itkin tänään, pahaa oloa.

Vajaa viikko sitten tiistaina kun ahdisti olla niin hirveästi tunnilla kun kerrottiin vasta ihan vähän ennen tunnin alkua et pitää mennä ryhmäliikunta tunnille. Itkin sitä mun ihanalle kaverille ja meidän koulun avustajalle ne molemmst ymmärs niin hyvin <3

Eilen tuli itkettyä kamalasti, kun veli päätti tulla käymään kotona ja sekin pääty sit huutoon.. Olin juuri päättänyt että nyt mä opin kunnioittamaan sitä, vaikka se koko mun lapsuuden mulle huus, mutta päättipä sit alottaa sen taas ja haukku mun vanhemmat siitä kuinka ne ei oo osannu kasvattaa mua ja mun siskoa. Syyttihän tuo mua myös huumeiden käyttämisestä epäluotettavuudesta.

Itkin tänään, kun mietin, että mitä järkeä tässä on, kun yrittää edetä elämässään eikä siihen silti tunnu pystyvän. No, pitää jatkaa yrittämistä. Ei tässä muukaan auta.

Itse itkin viimeksi tänään..
Olin kaverin terapiassa mukana ja heidän siinä puhuessa kaverini masennuksesta tajusin kuinka huono kaveri oikeastaan olen kun en osaa auttaa, kun apua eniten tarvitaan.
Itkeminen suututti.. Eihän mun olisi siinä pitänyt itkeä.
En vaan millään enään jaksais olla se joka pitää ystävänsä hengissä. Jos astun ovesta ulos niin kuka tietää mitä mun kaveri tekee sitten itselleen. ☹️

Itken nyt, koska olen hitaasti pilaamassa kaiken. Mun syömishäiriö ja masennus pahenee koko ajan ja oon eristäytyny, mua ahdistaa ihmiset ja en jaksa mitään. Viimeaikoina itsemurha on tullut usein mieleen, vaikken sitä aijo tehdä.
Mä oon pilannu suhteen mun parhaaseeen ystävään, koska en vain ole läsnä. Mä vihaan itseäni. Vihaan, vihaan, vihaan.

MissTooNice kirjoitti 4.5.2012 21:6

Itse itkin viimeksi tänään..
Olin kaverin terapiassa mukana ja heidän siinä puhuessa kaverini masennuksesta tajusin kuinka huono kaveri oikeastaan olen kun en osaa auttaa, kun apua eniten tarvitaan.
Itkeminen suututti.. Eihän mun olisi siinä pitänyt itkeä.
En vaan millään enään jaksais olla se joka pitää ystävänsä hengissä. Jos astun ovesta ulos niin kuka tietää mitä mun kaveri tekee sitten itselleen. ☹️

Ihan ymmärrettävää, että sinua itketti tilanteessa, jossa kukaan ei auttanut sinua kantamaan taakkaasi, vaan kaikki huomio keskittyi tuohon kaveriisi. Et ole huono kaveri, vaan päinvastoin hyvä, kun olet ollut kaverisi tukena. Vastuu kaveristasi on lopulta vain hänen itsensä - ja terapeutin. Oli ihan hyvä, että itkit: ehkä terapeuttikin heräsi huomaamaan tilanteen. Kannattaisiko vastaavassa tilanteessa ehkä sanoa, mitä koet - että et millään jaksais... ?

MissTooNice,

empaattisilla ihmisillä on luontainen tarve auttaa muita ihmisiä heidän ongelmissaan. Et kuitenkaan voi kantaa muiden ongelmia - kaikki me kannamme lopulta kaiken pahan olomme itse. Voit olla tukena ystävillesi, muttet voi kantaa heidän pahaa oloaan heidän puolestaan.

Itse ajattelin ennen, että minun pitäisi voida auttaa muita ihmisiä enemmän. Opin vähitellen kuitenkin, että kaikissa tilanteissa en osaa auttaa, eikä siitä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Voin yrittää auttaa, mutta joskus se ei onnistu. Ja jos toinen ei halua ottaa apua vastaan, en voi myöskään antaa sitä.

Itse itken nykyään varmaan joka ilta. Päivisin onnistun pitämään ikävät tunteet loitolla, mutta nukkumaan mennessä, kun ei ole mitään tekemistä unta odottaessa, ne tunkeutuvat väkisin mieleen.

Unelmoin joka ilta ihmisestä, jota en voi saada. En haluaisi, mutta unelmoin silti. Jokaisena iltana sama: ajattelen sitä ihmistä, ja mut valtaa kamala halu, ja sitten on pakko masturboida. Ja sen jälkeen itken kuin mikäkin hullu kun mietin, että miksi h******ssä kiusaan itseäni näin.

Sori tämä shokeeraavan suora kielenkäyttö, oli pakko kertoa tästä. En voi puhua siitä kellekään ja se ahdistaa. Ehkä te ymmärrätte jotenkin.

Tänään yhdelle mun bff, kun se ei mua koskaan melkein voi olla ja sillä on aina jotakin ja entiiä onko ne tekosyitä vai oikeita.

Viimeksi eilen yöllä. Kukaan ei perheestäni sitä silloin huomaa. Itkin koska tuntuu et perheeni ei minua huomaa eikä tunnu välittävän minusta erityisen paljon. Itkin läheisyyden/ halauksen perään...☹️

Itkin viimeksi maanantaina.. Ainakin yksi syy siihen oli määrittelemättömän ''sairauteni'' oire, jonka siskoni huomasi. En vaan haluaisi että kukaan tietää oireista, muutakuin lääkärit.

Päivä oli muutenkin erittäin ahdistava, syitä on monta sataa.. Teki vaan mieli itkeä koko ajan eikä mikään oikein kiinnostanut..

Itkin viimeksi tänään.

Isäni tapansa mukaan, humalassa huusi minulle aamusta alkaen. Lähdin itkien ovesta ulos ja hän soitteli perääni pahentaen oloani. Olin aikeissa paeta kaverilleni, mutta palasin kotiin. Siellä odotti tuima ilme ja kajahtava ääni. Juoksin mummin luokse itkin hänen eteisessään epätoivoisena.

Hän tuli kanssani kotiin. Onneksi isä vähän rauhoittui, mutta tiesin mitä tulee tapahtumaan kun mummi lähtee. Ja niin siinä kävi. Sain tuiman katseen ja varoituksia.

Itken tälläkin hetkellä tätä kaikkea purkaessa.

Itkin viimeksi tänään kun olen nyt rippileirillä. Tämä on viimeinen päivä. Seurasin kaveriani pelihuoneeseen, mutta minulle sanottiin vain:"Miksi tuo nyt tänne luulee tulevansa?" Ja ovi lyötiin nenän edestä kiinni. Sitten juoksin omaan huoneeseeni ja lopulta kaikki viikon aikana kertynyt hämmennys ja paha mieli tuli itkuna.

Surullista lukea teidän viestejänne.
Halauksia kaikille ja hyvää juhannusta.