Yksinäisyys

Yksinäisyys

Käyttäjä BirdBell aloittanut aikaan 19.05.2015 klo 20:04 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 19.05.2015 klo 20:04

Täällä on varmasti samalla otsikolla monta keskustelu aihetta.

Minulla ei ole kavereita eikä ainuttakaan ystävää. Ei koskaan ole ollutkaan luotettavia kavereita. Olin peruskoulussa se yksinäinen. Jos vain väkisin menin jonnekkin ryhmään mukaan he hääsivät minut ryhmästä tai muuten vain syrjivät. Koko peruskoulun olin koulukiusattu. Halusin kavereita vaikka väkisin mutta kukaan ei huolinut minua ryhmäänsä. En halunnut mennä minnekkään tupakka porukoihin mukaan!
Vanhempiani ei kiinnostanut vaikka kerroin että kavereita ei ole.

Monen vuoden yksinäisyys toi mukaansa sen että en ”uskalla” tutustua enään ihmisiin. Uskalla sana on lainausmerkeissä siksi että kyllä uskallan mutta kukaan ei halua tutustua.

Nykypäivänä ei ole vieläkään kaveita. Ikää on 23v.

Onko teillä ideoita miten estää yksinäisyyden tunne?
Toki yksinäisyys kuuluu elämään mutta en kuitenkaan halua kokea sitä päivittäin.
– jos katson elokuvaa, tulee tunne ai niin eihän mulla olekkaan kavereita
– tai menen lenkille, kun tulee pariskuntia vastaan, ai niin mulla ei olekkaan kavereita. Eikä poikaystävää.

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 22.04.2016 klo 17:36

Täällä on monta ketjua samasta aiheesta mutta kun joskus tämän ketjun aloitin kirjoitan tänne lisää..

Vaivaa yksinäisyys otsikon nimen mukaisesti. Ei kavereita.

Löysin tälläisen uutisen:
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-2000001162961.html

Mitä te muut yksinäiset saatte ajan kulumaan?

Käyttäjä mircalla kirjoittanut 28.04.2016 klo 22:07

Yritän torjua yksinäisyyttä aika paljon ruudun ääressä, katselen areenan dokumentteja ja joitain sarjoja sekä pelaan simsiä - pelihahmojen elämä on niin paljon mielenkiintoisempaa.
Olen asunut nyt kolme vuotta käytännössä yksin ja ilman tietokonetta tai musiikkia täällä on liian hiljaista. Vaikka ei sitä seuraa tietokoneenkaan kautta tunnu löytävän, tuttavuudet kuivuvat kasaan viimeistään parissa kuukaudessa.
Jokaisen uuden tuttavan kohdalla, etenkin niiden joista voisi tullakin jotain, iskee nykyään heti pelko että kuinka kauan tätä kestää ja miksi tämä tulee lopulta loppumaan.
Eikä millään jaksaisi yrittää turhaan enää, olen ihan valmis muuttamaan metsämökkiin jossa ei tarvitse miettiä työnhakuja tai ihmissuhteita.

On mulla yksi ystävä tässä kaupungissa ja muutamia muissa, sisko ulkomailla, joten en ihan yksin ole. Se ei kuitenkaan estä sitä tunnetta. Tämä läheinen ystäväni on myös entinen tyttöystäväni jo muutaman vuoden takaa, siitä huolimatta ollaan yhtä hyvissä väleissä kuin ennenkin. Vuodatan hänelle melkein kaiken surun ja ikävän minkä vain kehtaan, kuitenkin pelkään aina ettei hänkään jaksa kuunnella, mulla on liian paljon ikävää sydämellä peruskoulusta lähtien. En ole koskaan ollut hyvä ihmissuhteissa.
Muualta en ole saanut apua haettua. Monilla muilla menee huonommin, joten en kehtaa, mutta ehkä pitäisi kun tätä on kuitenkin kestänyt niin pitkään. Nyt vihdoin uskalsin tänne rekisteröityä, jos olisi oikea paikka. Lääkäri neuvoi joskus viime kesänä tutustumaan tyttöjen taloon mutta en, kynnys on liian korkealla.

Haluaisin edes kanini asumaan tänne, mutta lemmikittömään asuntoon ei saa pörröpalleroa ottaa. Lemmikit ja musiikki helpottavat, mutta hetkellisesti. Liikunnasta ei enää saa mitään iloa, kuten tuolla aikaisemmin juttelittekin, lenkille pitäisi aina lähteä yksin ja palata tyhjään asuntoon. Mainittua ystävää liikunta ei vähääkään kiinnosta.

BirdBell, tuo on hyvin mielenkiintoinen aihe. Ahdistaa aina säännöllisin väliajoin miettiä, mikä itsessä tai sosiaalisissa taidoissa (?) on vialla kun on yksinäinen. Se sattuu, itkeminen ehkä helpottaa mutta ei jaksaisi itkeä enempää. Rintakehää puristaa, eikä kyse ole pelkästä huonosta kunnosta vaan siitä kun kukaan ei halaa kun halausta tarvitsisi.

Käyttäjä Julia04 kirjoittanut 30.04.2016 klo 10:16

Mua on kiusattu ja syrjitty ekaluokasta asti, eikä kukaan halua olla mun ystävä, koska mä oon sokea. Olen jo monesti ollut jopa lähellä itsemurhaa, kun vanhemmatkaan ei välitä eikä kerkee kuunnella ku niillä on vaan kaikkia työhommia. P.S. Toivottavasti hyväksytte mut tänne juttelemaan, kun oon vasta 12-vuotias.

Käyttäjä villikettu kirjoittanut 03.05.2016 klo 10:33

Moi Julia04,

Ilman muuta tänne saa tulla juttelemaan. Kuulostaa kyllä julmalta että oot joutunut ajattelemaan itsemurhaa. Älä tee itsellesi mitään pahaa. Varmasti on olemassa ihmisiä jotka jaksaa kuunnella sun tuntemuksia. Uskaltaisitko puhua vaikka koulussa terveydenhoitajalle? Sun vanhempien pitäisi kuunnella sua, sillä sinä olet vanhemmillesi ykkösasia. Näin sen ainakin pitäisi olla.

Halauksia ja voimia! ☺️❤️

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 08.06.2016 klo 22:24

Hei kaikki

Se tunne kun haluat mennä Särkänniemeen, Linnanmäelle mutta ei kaveria kenen kanssa mennä. Tai haluat elokuviin, yksin ei halua lähteä eikä kavereita. Tai haluat mennä kaupungille ja sitten kun olet matkalla edessäsi menee kaksi imuttelevaa rakastunutta... Tai iso lauma ihmisiä joilla on hauskaa... Ensin tulee huononmuuden tunne sitten tajuat olevasi yksin ilman että kukaan haluaa tutustua.. 😭

Käyttäjä lasinenkyynel kirjoittanut 09.06.2016 klo 12:38

BirdBell,

Samaistuin tuohon viestiisi täysin. Tunsin juuri noin vielä vuosi sitten. Silloin olin täysin varma etten tule saamaan ystävää joka myös välittää minusta enkä vaan minä hänestä. Mutta kyllä, kyllä ystäviä/kavereita voi saada, jonka kanssa voi tehdä mukavia juttuja,mm käydä siellä huvipuistossa.

Kun löysin ystäväni niin en aluksi voinut uskoa, että hän voi välittää minusta ja haluaa tutustua. Mutta kyllä sinuunkin halutaan tutustua vaikkei se siltä aina tunnu. Kyllä sinä ystävän vielä.löydät.

Niin ja yksinäisyys on kyllä yksi vaikeimmista asioista sillä koko ajan näkee ihmisiä ympärillä joilla on aina joku lähellä. Mutta ei se ikuista ole vaan voi löytää ihmisiä ympärille.

Voimia ja tsemppiä sulle! <3 toivon sydämestäni et löydöt itsellesi kavereita.

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 18.06.2016 klo 17:49

lasinenkyynel kirjoitti 9.6.2016 12:38

BirdBell,

Samaistuin tuohon viestiisi täysin. Tunsin juuri noin vielä vuosi sitten. Silloin olin täysin varma etten tule saamaan ystävää joka myös välittää minusta enkä vaan minä hänestä. Mutta kyllä, kyllä ystäviä/kavereita voi saada, jonka kanssa voi tehdä mukavia juttuja,mm käydä siellä huvipuistossa.

Kun löysin ystäväni niin en aluksi voinut uskoa, että hän voi välittää minusta ja haluaa tutustua. Mutta kyllä sinuunkin halutaan tutustua vaikkei se siltä aina tunnu. Kyllä sinä ystävän vielä.löydät.

Niin ja yksinäisyys on kyllä yksi vaikeimmista asioista sillä koko ajan näkee ihmisiä ympärillä joilla on aina joku lähellä. Mutta ei se ikuista ole vaan voi löytää ihmisiä ympärille.

Voimia ja tsemppiä sulle! <3 toivon sydämestäni et löydöt itsellesi kavereita.

Kiitos <3

Käyttäjä Marsansa kirjoittanut 27.06.2016 klo 20:43

BirdBell, itse olen aina käynyt useimmiten leffassa yksin... Samaistun todella hyvin. Samoin esim ihan kaupungilla käynti, shoppailu on lähinnä omasta seurasta nauttien tehtävä. Yläasteaikana oli aika vaikeita paikkoja, kun itse asuin korvessa ja piti aina kulkea bussilla koulusta kotiin, ja sieltä sit taas ei päässyt bussilla kaupungille, ja sit kun tosiaan uudet kaverit pääsivät kaupungille usein eivätkä osanneet kysyä mukaan... Olen samassa porukassa yhä, mutta aika usein olen jäänyt "vahingossa" ulkopuolelle.

Käyttäjä julias kirjoittanut 01.07.2016 klo 22:34

Moikka kaikki,

Lukiessani näitä viestejä huomasin, että samaistun tuntemuksiinne hyvin. Olen etääntynyt kaveriporukastani, ja samalla myös parhaasta kaveristani, joka myös kuuluu tähän porukkaan. En vain vietä heidän kanssaan enää aikaa, koska ei huvita ja tunnen ulkopuolisuuden tunnetta. Poikaystäväni on lähes ainoa ihminen perheeni lisäksi, jonka kanssa viihdyn. Asumme kuitenkin eri paikkakunnilla, joten emme voi nähdä ihan milloin huvittaa. Kun en ole poikaystäväni kanssa, tunnen yksinäisyyttä, ja usein myös itken. Päiväni kuluvat yleensä netflixiä katsoen tai muuten vaan sängyssä maaten... Rakastan onneksi treenaamista, ja käyn erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla. Se piristää kyllä mieltä, mutta heti kotiin palattuani olen taas samassa pisteessä: läppäri auki.

Onneksi täällä keskustelupalstalla kenenkään ei tarvitse olla yksin 🙂

Koittakaa piristää itseänne jollain, mikä teitä kiinnostaa. Tehkää hyvää ruokaa, piirtäkää, urheilkaa, ihan mitä vaan! Ennen kaikkea ulkoilkaa ja koittakaa nauttia kesästä 🙂 tsemppiä kaikille!

Käyttäjä Delffi kirjoittanut 05.07.2016 klo 13:27

BirdBel, minä myös samaistun viestiisi.

Itsekkin olen yksinäinen, tai on mulla muutama kaveri, mutta pari kaveria asuu noin 300 km päässä ja yks kaveri asuu n. 20-30 km päässä ja tällä joka asuu lähempänä, niin on työt ja poikaystävä, niin häntä näen yleensä vain tallilla.

Itse kaipaisin tosiaan semmoista kaveria, jonka kanssa käydä jossain, esim. kahvilassa, lenkkeilemässä tai vaikka vain toisen tykönä kylässä ja jutella asioista.
Mutta eipä minulla täällä kotikaupungissa semmoista kaveria ole :/

Onneks on nuo koirat, vaikka lenkilläkin käydessä tulee monesti masentava ja itkuinen fiilis, kun näkee iloisia kaveriporukoita.

Käyttäjä M4rt1n kirjoittanut 20.07.2016 klo 23:28

Moi!

Mä vastaan tähän, vaikka mulla on ympärilläni ihmisiä, kavereita.

Mä koen olevani yksinäinen, vaikka mun ympärilläni on paljon ihmisiä. Mutta jos haluaisin lähteä ulkomaille jonkun kanssa, mennä extempore kahville tai saada jutteluseuraa, en tiedä, kenelle soittaisin. Mulla ei oo ketään niin läheistä, kenelle jakaa asioita. En ole saanut luotua kenenkään kanssa niin hyviä välejä. On mulla kavereita, joiden kanssa tapaan esim. koulussa tai vastaavassa, mutta ei luonani käy paljoa ketään ☹️ Kesälläkin olen ollut yksinäinen koska kavereita minulla on lähinnä kouluaikana.

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 22.07.2016 klo 18:05

Hei kaikki ja kiitos kun tänne on tullut paljon vastauksia ja muitakin kirjoituksia.

On meitä yksinäisiä paljon, joka kerta kun tuolla kaupungilla kävelee ja vastaan tulee ihmisiä, tuntuu että kaikilla muilla on kavereita. Ehkä kesällä tylsyyttäni teetän itselleni paidan jossa lukee etu ja takapuolella: Haluan kavereita. Jos joku sitten ottaisi kontaktia 😀D Ai niin ei minulla ole varaa kyseiseen paitaan... ): 😭