Moi vaan!

Ensinnäkin, ethän väsytä ittees kaverin huolella. Voit kuunnella ja neuvoa häntä, mutta älä ota vastuuta hänen voinnistaan itelles. Myös sun kaverille kyllä passais sama neuvo. Ite oon joskus toisten asioilla väsyttäny itteni. Sen jälkeen oo onneksi oppinu siihen, että vaikka kuuntelis,tukia, neuvois ja olis huolissaan, niin silti en kasaa sitä omille niskoille.

Siitä kyllä todella voi olla apua, kuraattorin luona käymisestä. Mutta se että siitä olis apua, edellyttää rehellisyyttä. Sitten myös se kuraattori voi laittaa eteenpäin esim koulupsykologille jos tilanne pahenee. Toinen vaihtoehto on että ehdotan ystävällesi vaikka koululääkärille ajan varaamista. Ja voit ehdottaa myös esimerkiksi sitä että ystäväsi tulisi tälle sivustolle ja kirjottelis omalle tukihenkilölle.

Mulla oli jossain vaiheessa jotain tehtäviä. Yks oli sellanen että mun piti keksiä joka päivästä viis hyvää asiaa. Ne asiat sai olla vaikka ihan pieniä "aurinko paistoi" "oli hyvää ruokaa" "jaksoin aamulla nousta sängystä". Sitten semmonen mulla oli myös, että mun piti yrittää joka päivä tehä joku hyvä asia itelle. Se saattoi olla mitä vaan. Vaikka kasvonaamio tai mun lempiruokaa tai jotain.

Hei, hurjasti tsemppejä teille molemmille! 🌻🙂🌻

Kiitos Salaatti 🙂,

Toi on kyllä pienesti totta,että otan omille harteilleni toisten huolet, mutta en vain voi katsoa vierestä kun toinen ns. kärsii. Haluan olla toisen tukena aina kun itse jaksan. Kuunteleminen sujuu multa myös tosi hyvin ja joskus tulee kuultua enemmän kuin pystyisi käsittelemään.

Kiitti tosta sun esimerkki harjotuksesta. Ajattelin käyttää sitä mun valttikorttina, jos huomaan että mun ystävä alkaa voida (henkisesti) huonommin.

Mutta tällä hetkellä mua huolettaa toinen mun kaveri. Hän on alkanut käyttäytyä muiden mielestä pelottavasti, kun esimerkiksi kertoo semmoista että kummitukset/haamut seurailevat meitä ja että on nähnyt useasti siitä. Samoin hän syö hyvin epäsäännöllisesti ruokaa, joskus jättää kokonaan syömättä. Pahinta tässä on että hän on diabeetikko. Harmittaa kun hän valittaa kylkikivuista ja tiedän tasantarkkaan että se johtuu siitä kun hänellä on nälkä, mutta kun häneltä kysyy että "onks sul nälkä?"niin vastaus on kieltävä. Samoin tämä mun kaveri on ajatellut itsetuhoisia ajatuksia... ja se on sanonu ääneen outoja mietteitä, kuten "miettikää mä pystyisin tappaa teidät täl insuliinilla" ja ne haamut tietty. Ja pelottavaa on kun se nukkuu pöydän vieressä jossa on puukku, koska se itse pelkää niitä haamuja...

Tää mun kaveri hieman yrittää kertomuksiillaan saada huomiota ihmisiltä. Sen tiedän, sillä joskus kuitenkin sen kertomuksen on liian yliampuvia.

Me aioitaan mun toisten kaveriden kanssa mennä juttelemaan kuraattorille ja tän kaverimme luokanvalvojalle, jotta ne voisivat jatkaa asiaa eteen päin..

Mut nää asiat kanssa pistää niin pollan sekasin. Sama asia miten saada esim toinen nyt syömään terveellisemmin, jos toisella ei ole nälkä.. huoh..

NO kyl tää varmaan sit tästä.

Hei taas, vain_hetki!

En itekkään voi katsoa vierestä kun toinen kärsii. Yritän auttaa kaikin mahdollisin tavoin ja saatan miettiä paljonkin toisen asioita. Silti se ei nykyään vaikuta omaan mielialaan paljonkaan. Ehkä se tulee iän kanssa. Oon siis vain 18, mutta kokemukset opettaa. Niitä mulla on ollut paljon. On hienoa että olet hyvä kuuntelemaan🙂 Puhutko koskaan omista asioista kenenkään kanssa? Sekin on tärkeää, vaikka olisikin hyvä kuuntelemaan. Oon sitä mieltä että voit vaikka itse käydä kuraattorin kanssa juttelemassa ystävistäsi, ihan omaa parastasi ajatellen. Kun minä ja ystäväni saimme kerran huoleksemme kolme ystävää, joilla oli vaikeuksia, omien ongelmiemme lisäksi, ja otimme siitä liikaa taakkaa, menimme sitten yhdessä juttelemaan ystävistämme koulun kuraattorin kanssa. Se helpotti omaa oloa ja taakkaa.

Kuulostaa kyllä vakavalta sun ystävän tilanne. Se on totta, että se voi olla huomion hakua, mutta itse ajattelen niin, että vaikka se olisikin huomion hakua, niin se ei haittaa. Jotkut tarvitsee paljon huomiota, ja se voi olla joskus rankkaa. Mutta sekään ei ole väärin. Me ihmiset ollaan erilaisia. Ehkä hänen pitäisi sitten saada huomiota. Myös ammattiauttajilta saatu huomio voi helpottaa. Todella hyvä päätös mennä puhumaan kuraattorille ja luokanvalvojalle. Niin olisin itsekin neuvonut. Ja vaikka tämä kaveri nyt yhtäkkiä kertoisi että voi paremmin, eikä enää käyttäytyisi ja puhuisi näin, kertokaa silti. Tällaiset ongelmat ei katoa hetkessä. Siten saatte suurimman vastuun pois omilta hartioiltanne, niille ihmisille jotka osaavat auttaa. Mutta älkää unohtakaa ystäväänne. Tekin autatte häntä varmasti paljon. Ja vaikka hän saattaa suuttua siitä että kerrotte, ajatelkaa että on parempi kertoa kuin antaa tapahtua jotain vakavaa. Kun hän toivottavasti joskus ymmärtää, hän voi vielä kiittää. Voi tietysti olla ettei hän edes suutu. En tunne häntä ollenkaan, joten paha mennä ennustamaan. Jos hän ei halua syödä terveellisesti, on vaikea saada häntä syömään terveellisesti. Kokemuksesta tiedän. Mutta itestäni ainaki tuntu hyvälle jos joskus söin kunnolla, ja sain siitä sitten kiitosta ystäviltä. Esim "oon niin ilonen ku söit". Mutta taaskin, en tunne ystävääsi, joten en osaa sanoa onko hänelle parasta se ettei huomio syömistä vai se että antaa kiitosta.

Varmasti saa pullan sekaisin. Sulla on nyt vaikeaa elämässä kun ystävillä on vaikeaa. Jos huomaat että oireilet ite sen takia niin hae itsellesikin apua. Voit auttaa muita paremmin jos omat asiat on kunnossa.

Kyllä se siitä. Mullekin sanoi koululääkäri kun kerroin hänelle ongelmistani, että kaikki järjestyy. Hän sanoi sen monta kertaa. Yksinäni olin aina hädissäni, että mitä tästä kaikesta vielä tulee, mutta lohdutti kun joku sanoi, että kaikki järjestyy. Ja niin järjestyikin. Siihen meni aikaa, mutta silti kaikki järjestyi.

Hei, vielä yksi neuvo sulle itelles. Ja ystäville myös. Muistakaa unelmoida ja haaveilla. Unelmilla on ihmeellinen voima. Ihan pienetkin unelmat voi auttaa kantamaan vaikeina päivinä. Ne antaa elämälle tarkoituksen. Elämä, jolta ei odota mitään, ei tunnu miltään. Ehkä parhaiten mun mieleen on jäänyt koululääkärin sanat: "Pidä unelmista kiinni." Kun mulla oli todella vaikeaa, eikä ollut yhtään unelmaa, hän sanoi ne sanat. Ne antoi mulle ensimmäisen kerran toivoa elämään. Unelmiin kannattaa takertua tiukasti. Kunhan muistaa etteivät kaikki unelmat toteudu.

Tsemppihalaus!☺️❤️

AH ihanaa kiitos Salaatti,

toi sun teksi oli jotenkin niin hyvä 🙂 en tiedä mutta niin tosi asiaa. Ja kyllä koitan omasta mielenterveydestäni pitää huolta, puhun mun kavereiden kans vähän väliä ja itselleni on ihanaa että joskus ne vaan kysäsee et "hei onks kaikki ok, haluuks puhua jostain?" tai jtn tohon tapaan 🙂 silloin voin myös avautua ystävilleni.

Ja joo kyl mä uskon et tää mun kaveri alkaa jossain vaihees heräää sen jostain horroksesta ja palaa taas ns maan pinnalle. Meitä on kuitenkin aika paljon ihmisiä josta koittaa tukee sitä. Kaikki ei tietenkään aina jaksa, mutta mä koitan ..

Ja joo haaveilu on aina hyväks. Koulu asiois vaikka et pääsee siihen ammattiin mihin opiskelee. (taustaa..oon siis 17v tyttö).

kiitos☺️

Minusta on vaan mukavaa jos voin olla avuksi🙂

Hyvä homma kun voit avaututa ystävillesi!! 🙂

Niin, eihän kukaan voi aina jaksaa. Mutta tukekaa toinen toisianne niin jaksatte yhdessä paremmin. Joko ootte käyneet puhumassa kuraattorille ja luokanvalvojalle?

Se on hieno haave! Että pääsee siihen ammattiin mihin opiskelee 🙂👍 Haaveita voi olla niin monenlaisia. Ne on kuin pieniä perhosia joilla on kaikilla kauniit, värikkäät siivet, mutta jokaisella erilaiset. Jotkut on pienen pieniä, vaikkapa haave että saisi ostaa uuden koululaukun. Jotkut on sitten suuria, kuten tuo mainitsemasi ammattihaave, minusta se on suuri haave.

Jos asiat taa joskus painaa mieltä niin tule ihmeessä purkamaan asiat miele päältä tänne! 🙂