itsemurha ajatukset

itsemurha ajatukset

Käyttäjä suru92 aloittanut aikaan 31.05.2013 klo 12:15 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä suru92 kirjoittanut 31.05.2013 klo 12:15

Mä en tiedä mitä tehdä. Menetin entisen poikaystäväni noin 7kk sitten, aseelle. Vaikka hän olikin entinen niin rakastan häntä enemmän kuin mitään ja emme ikinä mielestäni eronneet lopullisesti. Maailman kiltein, hauskin ja muuten vaan ihanin ihminen on nyt poissa. Joka päivä sattuu vain enemmän ja olen huomannut itseni alitajuisesti lukevan joka päivä palstoja siitä miten tehdä itsemurha. Ei vaan jaksa enään 😭 en ymmärrä miten tästä surusta pääsee yli… Voiko joku auttaa? sitä miettii itsemurhaa ja halua lähteä pois täältä mutta sit taas ei halua tätä samaa tuskaa muille…

Käyttäjä degard kirjoittanut 31.05.2013 klo 16:24

Kuulostaa silti että olisit masentunut, joten keinot jotka auttaa masennuksen ehkäisyyn tai siitä pois pääsyyn voisivat auttaa. Kun kyseessä on vielä kuolema joka sattuu syvälle niin asiat ovat hieman erilaisia.

Oletko antanut exällesi anteeksi tämän itsemurhan? Sano se vaikka ääneen jollekkin tutullesi niin se saattaa auttaa.
Suosittelen myös täyttämään elämäsi asioista joista tykkäät ja tekemisestä jossa viihdyt.
Raskas urheilu on myös oiva keino tuoda mielihyvää.

Käyttäjä kirjoittanut 31.05.2013 klo 19:29

Eihän itsemurhaa pidä antaa anteeksi.
Itsemurhassa pitää voi puhua kaikista tunteista mitä tulee mieleen.
Olla jopa vihainen vainajalle tai halveksia tekoa.
Sinun pitää löytää henkilö jolle voit puhua kaikki tunteistasi.
Voithan vaikka kirjoitella tunteistasi.

Käyttäjä kirjoittanut 01.06.2013 klo 08:13

Mielestäni edellinen viestini ole töykeä.
Tuli taas vaan mieleen äitini itsari ja ajatus, että hänelle pitäisi antaa anteeksi itsemurha.
En voi sitä ikinä tehdä vaikka itsarista on kohta jo 11 vuotta, pidän sitä edelleen raukkamaisena tekona.
Silti pystyn ajattelemaan, että hän oli maailman paras äiti.

Minäkin ajattelin aluksi tehdä itsarin ja pari kertaa kokeilinkin. Onneksi epäonnistuin.
Minua auttoi kirjoittaminen nettukeen tukihenkilölle. Hänelle oli helppo kirjoittaa ajatuksia, koska en häntä nähnyt enkä sitä kauhistuiko hän sanojani.
Sitten siirryinkin elävään terapiaan mutta taisi kestää viisi vuotta ennen kuin jotenkin olin selvinnyt itsarista.