moikka täällä kans 14v ysiluokkalainen tyttö. mä kärsin about 4 vuotta mieliala vaihteluista ( jossa raskainta oli alakuloisuus eli masennuksen tunne ) ja nyt vasta muutama kuukaus sitte uskalsin hakea apua. munkaan vanhemmat ei tienny mitään ja pitkän mutkikkaan matkan jälkeen silti menin juttelemaan. mä menin ensin terveydenhoitajalle ja sanoin ettei asiat meekkään ihan niin hyvin ku annan olettaa, se laitto mut kuraattorille ja sieltä pääsin psykologille, psykiatrille sekä muille lääkäreille. kuraattorin luona sanottiin että pitää kertoa vanhemmilta ja saada lupa mennä hoidoissa pidemmälle, se tuntu niin isolta kynnykseltä mulle että sovittiin kuraattorin kans että tavataan kolmestaan ja jutellaan asiat läpi. even tough mun äiti ( isä eioo kuvioissa ) ei aina ymmärrä ja vihaan sitä välillä niin kyllä tällasten asioiden suhteen uskon että sunki vanhemmat ottaa tosissaan ja ymmärtäväiseti. keep going, its for your own good ☺️❤️

mäkin oon masentunut 15v tyttö kohta, ja mulla on kans ahdistuneisuushäiriöä. ainakin jonkun asteinen.
nytkin aamulla en vaan pysty menee kouluun mut on pakko. mul oli 8lk 400 tuntii poissaoloi lukuvuoden aikana ja nyt 9lk jo 5 tuntia. äiti alkaa aina huutaan mulle ja haukkumaan mua, koska se pelkää et sossut tulee puuttuun asioihin. en siis ollut maanantaina koulussa, eilen olin ja tänääb ahdistaa mennä :/

ja mä oon myös itsetuhonen, viillelkyt nyt jonki aikaa :/ vihaan itteeni sen takia

Moi.

Olen itsekkin 14-vuotias tyttö. Minullakana ei ole diagnosoitu masennusta, mutta koulun psykologin mukaan minulla on melko varmasti keskivaikea masennus. Pitäisi vain mwnnä testeihin, mutta sitten tulee se iso ongelma. Nimittäin, kun vanhemmat eivät tiedä asiasta enkä aijo heille kertoa. Minulla on vanhempien kanssa suuria ongelmia (henkistä väkivaltaa, uhkailua yms) joka kyllä on taas jo itsessään ihan oma tarinansa. Olen siis yrittänyt tässä noin pari vuotta selvittää mistä saisin apua sillä tavalla, ettei vanhemmille tästä kerrottaisi. Tällä hetkellä en ole muita vielä löytänyt kuin tämän sekä koulukuraattorin ja -psykologin. Omassa koulussani kyllä nuo koulun ammattilaiset eivät ole yhtään ammattimaisia enkä koe saavani minkäänlaista apua heiltä, joten ainaoa apu minulle on tämä tukinetti. Minun elämäni siis ei millään tasolla ole helppoa ja tarvitsisin apua ennen kuin on liian myöhäistä, mutta kun esim. terveyskeskukseen ei voi mennä ilman että vanahemmat saavat tietää asiasta.
Jos sinulla on mahdollisuus kertoa vanhemmille, uskon että se auttaa suuresti. Voit esimerkiksi mennä juttelemaan koulussa terveydenhoitajalle tai kuraattorille. Ammattilainen pyytäisi mukaan sinun lisäksesi vanhempasi ja vaikka hän voisi kertoa asioista vanhemmillesi. Näin turvataan myös se, että vanhemmat eivät tee mitään odottamatonta yms. Minulta on kyllä toivo mennyt jo oman asiani kanssa, mutta toivon että sinulla asia ratkeaa ja saat jostain apua.

mä oon 13v tyttö, joka on ollu n. vuoden miinus 1 kesäloma tällänen surullinen ja itsetuhoinen. päässä vaa pyörii kokoaja et tahon kuolla ja sillee. varasin ajan kuraattorille, mut en mä vaan tiiä meenkö ees sinne. koulu menee iha hyvin ja kaveritki luulee et oon ollu tosi ilone jne, mut kotona mä illalla makaan sängyssä ja itken ja viiltelen ja puren. välillä.
ei mun elämä mee sillee ku haluan sen menevän.. en kyl ees tiiä mitä haluun. ehkä ois parempi et nyt vaa kuolisin pois ja oon monta kertaa miettiny et voisin tappaa itteni ja suunnitellukki ja kirjotellut pari itsemurhaviestiä, mut mä en pysty tappaa itteeni. vaikka haluan.
ps. tiiän etten oo masentunu, ei oo diagnoosia edes. enkä mene puhumaan varsinkaan vanhemmilleni. yks kaveri tietää tästä mut seki asuu tosi kaukana.
mä oon alkanu syömää vähemmä ja käymää joka pv vaa'alla, koska olen läski ja haluan laihtua.

Moips.
Aattelin kysyy neuvoa ongelmaan. Oon nyt kärsinyt päälle kaks vuotta jonkinlaisesta masennuksesta (ei diagnosoitu) ja aattelin että se loppuis ku alotan lukion josta en tosiaankaan tunne ketään. Tilanne muuttu vaa pahemmaks ja ajattelen jatkuvasti kuolemaa yms. En oo uskaltanu hakeutua hoitoon tai mitään paitsi koulupsykologin puheille. Hän ohjas koululääkärille ja saan uskottaviten lähetteen nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Oon yläasteella viilelly ja lyönyt itseäni mut oon tosiaan lopettanu. Pelottaa kamalasti et mitä siel poliklinikalla tehdään ja auttaako.. Onko kellään mitään kokemusta masennuslääkkeistä tai psykoterapiasta? Kiitos jo valmiiksi vastauksista.🙂