Moikka!!
Täältä löytyy yks ahmatti lisää!!! alotin tän ahmimisen joskus 7 luokan loppu puolella. Välillä olin syömisestä ”kuivilla” puolisen vuotta mutta aloin ahmia taas kun 2½ kuukautta sitten erosin poika ystävästä… ja siitä en taho päästä yli.. tekisin ihan mitä vaan että se olisi taas tässä mun vieressä.. harmittaa ihan kauheesti että ajauduin takasin tähän ahmimiseen ja tää on tällä hetkellä pahempaa ku aijemmin.. nykyjään pelkään olla yksin kotona ja mennä keittiöön ku ei ikinä voi tietää mitä sieltä tarttuu mukaan eikä vaan itsekuri riitä siihen että en mitään ottais.. Mulla ei oo mitään tiettyä ahmimisen kohdetta voin vetää ihan mitä vaan välillä menee leipää ja välillä suklaata… ylipainoa mulla ei oo koska liikun suht paljon.. mutta pelkään että sitä pian on :/ tiiättekö miten tästä voi päästä eroon??
Kun tietäiski.. Syöminen on jotenki kai tapa lohduttautuu.. mulla ainaki, mut sitte aina tulee otettuu esim parin leivän jälkee pari lisää ja sit viel jtn vaik ei todellakaan oo ees nälkä.. :S
Jos joku keksii tavan rajottaa ahmimista ni olis kyl hyvä. Ite syöpöttelen lähinnä nk terveellisemmäl/tavallisel safkal, en syö karkkii, suklaata, sipsei jne no jäätelöö kyl mut se on niitä ainoita tollasia..
no miul on ahmimisesta kokemuksia bulimian muodossa, onneks oon siitä parantunu. Mutta onhan se vähän niin ku alkoholismi, ei siitä täysin parane koskaan. Kun tiedostaa asian ja tietää riskin sortua siihen taas, osaa sitä varoa.
Mutta siis keinoja päästä eroon ahmimisesta. Ensin on kai tiedettävä miksi ahmii. Itse ahmin aikoinaan yksinäisyyteen ja rakkauden nälkään. Jostaki oli se mielihyvä saatava. Sitten on myönnettävä se itselleen ja helpottaa kyl jos myöntää jolle kulle muullekin. Sitten pitää alkaa miettiä millaisista asioista muusta ku ruuasta nauttii ja hakeutua niiden asioiden pariin. Miun oli lisäks tehtävä ittelleni ihan rajat että kuinka paljon saan syödä päivän aikana. Esim. aamupalalla kaksi leipää, eikä yhtään enempää, herkkupäivä kerran viikkoon...Aluks ne rajat ärsytti ihan suunnattomasti, mutta vähitellen ne on muodostuneet luonnollisiks, ittelleni sopiviksi. Miun ei tarvii elää nälässä, muttei myöskään ahmia itteeni kipeeksi.
Syömisen kanssa muutokset käy hitaasti mutta varmasti ku vaan tekee ihan todellisen päätöksen. Päätös kannattaa, itsestään kannattaa pitää huolta!