Voisin vaikka adoptoidakin lapsesi, jos hän vaikka saisi hieman vauhtia minun Asperger-lapseeni. 3v minunkin lapseni on eikä ole vielä virallisesti diagnosoitu, se tehdään myöhemmin. Mutta olemme silti hänet jo saaneet erityislastentarhaan. Kirjoitan lapsestani tuolla nuorten foorumissa aika paljon.

Hän ei riehu mutta suusta voi tulla mitä tahansa. Yleensä ihmiset pitävät häntä huonosti kasvatettuna ja näsäviisaana. Minua katsotaan aika pitkään ja ihmetellään miten olen kasvattanut lapseni. Mutta tilanteet tulevat eteen aina niin yllättäen, ei niihin voi valmistautua. Ja vaikka kuinka selitän tytölle kuinka ihmisille puhutaan tai mieluummin ollaan hiljaa kaupan kassajonossa, silti hän ehtii jotain tokaista mikä ärsyttää muita ihmisiä. Hävettää se, mikä sille voi ja tuntee itsensä huonoksi isäksi.

En oikein Sinua osaa neuvoa, hae apua neuvolasta. Me haimme sen lisäksi apua lastenlääkäriltä.
Itselleni ja omaan isäni oloon olen hakenut apua nettuesta ja terapiasta. Tyttö on meidän vanhin lapsemme, lisäksi on kaksi muuta. Kun paljastui tytön erikoisuus, tunteeni meni aivan sekaisin. Etsin itsestäni vikoja ja omista kasvatustavoista. Nyt haen apua erikoisen lapsen isänä olemiseen. Joka päivä tuo esiin jonkun uuden ongelman.

Hei JooLe, sinussa ei vanhempana ole mitään vikaa, vaikka pojallasi olisikin ADHD oireita. Ei kannata syyllistää itseään, ei sille kukaan mitään voi. Kyllä tälläiset lapset voivat olla kamalan rasittavia hermosahoja ja siinä on vanhemmille kestämistä. Sinuna menisin jonnekkin psykoloogin tai vastaavan lääkärin luo pojan kanssa , niin että tutkivat tarkemmin. Ja vielä hakisin neuvoja erikoiskasvattajilta, millä tavalla parhaiten poikasi tapaista lasta kasvatetaan. Ehkä asennoitumisesi muutos voisi helpottaa. Kun muistat, ettei poikasi tahallaan sinua kiusaa oireillaan, vaan hän ei voi sille mitään. Jos pojallasi olisi esim diabetes, joka voi olla vaivalloista lapsen ympräristöllekin, niin asennoitumisesi siihen olisi varmaankin toisenlainen. Muista että vaikka poikasi käyttäytyy kuin pikku piru ja tekisi mielesi heittää hänet päin seinää joinakin hetkina, (mikä on aivan normaali ja ymmärrettävä tunne) , niin siltikin tämä on vain pieni poika, joka tarvitsee tukea. Tärkeää on mielestäni että teilla on on joka päivä "hyviä "hetkiä yhdessä.
Voimaa ja jaksamista ja onnellisia tuokioita kok perheelle!🙂🌻

Hei Joole.
Lapsesi tarvitsee ehdottomasti lastenneurologin tutkimuksia, omassa perheessämme on asperger-lapsi ja itse olen saanut diagnoosin ADHD:stä ja kokemuksesta tiedän että tahallaan en lapsena temppuilet ja/tai kiukutellut tms. Nämä neurologiset piirteet kulkevat usein lomittain ja vain tarkemmissa tutkimuksissa selviää mihin piirteet painottuvat eniten. Oman itsenne ja perheen hyvinvoinnin takia kannattaa hakea pikaisesti apua. Kun saa selvyyden niin hyväksyntä ja ymmärrys lisääntyy aivan valtavasti. Te itse kasvattamalla ette näitä erityispiirteitä pysty luomaan ne joko on tai ei ole.
Aurikoisia päivi kaikille.🙂