Jos tämä auttaisi?

Jos tämä auttaisi?

Käyttäjä Accii aloittanut aikaan 10.09.2012 klo 03:56 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Accii kirjoittanut 10.09.2012 klo 03:56

Kirjotan ekan kerran ja toivon, että tämä auttaisi. 😑❓

Olen siis nuori opiskeleva nainen Helsingistä ja en tiedä mikä minulla on. Pelkään että olen masentumassa tai masentunut jo? En haluaisi myöntää itselleni sitä, että minä vahva tyttö olisin masentunut. Nyt vain alkaa kaikki kaatua niskaan. Erosin pari kuukautta sitten kolmivuotisesta suhteesta, jossa olin kihloissa. Ero tapahtui niin, että ex mieheni petti minua jo helmikuussa, mutta sulatin sen. Olin ennen sitä todella sekava ja olin ilkeä ja suoraan sanottuna hirveä ex miehelleni. Koulu ei sujunut yhtään. Talvi meni kamalasti. Toinen kerta tapahtui, kun ex mieheni suuteli yhtä parhaista kavereistani synttäreilläni. Sulatin senkin, koska rakastan häntä hurjati edelleen. Tämän jälkeen kaikki meni hyvin hän kosi minua uudestaan, mutta..
Kolmas sen toden varmasti sitten sanoo. Minut jätettiin kaksi kuukautta sitten niin, että ex mieheni lähetti viestin kolmen vuoden jälkeen ettei jaksa enään ja samaan aikaan kun oli treffeillä, kuukausia sitten tavanneen naisen kanssa. Olin viettämässä ystäväni syntymäpäiviä ja päädyimme baariin. Samaisessa baarissa oli tietenkin sitten tämä minun exä, hänen treffi kumppanin kanssa. He sitten suutelivat ja lääppivät toisiaan, minun silmien edessä.
Jouduin asumaan hänen kanssaan vielä kuukauden ern jälkeen yhdessä ja eihän se mitään eroa ollut. Nukuimme samassa sängyssä yms. Ainoa asia kylläkin oli siinä vaiheessa. Haluan oman yksiön, koska pää ei kestä sitä, että exä ramppaa toisella naisella ja silti sano rakastavansa minua.
Nyt asun omassa yksiössä ja olin hetken, niin että ”jes kaikki on nyt hyvin ja olen onnellinen” Mut sit koulu alko menee päi persettä ja en jaksanut nousta sängystä ylös. Vaikka nukuin tyyliin 24h niin väsytti edelleen. Mikään ei kiinnosta, mikään ei haluta.
Olen siis ollut koulukiusattu koko ikäni vanhassa kotikaupungissani ja edelleen minulle huudellaan siellä, että minun pitäisi tappaa itseni. Okei välillä mä mietin et pitäiskö mun sittenki oikeesti tehdä se?
Pitäiskö? Mä aina vain ajattelen, että en viitsi ystäville laittaa hirveää taakkaa niskaan ja kertoa pahasta olosta. Perheelle en halua kertoa siksi, että isoveljeni on kuollut 6 vuotta sitten ja en halua, että äitini ja isäni olisivat minusta liian huolissaan. Teeskentely on helppoa kun asuu toisistaan melkein 200 kilometrin päässä. Ystävät kyllä alkavat huolestua kun en enään jaksa nauraa, puhua ja iloita niinkuin ennen.
Nyt olen edelleen tavannut exääni ”sen” merkeissä ja hänkin kertoo kaipaavansa meitä. Tänään hän soitti minulle puhelun, kertoakseen ainoastaan sen, että hän seurustelee mutta silti ikävöi minua edelleen. Jos totta puhutaan minulla on tajuton ikävä sitä miestä.
Kouluun en jaksa nousta, tehtävät tekemättä, raha asiat huolettaa, tulevaisuus pelottaa. En jaksa olla enään se vahva ja positiivinen tyttö. Olen puhunut terapeuttien ja muiden kanssa, mutta minusta tuntuu, että en vain pysty puhumaan vieraille ihmisille elämästäni. Kirjotan siksi asiasta, koska kirjottaessa minun on paljon helpompi ilmaista itseäni. Minusta tuntuu, että ainut kelle oli helppo loppupeleissä puhua oli ex mieheni.
Elämä on ryöpännyt minua.. Mikä neuvoksi, pitäisikö pitää koulusta välivuosi? Pitäisikö kertoa ystäville?
Anteeksi epäselvä teksti.
😯🗯️

Käyttäjä Vierailija2 kirjoittanut 10.09.2012 klo 16:35

Hei!

Hienoa, että päätit kertoa ongelmistasi täällä keskustelupalstalla, asioiden kertominen anonyymisti varmasti helpottaa oloasi. Kerrot, ettet jaksaisi nousta aamuisin sängystä ylös ja mikään ei kiinnosta sinua. Mietit mahdollista välivuotta opinnoista. Yritä vain aamuisin lähteä liikkeelle, sänkyyn jääminen ei ole hyvä ratkaisu. Lähtemällä muiden ihmisten pariin saa muutakin ajattelemisen aihetta, jolloin omiin ongelmiin saa vähän välimatkaa. Jos opiskelu tuntuu tällä hetkellä liian haasteelliselta voimienponnistelulta, mene koulun opon juttusille, ja kerro elämäntilanteesi tuomista ongelmista. Kenties opintojasi voidaan "keventää" siksi ajaksi, kunnes tunnet taas jaksavasi.

Koetko, että saisit tukea ja kannustusta opiskelukavereiltasi? Jos koet, että haluaisit keskustella ongelmistasi esim. ystäviesi kanssa, kerro heille huolesi. Aina asioiden kertominen jollekin muulle auttaa, muut kun katsovat asioita eri katsantokannalta kuin sinä.

Uskon, että ero ex-miehestäsi on sinulle hankalaa, mutta pohdi asiaa myös siitä näkökulmasta, että voisitko luottaa häneen, jos jatkaisitte yhdessä? Kerroit, että hän on pettänyt sinua kolme kertaa yhdessäolonne aikana. Voiko välillänne olla 100 % luottamus?

Toivon, että löydät positiivisia asioita omasta elämästäsi, koska niitä ihan varnasti on. Pikkuisetkin "valonpilkahdukset" auttavat jo kummasti jatkamaan eteenpäin.

Tsemppiä!🙂👍