Masennus+Raskaus=Yksin?
Olen nyt 4kk raskaana ja väsymys painaa päälle. Olimme ehtineet erota poikaystäväni kanssa kun kuulin olevani raskaana. Päätin pitää lapsen koska olisin soimannut itseäni koko loppu elämäni jos olisin tappanut oman lapseni.
Asun nyt äidin ja veljen kanssa, päivät ovat samanlaisia, en ole töissä enkä koulussa.
Lapsen isä tietää lapsesta mutta en halua häntä elämäämme.
Ajanko ihmisiä liikaa pois? Onko lopputulos se että olen yksin?
En ole nyt kykenevä puhumaan näistä asioista kenenkään kanssa kasvotusten.
Onko tämä ohimenevää, vaikka olen sairastanut masennusta 6v.
Entä lapsi, ehkä en jaksa. Olen nähnyt unia missä olen villellyt itseni mutta en ole ollut raskaana niissä unissa.
Vaionko tämä vain sitä että olen uupunut verenpaineen ja rauta-arvon mataluudesta.
Onneksi minulla on äiti joka tukee ja yksi hyvä ystävä joka auttaa varmasti niin paljon kuin vaan kykenee.
Hei ippula, luin kirjotuksesi jo eilen mutta en keksinyt mitä sanoisin.
Kyllä masennuksesta voi selvitä vaikka sairastuisi 6v, yksi päivä tulee hetki ettei ole masentunut. Oma kokemukseni.
Onneksi sinulla on äitisi.
No nyt loppui kuin seinään ajatukseni. Toivottavasti muut jatkatte.
Hei!
Sun tosiaan kannattaa hoitaa kaikki elimistön puutokset kuntoon. Raudan ja
vitamiinien saanti on tärkeää, varsinkin odottavalle äidille. 🙂
Liikutko yhtään? Ulkoilma voisi piristää.. vaikka pieni rauhallinen kävelylenkki
joka päivä?
Mikset halua lapsen isää hänen elämäänsä? Joku päivä, kuitenkin, tulee se hetki
jolloin joudut olemaan lapsen isän kanssa tekemisissä. Koska kun lapsi kasvaa
hän alkaa kiinnostumaan siitä missä isä on. : ) Vaikka sinusta pahalta tuntuisikin.
Voimia sinulle! Pidä huolta itsestäsi!
Hei Ippula. Uskon lapsesi syntymän jälkeen, että saat lisävoimia lapsestasi. On hyvä, että sinulla on oma äitisi siinä vierellä tukemassa sinua ja uskon, että muutkin asiat loksahtavat paikoilleen ajan myötä. Voimia sinulle ja tulevalle lapsellesi🙂🌻
Heippa
Olen vilpittömästi onnellinen sinun päätöksestäsi pitää lapsi se on maailman upeimpia asioita oma lapsi ja varmasti antaa sulle paljon voimaa mut myös paljon vaatii ja on välillä raskastakin .
Mut onko kokonaan pois suljettu ajatus et lapsen isän kanssa jatkaisitte? mut jos on mahdotonta niinkyllä yksinkin pärjää ja hyvä että äitisi on tukena ja ystävä kanssa on tukena.
Masennus ois kyllä hyvä saada pois ja hallintaan.
Kannattaa käydä kaikissa tapahtumissa esim neuvolassa äitiryhmiä, kansalaisopiston juttuja
jne oman vointisi mukaan kannattaa neuvolassa jutella masennuksesta ja jos neuvolassa pystysit ystävystymään muun raskaana olevan kanssa niin voisitte ajatuksia vaihtaa ja jutella niin virkistää varmasti.
Ja jos et pysty kasvotusten juttelemaan niin maaseudun tukihenkilöille voi soittaa ja jutella kaikkee laidasta laitaan niin varmasti helpottaa voi soittaa nimettömänä, tuntemattomana ja toivon että kokeilet et varmasti pety. ois vaan tärkeätä että saisit vaan jonkun kanssa puhua asioista. ja toivon että kirjoitat tälle palstalle jatkoa miten olet jaksanut.
Toivon sulle hurjasti menestystä ja voimia elämässä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Hei. Minustakin on hienoa, että pidät lapsen. Minulla on itsellä aina ollut toiveena lapsen saaminen. Olen kohta 18 ja moni tuttu odottaa lasta vaikka ovat minun ikäisiäni. Minusta tuntuu, ettei minua ole luotu tänne elämään omaa elämää, vaan että minun pitäisi huolehtia jostain muusta. En haluaisi elää täällä, ei minulla ole unelmia tai mitään, haluaisin vain auttaa niitä elämään, joilla on toiveita ja unelmia ja jotka oikeasti haluavat elää. Minulla on poikaystävä, ja olen hänen kanssaan niin onnellinen kuin pahasti masentunut ihminen voi olla, mutta vieläkin minusta tuntuu että elän vain omaa elämää, jota en halua elää.
Kai minulle on jostain tullut huolehtimisvietti, itsellä ei ole väliä, mutta muilla täytyy olla asiat hyvin.
Yksin? Sinä et ole todellakaan yksin. Sinun kaltaisiasi ihmisiä on monia jos vain niitä etsit. Voin ehdottaa sinulle nuoretaidit.fi sivustoa sieltä voit saada hyvän tukiverkoston tämän nettisivun ohessa.
Raskaus on rankka prosessi vaikka itse en siitä teidä mitään, koska en omista lapsia. Mutta sinun täytyy itse hoitaa itsesi kuntoon, kukaan ei puolestasi tule sinulle tarjoamaan vitamiineja ja hivenaineita ne sinun täytyy hakea ihan itse kaupasta.
Pienistä asioista voi olla huippu onnellinen. Kuten minä tänään laitoin tiskit tiskikoneeseen ja läpäisin kokeen hyväksytysti läpi.
Et myöskään kertonut ikääsi? Ja mikä on, ettet halua tätä kyseistä isää lapsen ja sinun elämääsi? Tietenkään sinun ei tarvitse kertoa jos et tahdo. Mutta valaisemalla meitä muita, voimme tukea sinua paljon paremmin ja ymmärtää paljon paremmin.
Voimia sinulle! Pienikin teko on suuri teko!🌻🙂🌻
Hei!
Ensinnäkin tosi hienoa, että olet saamassa lasta. Olet siinä mielessä onnellinen. Itselleni ei käynyt näin onnellisesti, koska eihän entisellä anorektikolla kait ole edes synnytyselimiä. Tiedän kuitenkin että osaan hoitaa lasta, lapsena mulla oli nukenvaunut yms. ja synnytyselimet on. Raskaus muuttaa elämän, ja silloin tarvitsee tottakait tukea. Varmasti raskasta, että mies jätti näin ratkaisevassa elämäntilanteessa. Olet silti myös monen muun miehen silmissä varmasti haluttu vieläkin. Miehesi tod. näk. pelästyi. Ei ollutkaan kypsä henkisesti perheen perustamiseen. Tätä tapahtuu, mutta ei saisi tapahtua. Ei se ole sun naiseutesi mitta, vaan kertoo vaan miehestäsi. Tällä kanavalla et ainakaan ole yksin tilanteessasi.