Viimeiset kaksi viikkoa on ollut elämäni raskainta aikaa. Tällöin huomasin että 2 vuotta elämäni tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen tunteet alkoivat kuolla. Yritin keskustella asiasta ja luvata muutosta elämään. Lupasin yrittää kaikkeni mutta turhaan.

Ero astui voimaan viime lauantaina eli 25.5. ja tunteet ovat olleet melkoista vuoristorataa. Välillä itken, välillä panikoin, välillä ajattelen järkevästi. En voi olla aloillani ja mietin kokoajan miksi tämän piti sattua juuri minulle ja miksi juuri nyt. Minulla alkaa kesätyö viikon päästä ja en ymmärrä miten onnistun pitämään mieleni virkeänä.

Asumme vielä ensi kuun yhteisessä asunnossa sillä vuokra pitää tästä kämpästä vielä maksaa ja uudet kämpät hommata. Pitää siivoilla järjestellä asioita yms. Tuntuu erittäin kamalalta olla paikassa jossa olen viettänyt kaikki nämä yhteiset hetket. Inhottavaa olla kaikkien muistorikkaiden tavaroiden keskellä ja haistaa tyttöystäväni tuoksuja.

Eron syystä en edelleenkään ole varma, mutta tyttöystävä sanoi ettei jaksa enää tätä tilannetta. Sanoi että arki alkaa tuntua inhottavalta ja ettei ole enää kanssani onnellinen. Sanoi myös ettei tiedä mitä elämältään haluaa ja ilmeisesti haluaa kokeilla jäätä. Olen ollut typerä ja välinpitämätönkin välillä. Olen pitänyt suhdetta itsestäänselvyytenä enkä aina joustanut tarpeeksi. Olen ollut kahlitsevakin ja välillä jopa sairaalloisen mustasukkainen. Miksi tajuan vasta nyt että minun tulisi muuttua kun se on jo myöhäistä. Miksi?

Ja silti sanoo että rakastaa minua eikä koskaan voi lopettaa rakastamasta. Yhteiset kissatkin meillä on ja on hermoja raastavaa kun joutuu muutonkin jälkeen vielä kissojen hoidon takia olemaan väkisinkin jossain yhteydessä.

Viime yönä nukuimme yhteisessä sängyssänne ja kesken yötä hän tuli unissaan kainalooni. Tuntui niin pahalta että tiedottomassa tilassa hän haluaa käpertyä viereeni, mutta todellisuudessa läheisyyteni on vastenmielistä ja ahdistavaa. Haluaisin vain pussailla häntä, tehdä mukavia asioita yhdessä ja suunnitella tulevaa.

Tyttö itse ehdotti jopa kihlojakin pari kuukautta sitten ja sanoin etten ole vielä valmis. Olin sitoutumiskammoinen. Nyt tuntuu etten mitään muuta haluaisikaan. Raastavaa on. Kaipaan vastauksia!

m21&n19