Hei, täällä olisi kohtalontoveri.
Itse BED:iä olen sairastanut n.2 vuotta. Virallisesti tuota ei ole todettu, mutten usko tarvitsevani lääkäreitä toteamaan syömishäiriöitäni. BED:ini alkoi luultavimmin pitkäaikaisen masennukseni johdosta, johon en ole vieläkään saanut apua.
En ole oikeastaan edes hakenut kunnolla apua, ahmimisen enkä masennuksen takia, koska en halua myöntää asiaa itselleni. BED on kuitenkin sen verran harvinaisempi syömishäiriö, ettei oikein vertaistukeakaan mistään meinaa löytää, mikä ei todellakaan helpota tilannetta.
Ylipainoa itselläni on vain "muutama hassu kilo", pitkien paasto jaksojen takia paino ei koskaan ole päässyt nousemaan hirvittävän suureksi.

"En tiedä millä selviäisin sekä masennuksesta että BED:istä . Tuntuu että energia ei riitä molempiin ja molemmat vaikuttavat toisiinsa."
Olen todennut saman. Sitä syö siksi että masentaa, ja masentaa siksi että syö. Tuo on oravanpyörä mistä on lähes mahdoton päästä ulos. Joskus tekee mieli luovuttaa, mutta joskus on niitä parempiakin päiviä. Mutta onnelliseksi en voi elämääni sanoa, selviytymiseksi ehkä enemmänkin.

Minä näköjään suoritan yksinpuhelua. Eikö löytyisi ketään jakamaan kokemuksia edes pelkästään ahmimishäiriöstä? 🙂🌻

Mun syömishalut on taas vallassa ja kaikki on muutenkin vähän oudosti.

Toivottavasti joku osallistuu keskusteluun. 🙂🌻

Et harrasta yksinpuhelu, viestini ei vain näköjään ollut tullu perille ennenkuin lähetit oman viestisi.

Hei!! Ihanaa että osallistuit keskusteluun 🙂👍. Myös sekä masennuksen että BEDin sairastaminen yhtä aikaa tuntuu olevan vähän harvinaisempaa ja siksi aloitin tämän uuden otsikon tänne.

Et tarvitse lääkäriä diagnoosin tekoon, kyllä sen tietää jos on BED.
Minulla on nykyään virallisesti papereihin merkitty BED, aikaisemmin ei ollut.

En tiedä tarkalleen koska sairastuin BEDiin, mutta ylipainoinen olen ollut ensimmäisen kerran 7 tai 8 vuotiaana. Vain sen tiedän varmasti että ainakin yhtä kauan olen sairastanut BEDiä kuin masennusta.

Onko sinulla jokin tietty "himon" kohde, vai syötkö yleisesti ottaen kaikkea paljon? Minulla ne "himon" kohteet vähän vaihtelevat, mutta syön yleensäkin kaikkea paljon.

Jatketaanhan juttua? 🙂🌻

Huomenia 🙂

Minulla on viha-rakkaus suhde ruokaan, tosin ilman tuota rakkaus puolta.
Vihaan ruokaa, sen syömistä, en halua ajatella tai edes nähdä sitä. Silti vain syön. ´

Ei ole varmaankaan vain yhtä "himon" kohdetta, mutta kaikki epäterveellinen tai sitten vain hyvä ruoka. Tuohon "Syön vaikka jauhoja pussista" vaiheeseen en ole koskaan vielä joutunut, onneksi.

Onko sinulla "paasto kausia" jolloin syöt aivan minimaalisesti, tai et ollenkaan, ja jos on niin kuinka kauan ne kestävät, ja millaisia ne ovat?
Itselläni noita "paasto kausia" on vaihtelevasti. Joskus riu'un kk ilman ruokaa, joskus taas voin vain syödä ja syödä muutaman kk putkeen.

Missäpäin Suomea muuten asut, jos saan kysyä?

En minäkään ole koskaan joutunut tuohon "syön vaikka jauhoja pussista"-vaiheeseen. Taidan olla liikaa herkkusuu siihen vaiheeseen 🙂.

Ei minulla ole oikein paasto-kausia ollut ja ne mitä paastoksi voisi lukea, ovat kestäneet lähinnä vain muutaman päivän. Olosuhteiden pakosta (raha) olen ollut pisimmillään kaksi viikkoa jonkinlaisella paastolla.

Kysyä voi aina, vastauksen saaminen on eri asia 😉. Asun Etelä-Pohjanmaalla. Entäs sinä? 🙂🌻

Moro!

Tajusin vasta lukiessani näitä viestejä, että taidan sairastaa myös kyseistä sairautta. Olen tiennyt jo pitkään, että sairastan jonkinlaista syömishäiriötä, mutta koska bulimian ja anoreksian oireet eivät ole sopineet itseeni, olen päättänyt olla sairastamatta mitään.

Minulle esimerkiksi sipsit ovat pakkomielle. Kuitenkaan juhlissa tai missään, missä ihmisiä on paljon, en niitä suostu syömään. Sitten kotona yksin niitä meneekin pussi ellei parikin heti kerralla. Seurustellessa odotin aina, että pääsen kotia ahmimaan herkkuja. Tervettä, eikö.

Itse pidän myös välillä paastokausia, jolloin syön todella vähän. Saatan pärjätä viikonkin syömällä vain 700-800kcal päivässä, joka on siis aivan liian vähän. Sitten taas tuleekin se kausi, jolloin ahmin sen 3000kcal päivässä.😝

Onko BED:iin olemassa parannuskeinoa? Haluaisin kovasti eroon muutamasta ylimääräisestä kilosta, mutta itsekurini ei meinaa riittää. Lopettaisin sipsien syömisen varmaan vasta sitten, kun minulla todettaisiin allergia niihin. Vai lopettaisinko sittenkään? 😐

Hei 🙂🌻!! Mulla on ollut vähän taukoa tässä kirjoittelussa kun olo on ollut ja on vieläkin aika huono.
Kyllä tuo BEDiltä kuullostaa. Valitettavasti BEDiin on olemassa vain se vaikein parannuskeino, eli löytää se parannuskeino itsestä. Luulisin että se pohjimmainen ongelma on yksinkertaistettuna epävarmuus ja vääristynyt minä-kuva.

Mulla on ainakin vielä BEDistä selviäminen kesken. Tämä keskustelu kohtalotovereiden kanssa ainakin vähän auttaa.

hei!
hämmästyin kun löysin samaa kokevia..
masennust ja bed... siihen yksinäisyys päälle.. mikä soppa.

Bulimiaa eka 3 vuotta, sitten kun sain sen lopetettuu se kääntyikin Bediksi..
Ou nou... ja sitten tuli aika radikaali elämän muutos ja sen myötä masennus siihen sekaan, yksinäisyys.
Miten tästä oravanpyörästä pääseee pois?

Viha rakkaus suhde ruokaan ei ole niin suuri, kuin viha rakkaus suhde itseeni... rakkaus suhdetta ei ole.. vihaan on niin paljon ettei sitä voi mitata.
Voisin tehdä vaikka mitä ettei tarvitsisisi sietää itesäni...

Vaikka kuinka yritän, kaikki menee päin p:tä..
olisi ihanaa joskus saada joku ystävä täältä kenen kanssa vaihtaa ajatuksia ja puhua kaikesta.
Olo on vaan niin yksinäinen.

Kesä tulee, ennen olen pomppinut kattoon täähän aikaan... nyt ajattelen että miten selviän sen yli.. ehjänä, yksin.

Pelkään tulevaisuutta, pelkään sairauttani... pelkään musertuvani...

Voimia teille1

Heippa!

Saanen varmaan liittyä keskusteluun mukaan 🙂 Itselläni on ollut BED noin 5 vuoden ajan ja siihen on sekoittunut masennusjaksoja, painon vaihtelua ja tietysti ahmimiskohtauksia. En itse tiedostanut sairastavani minkäänlaista syömishäiriötä monen vuoden ajan, mutta puhuttuani psykologille tuntemuksia omasta kropastani ja syömisestä, hän yllätyksekseni kertoi että kaikki kertomani sopii yhteen BED:n kuvauksen kanssa. Masennuin tiedosta, koska se iski niin äkkiä, en edes tiennyt että tälläistä sairautta on olemassa (en taida olla mikään sivistynein ihminen 😋) mutta kun sulattelin asiaa rauhassa ehdin tottua ajatukseen. Sen jälkeen ainakin mulla on ollut helpompi elää kun sairaudella on nimi ja kun tiedostan sen joka päivä kun avaan jääkaapin oven.

Ruusuilla tanssimista elämä ei kuitenkaan ole (ainakaan vielä 😋). Vieläkin ahmin ajoittain, mutta harvemmin ja kun masennun en ensimmäiseksi mene kauppaan ostamaan suklaata vaan ainakin yritän keksiä jotain muuta. Olen antanut itselleni luvan edetä pikkuhiljaa ja tehdä virheitä matkan varrella. Mullakin on BED:n parantaminen vielä todella kesken, mutta hyvällä avulla.🙂

Teidän kirjotuksia on ollut kiva lukea. On aina kiva tietää, että ei ole ongelman kanssa yksin 🙂 Yhtä juttua haluisin kysyä: oletteko kertonut jollekkin läheiselle ihmiselle syömishäiriöstä? Itse en ole ja olen keksinyt sata tekosyytä miksen 😋 Mutta jos olette kertoneet niin ois kiva kuulla miten muut siihen suhtautuivat 🙂

Voimia meille kaikille 🙂🌻

Hei. Kuulun myös tähän joukkoon. Saan kai liittyä mukaan keskusteluun?

Masennusta minulla on ollut luultavasti 5 vuotta. BEDin tajusin olevan itselläni noin 2 vuotta sitten. En ole hakenut hoitoa kummallekkaan, pärjäilen näiden kanssa.

BED on minulla tällainen: On aina nälkä. Voisin syödä koko ajan jotakin. Herkut, karkit ja etenkin limsa menee helposti kurkusta alas. Tavallisen ruokailun jälkeen pystyn syömään vielä enemmän ja koko ajan sitä samaa ruokaa. Mahalaukkuni on pohjaton. Joskus se tulee vastaan, sitten on tosi huono olo. Mutta jo muutaman vessassa käynnin (ripuloinnin) jälkeen pystyn taas ahmimaan mielettömästi ruokaa itseeni. Ja olen tietenkin tyytyväinen.
Syön koska ruoka on niin hyvää ja siitä tulee hyvä mieli (ainakin vähäksi aikaa), se taas masentaa, kun katsoo itseään peilistä ja näkee ylipainoisen itsensä. ☹️
Suruun syöminen on hyvin yleinen mulla. Saatan syödä ihan huomaamattakin suruun. Jos vaikka joku sanoo jotain pahaa minulle, saatan löytää itseni jääkaapilta tunkemassa ruokaa suuhun.

Masennus on mikä on. Johtuu paljon ulkonäöstäni ja painosta. Olen myös aika vaikea luonne. En yleensäkään pidä samoista asioista, mistä muut pitää. Eipä mulla kauheesti niitä tosiystäviä oo, mutta onneksi muutama kuitenkin.

Hei kaikille🙂🌻!!

Mukavaa että olette osallistuneet keskusteluun🙂👍 !! Mulla on viime aikoina ollut paljon tehtävää ja huolehdittavaa, joten en ole jaksanut enkä ehtinyt käydä kirjoittelemassa.
Masennus ja BED on todella ikävä ja hankala yhdistelmä. En jaksa nyt kirjoitella enempää, mutta jatketaan keskustelua 🙂👍.

Hei!

BED minuakin vaivaa. Olen monta monta monta kertaa sanonut itselleni että ensi kerran ku ahmiminen iskee, menen vaikka pihalle, niin etten pääse lähellekkään keittiöö, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Kamalaa kun elää pelossa että koska taas ahmii 🤔
En uskalla tutuille asiasta sanoa, koska sitten varmasti huolestuttaisiin ja alettaisiin tarkkailemaan syömistäni joka voisi saada minut ahdistumaan entistä enemmän.
Painoni on aivan normaali, koska usein ahmimisjaksoja seuraa rankka liikuntajakso. Onneksi sentään löytyy vielä tahtoa saada tämä kuriin... Ja täältä saa ihan kivasti tukea ^^

Voimia kaikille ja itsekuria 🙂

Hei kaikille!!

Miten olette ahmimisen kanssa jaksanut kesällä 🙂🌻? Minulla alkaa vasta nyt riistäytyä ahmiminen käsistä, yritän kovasti pitää itseni kurissa.

Minulla nousi vuoden alun aikana paino yhtäkkiä paljon ☹️, vaikka en hirveästi mielestäni syönytkään ja syytin lääkitystäni siitä. Nyt olen jonkin aikaa syönyt toista lääkettä ja onneksi paino on lähtenyt laskuun 🙂👍. Onneksi olin oikeassa.

Toivottavasti teillä on mennyt kesä tähän mennessä hyvin.

Hei vaan taas!

Minullakin on päässyt vähän riistäytymään tuo syöminen... On hankalaa löytää itselleen ruokailurytmiä lomalla kun tulee ja menee miten sattuu ja on iltaisin töissä, mutta varmaankin arkeen ja kouluun palaaminen tuo siihen tilanteeseen jotain helpotusta. Helpotusta tuo myös se, että käyn nyt syömishäiriöterapiassa, jossa asiaan erikoistunut ihminen pystyy auttamaan paremmin kuin kukaan aikaisemmin 🙂

Tsemppiä kaikille ja nautitaan vielä kesän helteistä 🙂🌻