olen kärsinyt monta vuotta pahoista pakko-oireista, ne lissäntyvät kun stressaan. Elmäntilanteeni on tällä hetkellä kaameassa tilanteessa ja kaikki asiat ovat sotkussa. Kaiken sotkun keskellä olen huomannut että kärsin taas uudesta ja yhtä oudosta pakko-oireesta. Minun on pakko koputtaa puuta ja huitaista kädellä ilmassa niin että olevinaan kaikki pahat ajatukset joita olen saattanut ajatella pääsäni menisi kauas pois, lausun samalla ”Pois kaikki kauheat ajatukset koko suomesta, jonnekkin ulkomaille pois ilmakehästä pois kaikki kauheat ajatukset”. Tämä toistuu monta kertaa päivässä vaikka en edes ajattele juuri mitään, mutta pelkään ja luulen että jos ajatteln jotakin tai vitsailen jostain kauheasta asiassa niin jos en koputa sen jälkeen puuta ja tee huitaisu juttua niin se paha tapahtuu. Olen muutenkin persoonalta taikauskoinen, mutta tämä puun koputtaminen on nyt mennyt jo yli. Kun käyn nukkumaankin niin kädessäni on puun oksa jota tarpeen tullen koputan! En uskalla lopettaa puun koputtamista koska pelkään että sitten jos tapahtuukin jotain kaameaa. Onko joku kokenut tai kuullut tälläisestä ja edelleenkin yleisesti pakko-oireista, haluan kuulla kokemuksia !?
Heips.
Oletko ikinä hakenut apua tai puhunut jollekin ammatti-ihmiselle pakko-oireistasi? Kuulostaa kuitenkin, että ne häiritsevät päivääsi. Pelkästä puhumisesta voi olla apua, ja kognitiivisella terapialla saa ainakin vähennettyä pakko-oikeilua ellei poistettua rituaaleja kokonaan.
Itse kärsin niistä nuorena todella paljon, oli pakko tehdä tiettyjä rituaaleja millon missäkin tilanteessa. Enimmäkseen ne liittyivät unen turvaamiseen itelle ja muille sekä kouluun menoon. Mielestäni ehkäisin niillä äitini juomista, kiusatuksi joutumista koulussa ja millon mitäkin. Jos jotain näistä kuitenkin tapahtui mietin miten paha tilanne olisi ollut jos en olisi rituaalia suorittanut. Saatoin myös alkaa kehittää monimutkaisempaa rituaalia tai miettiä oliko se jotenkin mennyt väärin.
Osittain tuo jäi pois itsestään kun muutin pois kotoa ja muutenkin elämäntilanne muuttui. Kävin silloin myös terapiassa masennuksen takia. Jonkinasteisena se alkoi uudestaan exäni aikaan. Hän oli väkivaltainen ja pyrin rituaaleillani estämään tilanteita kärjistymästä.
Nukkumiseeni on enemmän tai vähemmän liittynyt aina rituaaleja, samaten kotiin poistumiseen. Olen kuitenkin opetellut hallitsemaan niitä. Saan esimerkiksi tehdä yhden kierroksen ennen kun lähden ovesta ulos ja sen täytyy riittää. Nykyään se hyvin riittääkin ja saatan selvitytyä ulos vaikka rituaali ei sujuisikaan kokonaan oikein. Nukkumisen kanssa on kuitenkin vaikeampaa. Pyrin siihen, että teen rituaalin kerran huolella läpi luvan kanssa ja sitten musiikki päälle ja sänkyyn jolloin en saa sieltä enää nousta. Huonoina päivinä kuitenkin voi mennä tuntikin ennen kun pääsen nukkumaan. Yritän kuitenkin aina olla itse kontrollissa ja antaa itselleni luvan suorittaa sarjan ennenkun tulee totaalisen pakonomainen tarve tehdä se tai vakuutella itselleni, että pärjään kyllä näinkin tällä kertaa. Tätä on harjoiteltu terapeutin kanssa silloin nuorena.
Tulipas tästä nyt romaani 😀. Mulla tosin nuo rituaalit taisivat liittyä vähän erilaisiin tilanteisiin kuin sulla.