Ongelmaa ongelman perään, stressiä stressin perään.
Hei, olen 19-vuotias nuori aikuinen. Mistä edes aloittaisin. No, sairastin paniikkihäiriön 4 vuotta sitten, toivuin siitä sen verran että en ole saanut paniikkikohtauksia vuosiin. Minulla on kuitenkin edelleen intenssivisiä pelkoja erilaisita asioista. Tuntuu että koko ajan pitää olla stressi päällä jostakin, en pysty rentoutumaan. Etsin itsestäni merkkejä sairauksista ja stressaan niitä useita kuukausia kunnes epätoivoisena menen lääkäriin ja aina olen kuitenkin terve. Aina en edes hakeudu lääkäriin koska pelkään puhelinsoittoa ja ajanvaraamista. Tänäänkin soitin lääkärille tällä kertaa tosin ihan kunnon aisasta ja en saanut viime yönä unta koska stressasin soittoa niin paljon. Pelkään sanova jotain tyhmää varmaan. Pelkoni eivät loppuneet sairauksiin. Pelkään kuollakseni tuntemattomille puhumista, puhun melko nopeasti joten pelkään että ihmiset eivät saa selvää puheestani ja vaikutan idiootilta. Välttelen sosiaalisia tilanteita tuntemattomien kanssa viimeiseen saakka. Lisää pelkoja vielä luvassa. Pelkään omia uniani, vältän tilanteita ja paikkoja jotka olen nähnyt unissani, naurettava pelko tiedän kyllä mutta rajoittaa elämää kauheasti. Lisäksi minulla on masentunut ystävä jonka olen tuntenut jo 6 vuotta. Hän on jatkuva stressinlähde minulle koska pelkään koko ajan että hän tekee jotain itselleen. Nyt viimeiset puoli vuotta hänellä on mennyt paremmin kun hän sai asunnon mutta sitten sain kuulla että hän lopetti koulun. Tietysti aloin stressata että no nyt hän on menettänyt uskon tulevaisuuteensa ja kun kysyin häneltä miten menee hän sanoi vain ”hoitavansa asian”. Siinä olivatkin suurimmat huoleni. Olen lopen uupunut enkä tiedä mitä tekisin tai miten pääsisin stressistäni eroon.
Heippa, täällä myös toinen 19-vuotias kamppailee osin samanlaisten tuntemusten kanssa! Itsellänikin on takana useampi lääkärireissu viimeisen parin uukauden sisään ja elinkin hirveässä kuolemanpelossa muutaman viikon, kun odottelin tuloksia. Tähän mennessä olen selvinnyt säikähdyksillä, mutta nyt sitä huomaa löytävänsä jälleen uusia vaivoja, joiden takia ahdistua. Voin todella hyvin samaistua siihen, että koko ajan pitää olla stressi päällä. Aina kun yksi ongelma on selätetty, alkaa pohtia, että mitä seuraavaksi...
Näiden muiden pelkojesi osalta minulla ei ole hekilökohtaista kokemusta, mutta suosittelisin hakemaan apua tai edes jonkun, jolle puhua näistä asioista. Avun pyytäminen voi olla vaikeaa, mutta uskon, että se tekisi olosi paljon paremmaksi. Varsinkin siksi, että pelkosi eivät enää rajoittaisi elämääsi niin paljon. On jo kuitenkin hienoa, että olet kirjoittanut tänne! 🙂
Minä itse työstän omaa stressiäni joogaamalla ja kirjoittamalla. Varsinkin joogamatolla on hyvä purkaa pahaa oloa. Oletko itse löytänyt keinoja joilla purkaa stressiä, jotka sopisivat sinulle parhaiten? Ei minullakaan jooga tai kirjoittaminen vie stressiä kokonaan mennessään, mutta se helpottaa oloa ainakin väliaikaisesti ja selkiyttää asioita, etten ala täysin syyttä suotta panikoimaan.
Itse en voi nyt olla sinulle kuin vertaistukena, mutta usko pois, et ole tämän asian kanssa yksin! Itse olen luonnostani hirveä stressaaja, joten tiedän, kuinka paljon se vie voimavaroja. Mutta jos olen jotain omasta elämästäni oppinut, se on että asioilla on aina tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Toivon, että sinunkin asiasi järjestyisivät ja saisit stressisi kuriin. Tsemppiä 🙂🌻