tuntuu painostusta ja sellaista ahdistusta kun toinen on ihan romuna. Haluaisi auttaa, mutta kun ei voi. Ei voi ylittää omia rajoja, jotka koen tarpeellisiksi nyt pitää.
Mä olen vaikea ihminen, tiedän. Nyt mä otin irtioton ja katson itseäni kunnolla, ja opiskelen. Meillä on siis sama tilanne siinä, että päätin vain lähteä, löysin vihdoin sen voiman. Eroa sun tilanteeseen on se, että mulla on tukea. Oma hoitokin meneillään, mutta tärkeintä apua antaa vanhempani, sisarukset ja ystävät. Lähetän sulle sylikaupalla tukea, koska tiedä että sitä tarvii! Mutta itsestäs sä sen voiman löydät. Kukaan ei voi sun puolesta elää ja tehdä elämästä elämisen arvoista. Itse jokainen täällä itsensä kantaa, mutta apua saa.
Nyt, reilu kaksi viikkoa siitä, kun lähdin, olo on yllättävän seesteinen. Mies on surullinen ja se ahdistaa. Syyllistäminen, ikävä, rakkaus vuorottelee. Mutta mulla on varma tunne, että tein oikein. Ja niin, olisko sulla ketään/mitään mahdollisuutta lähteä ennen muuttoasi? Päätöksen tekeminen oli se rankin juttu, sitten kun piti selvitä ja huolehtia käytännön asioista, oli jo huomattavasti helpompaa. Etäisyys auttoi kun ei toinen ollut koko ajan siinä.
Ja jos epäilyttää rakastanko miestäni, kyllä! Mä vain koen, että meidän on syytä olla sinut itsemme kanssa, että voisimme olla sinut jonkun toisen ihmisen kanssa. Jos joskus palataan yhteen, ihanaa! Jos ei, elämä on silti elämisen arvoista ja mahdollisuuksia täynnä! Mulla on mieheni kanssa paljon yhteista, hyviä asioita, mutta jos sisällä ei ole hyvä, muu ei riitä.
Siis lämpöä ja voimia sinne!🌻🙂🌻🙂👍 En lupaa, että päivystän täällä, mutta tukea annan ja mielessä olet!

Voi mahoton - 🌻🙂🌻 suurensuuri kiitos sinullekin! Pystyisinpä sanoin kuvaamaan, kuinka hyvältä tuntuu lukea tekstejänne. Yllättävän paljon samanlaisia "tunteita" sinun kanssasi (mahoton). Vaikeinta tässä on tällä hetkellä - kun vielä joutuu saman katon alla asumaan - on tämä ailahtelevainen "tunnelma". Välillä voi vaan olla, välillä ahdistaa ja potuttaa.

Tänään on taas ollut vaikea päivä.😞 Sain selville ukon valehdelleen eräästä asiasta (ei siis mikään suhteeseen liittyvä). Jälleen kerran taloudellinen vastuu siirtyi mulle. En oikein tiedä kuinka selittää tätä. Olen aiemminkin saanut selville hänen valehdelleen jostain rahaan liittyvistä asioista, ja ehkä nyt (vasta) huomaan, millainen hän todella on. Vähän väliä ukko "vonkaa", ja saa oloni todella kurjaksi. Tiedän, hän tekee sen varmasti tahallaan, mutta en näytä hänelle sen ärsyttävän.

Muuttoni siirtyi jälleen kerran. Vuokranantaja ei saa edellistä asukkia ulos, ja minä roikun epätietoisuudessa. Tänään tuntuu, että kaikki viha ja ärsytys on noussut pintaan. 😠

En voi sanoa, ettenkö välittäisi hänestä. Tai ettenkö jopa rakastaisi häntä edelleen. Mutta en vain voi elää tällaisessa tilanteessa, en voi hyväksyä hänen käytöstään. Joku voisi ehkä kuvailla häntä narsistiksi, eräs hänen ex-tyttöystävistään varoitti minua vuosia sitten, että hän on patologinen valehtelija. En tiedä. Tänään olen kuitenkin huomannut, kuinka itsekeskeinen hän todella on. Välillä on välittävinään, ja seuraavassa silmänräpäyksessä v****illaan...

Tämän vuoden koulunkäynti rupeaa olemaan loppusuoralla. Ensi viikolla kun jaksaisi vielä yhden tentin käydä tekemässä!😀

Kunpa vain pääsisi pian muuttamaan, saisi jonkinlaisen rauhan.

Onhan minulla muutamia opiskelukavereita, jotka kyselevät vointiani aina silloin tällöin. Mutta ei oikeastaan ketään sellaista, jonka kanssa voisin käydä näitä asioita ja tunteita läpi.

Toissapäivänä itkin ensimmäisen kerran. Olin ystäväni luona (ystäväpariskuntamme emäntä), kun hän totesi ettei halua päästää minua lähtemään. Rutistus oli minulle ikäänkuin liikaa, ja parkuhan siinä tuli.😭

Olipa taas sekavaa kertomusta. Ehkä joku jaksaa lukea, toinen ei. Pääasia että saan vähän purettua näitä asioita. Kiitollinen olen, jos jaksatte kommentoida - se saa aina mielen paremmaksi
🙂🌻

volvomies kirjoitti 2.5.2011 12:27

Onkos kukaan ihminen kohdellut sinua huonosti???
Oletkos sinä Työssä, työtön, eläkeellä???
Onkos toimeen tulo turvattu???
Asunto asiat on vissiin kunnossa??
Kirjoittele miten olet jaksanut niin vastaan sinulle.
Kaunista kevättä sinulle

Tähän volvomiehen viestiin ajattelin tässä vielä vastata...
On minua kohdeltu huonosti, vaikken sitä aina itselleni myönnäkään. Tämä tuleva ex-aviomies esimerkiksi, ja jos muita "mieshahmoja" elämässäni katsotaan, niin isäni.

Olen työtön, ollut viimeiset 3-4 vuotta, mutta nyt syksyllä -10 aloitin opiskelun, tarkoituksena saada ammatti ja päästä työelämään takaisin.

Mitä toimeentulooni tulee, niin erittäin heikoilla jäillä olen. Työttömänä opiskelijana tuloilla ei hurrata. Puhumattakaan siitä, millaiseen ahdinkoon masennukseni ja - kai se on itselleen tunnustettava (vaikka välillä ajattelen, että kuvittelen kaiken) - ukkoni "pelailu" raha-asioilla...

Asuntoasia on todellakin sillä mallilla, että vuokranantaja ei tahdo saada edellistä asukasta pois. Hän ei kuulemma halua "tapella" asukin kanssa, ja sen vuoksi myöntyy tämän viivytyksiin. Alkuperäinen muuttopäivä - joka merkittiin sopimukseenkin - olisi ollut huomenna lauantaina, mutta siirtyi sitten 14.päivään. Nyt sitten pitääkin odotella sunnuntaihin. Toki olen saanut tästä hyvästä hyvitystä vuokrasta, mutta tämä epävarmuus, epätietoisuus.
Maksuhäiriömerkintöjä omaavana henkilönä kun tuo asunnon hankkiminen ei ole niin yksinkertaista... ☹️

Kiitän jo etukäteen sinua volvomies, 🙂🌻 jos jaksat kirjoitella taas!

Heippa
Vastaan sinulle niin kauan kuin tarvitset apua, tietoa, neuvoa,tukea jne
Niin tiedät että ikinä et jää ongelmien kanssa yksin ja minä ajattelen sinua
ja toivon sinulle elämässäsi menestystä ja kaikkea hyvää.
Mutta mehän saadaan sinun asiasi kuntoon hiljakseen vaan mennään elämässä
eteenpäin parempaa huomista rakentaen.
Katso sinäkin Parisuhde, koti ja perhe palstalta
Otsikosta Miten saada viha järkevästi ulos.
4.5.2011 kirjoittamani kirjoitus nimimerkille Ero_kesäk_2006 sivulta 12
siinä on se LINKKI niin siinä on toimeentulo lakia ja asiaa niin tiedät mihin olet
oikeutettu toivottavasti siitä on apua.
Laittaisin sen osoitteen tähän mutta on kotona.
joo kyllä asunto asiasi järjestyy ja tietääkseni kunta / kaupunki on velvollinen
asunnon järjestämään olipa elämän tilanne mikä tahaansa ( kysyn huomenna asiasta kunnalta
tai kaupungilta / sosijaalitoimistosta )
Hyvä kun olet koulussa ja toivotaan että saat sitten töitä.
joo minä aina kyselen kaikenlaista kysymystä sillä siitä se asiat lähtee purkautumaan
ja nyt muistat että kukaan ei sinua kohtele huonosti eikä kukaan määräile eikä
tee mitään pahaa eikä mitään mitä sinä et halua jne.
Kaunista kevättä sinulle

Apua, apua, apua. Miten ihmiselle voi iskeä kamala ahdistus ja jännitys - vaikka on kyse asiasta, joka tulee helpottamaan elämää?...Huomenna aamulla hakemaan muuttoautoa, ja sunnuntaina se sitten olisi edessä. Muuttoilmoitus tehty, vuokravakuudet maksettu. Todella vaikea olo. Kai se on sitä "suureen tuntemattomaan" siirtymistä, tutusta ja "turvallisesta" irrottautumista. Vanhan elämän taaksejättämistä.

Heippa
Joo kyllähän se aina jännittää kun elämässä tapahtuu isoja muutoksia ja
tulee uuden lainen elämä.
Olethan muistanut huolehtia toimeentulosta, Toimeentulo tuet, asumistuet jne???
Mulle on moni sanonut vuosienkin päästä että miten on hyvä olla omassa
kodissa kun ei tarvitse pelätä ja saa olla turvassa???!!!
Niin sano sinäkin sitten joskus olinko oikeassa????
Sinulle kanssa sanon että älä ikinä katsele sellaisia miehiä joka on väkivaltainen,
narsisti, määräilevä, juoppo jne
Ei niistä ole kuin elämässä harmia.
Nyt kun aloitat oman elämän omassa kodissa niin hiljakseen rakennat joka päivä
itsellesi parempaa elämää ja parempaa huomista.
Kuin myös rakenna itsellesi sellainen tukivekko että et tarvitse olla ikinä yksin
ja kun ihmiselle tulee aina heikkoja hetkiä elämässä.
Kaunista kevättä sinulle