Kuuntelin katusoittajaa kaupungilla ja tirautin sitten parit kyneleet.. Tuntui hyvältä pitkästä aikaa voida tehdä niin. Itku kun ei tule, ei sitten millään.

Illalla itkin kun tajusin taas, että loukkasin jotain melkein vaan. Onneksi aloin enempi laskeen numeroita ja huomasin perua sanani.

Itkin kun sytytin pihalle kynttilöitä ja oli tähtitaivas. Ikävä taas tuli kuolleita omaisia.
Talvella heitä onkin enempi ikävä, kun tuntuu että ovat tähtitaivaan vuoksi koko ajan läsnä.

Itkin viimeksi tänään, koska en voi keskittyä läksyihinja huomena ois koulu. mummon lisäksi iskäki on nyt sairaalas. äitin kans riitaa. Velini, ainut ihminen joka ymmärtää mua, lähti toiselle paikkakunnalle. ikävä hoitohevostani koska se on menossa luultavasti teuraaksi sen jalan takia... ja se on muuttanu tallia ja en tiedä missä se tällä hetkel on.. porukat ei ymmärrä kuinka tärkee se mulle on.. ne vaa sanoo "älä märise sen hevosen takia. se on vaan pelkkä eläin!", haluan jo päästä tallille nii hetkeksi ajatukset pääsis muualle.. mun kummitädin isä kuoli. mulla meni välit poikaystävään, ja ei olla enää yhesä. koulu menee surkeesti, ku aina läksyt tekemättä ku en voi keskittyä enää., keskiviikkona joudun menee puhumaan yhelle psykiatrille, vaikka se ei tajua vaikka kuinka yritän sanoo et mua alkaa ahistaa viel enemmä ku käyn sielä.., kaikki vihaa mua, haluan pois täältä...
joka päivä on ku uus eiline.. yhtä huono, jopa huonompi. ☹️

tänään yöllä kolmen aikaan, koska ahdisti, masensi,en saanut unta......

En edes muista millon olisin viimeks itkeny kunnolla. On ollu jo pitemmän aikaa sellanen tosi tyhjä olo, ihan kun en osais enään itkeä. Ainakaan niinku ennen.

Paitsi että pari viikkoa sitten itkin kun mulla meni hermot.

eilen illalla, kun meinasin tappaa itteni.. tänään vaan pidätin😭

Itkin viimeksi tiistaina kun menin hakemaan postia kämpältä, ja poikaystävä josta erosin viime viikolla,oli kotona. Sen itkukohtauksen jälkeen en ole itkenyt, vaikka kuinka itketää.
Tunnelukko.☹️

Viimeksi taisin koko torstai päivän viettää asuntolalla lukittautuneena omaan huoneeseen itkemään. Keskiviikkona oli ollut rankka päivä, käynti psykiatrilla ja muutenkin koulussa oli ollut kiireistä. Olo on edelleenkin voimaton, turha ja tyhjä. Ylihuomenna taas puhumaan psykiatrisen hoitajani kanssa.

Itkin tänään kun kaikki tuntui menevän pieleen ja tuli konflikti.

itkin tänään viimeksi. itkin koska olen ahdistunut, en pysty käymään koulussa
ja tunnen oloni saarretuksi yksin kotona. toisaalta tunnen olevani turvassa täällä.

Itken aina kun olen yksin, nytkin. Itken pahaa oloa tuntuu että kukaan ei ymmärrä, olen yrittänyt kertoa aikuisille, he eivät kuuntele...haluaisin kuolla ☹️

Että minua voi itkettää Artun katoaminen. Hänkin tietysti on odottanut joulua kovasti ja nyt ei tiedetä missä hän on ja mitä on tapahtunut.

Rakas Taivaallinen Isä anna Artun päästä jouluksi kotiin perheensä luokse. Anna etsijöille voimia löytää hänet.

Olen vasta lähiaikoina tajunnut, miten puhdistava asia itku on.

Silloin, kun olemme ahdistuneita, emme itke, vaan pidämme tunteemme sisällämme. Mutta kuka voi sanoa kokevansa samalla esimerkiksi hengenahdistusta ja itkua?

Kun itkemme, emme ole ahdistuneita vaan annamme kaiken tulla ulos. Ja itkun jälkeen on yleensä väsynyt ja rauhallinen olo.

En todellakaan aio enää koskaan pidätellä itkua, jos se on tullakseen. Kyyneleet puhdistavat, niissä ei ole mitään hävettävää. Itku ei tarkoita, että olisi heikko, vaan sitä, että uskaltaa tuntea.

Arttu sitten löytyi kuolleena.
En oikein voi ymmärtää kaikkia näitä lasten kuolemia ennen joulua.
Haudoille syttyy kynttilä myös Artulle.

Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa!
Siit' enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.

Voisitko antaa jonkun selityksen.

http://www.sytytakynttila.fi/

Tuonne voi sytyttää virtuaalikynttilän. Minua auttaa usein kun käyn katsomassa läheisteni kynttilää, kun hautausmaalle on niin pitkä matka.