Koskettaminen tuntuu pahalta, tuntuu et kuolen!
Kirjoitin tämän joskus myös yhdelle toiselle foorumille ja tukihenkilölleni, mutta haluan vielä jakaa tämän täällä, jos täällä nyt sattuu olemaan kuitenkin joitain jotka ovat selvinneet pahasta masennuksesta. Tuntuu että elämä ei vaan jatku!
Aloin olla exäni kanssa joskus 5 vuotta sitten yhdessä. Alku oli ihan jees mutta sitten se oli lähinnä sellaista että minun piti harrastaa seksiä hänen kanssa velvollisuudesta, koska hänellä ”on oikeus tyhjentää kassit”, ja muutenkin hän kommentoi että pitäisi laihduttaa. En tod ole koskaan ollut edes lihava vaan lähinnä normaalipainon alarajoilla. En saanut mitään tyydytystä kun ”rakastelimme”, ja aina sen jälkeen pari päivää meni ihan ok ja sitten taas alkoi pelottaa että kohta täytyisi taas uhrautua.. ja pari päivää sitä mielessäni pelkäsin ja sitten taas uskalsin täyttää velvollisuuteni. Kuitenkin erosimme varmaan pari vuotta sitten. Sen jälkeen aloin harrastaa jotain yhden yön juttuja ja nekään ei tuntuneet missään.. munaa pilluun vaan ja silleen. Ja muutenkin tässä vuosien varrella olen saanut erilaista kommenttia ihmisiltä että ”sua vois panna” jne ja tuntuu että joka paikassa on vaan seksiä! Olen aikoja sitten lopettanut tosiaan tuon ympäriinsä paneskelun, mutta silti moni ihminen on koskenut minuun ja ei mene jakeluun että ei saa koskea! Toinen exänikin saattoi joskus vaan kosketella mun tissejä tai mitä vaan ihan kysymättä tai pitää mua tiukasti kiinni vaikka vastustelin. Ja joskus jotkut tuntemattomatkin! Ja sekin tuntuu ihan sairaan pahalta että keski-ikäiset miehet tuolla ehdottelee jotain!
Nyt mulla on sellainen tunne, että mun vartalo ei oo mun oma, mussa ei oo mitään kohtaa joka on pelkästään mun oma yksityinen, vaan kaikki on jotenkin kaikkien yleisessä käytössä. Joskus tuntuu että tekisi mieli kuolla että pääsisin mun kropasta pois! Tuntuu että en koskaan pysty tekemään lapsia, koska ajatus tuntuu pahalta, että mun sisällä kasvaa joku ihminen joka omistaa mun kropan, vähän niinku jonkun asunnon, ja sit survoo mun pillusta ulos. Kuitenkin haluaisin lapsia joten haluaisin tästä tunteesta eroon. Tuntuu että oon ihan sairaan masentunut ja en saa mitään iloa mistään.
Tuntuu ihan sairaan ahdistavalta jos joku koskettaa mua edes ihan normaalisi, tai edes vahingossa! Tekis vaan mieli sanoa kaikille jotka ees tulee lähelle että ”älä koske!” Vaikeaa olla edes normaalissa yhteydessä ihmisiin kun tuntuu että ihan normi kosketuskin ahdistaa. Oon vasta 22-vuotias, että kiva elämä mulla edessä.
Ja tosiaan tuntuu siltä että en enää koskaan voi harrastaa seksiä. Se tuntuu lähinnä sairaalta enkä tajua mitä romanttista siinä voi olla että survoo siitintä toisen sisään. Ja joka kerta kun kävelen asemilla niin mietin miten helppoo ois vaan hypätä junan alle! Jotenkin lohdullista ajatella miten helposti tästä kaikesta pääsisi eroon.
Mulla oli aika samanlaisia ajatuksia joskus. Mutta nyt kun ikää on enemmän, niin kyllä se seksi kivaakin on 😉 vaikka usein minäkin annan miehelleni ihan antamisen ilosta. Mutta ei voi olla intiimimpää kuin seksi, siinä pääsee paljon lähemmäksi toista ja kun alkaa jakamaan tai kehittelemään fantasioita yhdessä se voi olla myös aika jännää.
Kun aloin seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa, en osannut koskea toiseen ja toisen kosketus tuntui vieraalta vaikka suhteita (etenkin yhden yön) oli ollut aiemminkin. Mutta hän sai minut tottumaan kaikkeen siihen ja vaikka seksikin tuntui vielä pitkään vaan joltain suoritukselta, velvollisuudelta, niin kyllä se muuttui ajan saatossa.
Eli toivoa vielä on, älä anna periksi 🌻🙂🌻
Tällä hetkellä vaan tuntuu siltä et en pysty koskaan harrastaa seksiä koska se on lähinnä vaan sairasta. Ja jumalauta kun sain eilen tietää että exäni oli pannu mun ex-parasta ystävää meidän suhteen aikana 2 kertaa! Oksettaa, olen raivoissani jne. Ja vihaan itseäni kun olin niin saatanan typerä! Ei enää koskaan! Ihmiset on vaa jotai eläimiä.. tykkää vaan panna kaikkee mikä eteen sattuu. Toi on fakta. Ite pysyn kaukana kaikesta paskasta.
Taas on sellanen fiilis et tekis mieli kuolla ja hypätä junan alle! Jeesus että vihaan elämää! Jossain on kuitenkin jotain toivoa paremmasta, niin en viitti vielä kuolla ennen kuin olen todennut että terapiasta ei ole mitään hyötyä. Jotenkin aina välillä tulee jostain mieleen niitä kokemuksia kun joku on koskettanut mua ilman lupaa! Jotenkin ahdistaa jos joku kävelee tai seisoo mun takana vaik esim. kaupassa tai missä vaan kadulla. Ja pahinta mitä mulle vois tapahtua on että joskus joutusin harrastaa seksiä. En nää siinä mitään vitun kaunista. Se ei oo rakkauden osoittamista vaan alistamista. Ja jos joku koskee mun tisseihin niin varmaan tapan! Ei mua haittaa sinänsä että joudun elämään koko elämäni kuin joku nunna, vaan haluun ees tästä masennuksestani eroon. ☹️