Moi sarass!

minkä ikäinen oot, about?
Onko sun elämän piirissä ketään luotettavan ja turvallisen olosta aikuista jolle voisit kertoa sun tilanteesta? ois tosi tärkeetä että saisit ihmisen jolle kertoa miten oikeesti voit. roolien pyörittäminen kun ei pitemmän päälle liika rankkaa, vaikka tuokin arkeen pärjäämisen tunnetta.
jos et keksi ketään, niin suosittelen nuorten kriisipistettä tai turvataloja. millanen koulukuraattori teillä on, voisko olla jees?
Oot arvokas ja ihana, vaikka nyt ei siltä tunnu.
muistan sua rukuksin ja luotan että pikkuiljaa saat kokemuksia siitä, että asiat selviää ja umpikujat lähtee raottumaan.
tiiän et se on usein pitkä tie, itselleni yläaste oli ehkä elämän rankinta aikaa, ja ne yksinäiset vuodet sen jälkeen. Oon joskus kuunnellut come home radio-ohjelmia radio deiltä, ja alkanut vaan itkeä - jotenkin se 15-18-vuotias minussa tuli kosketetuksi...

Myös susta välitetään!

jatka vaan kirjottelua tänne, miten voit tänään?

Animi

Sarass kirjoitti 30.9.2012 23:29

Mulla on ollu jo jtn kuukaus tätä pahaa oloa.. Itkeny suunnilleen joka toinen päivä, vatsassa tyhjä tunne ja ahistaa.. Tuntuu etten saa henkee ja kaikki kaatuu päälle.. Koulussa ku oon niin se on vaa pintaa, hymyilen, mut oikeesti itken sisältä.. Huominen pelottaa ja en tiiä miten jatkan, tuntuu et oon vaa umpikujassa ja itsemurha on käyny tosi monta kertaa mielessä.. Tahtosin purkaa tätä pahaa oloa mut itteni satuttaminen pelottaa.. Mitä teen? Onko samoja kokemuksia..😯🗯️

Kuulostaa ihan omalta elämältä.Itkeny monta kertaa päivän aikana,vaikka kaiken pitäsi olla hyvin.Ihana mies,talo lapset.On ihmisiä kelle puhua,mutta on vaan sellainen yksinäinen olo, ja itkuinen.Stressiä ja ahdistusta on.Mietin että oonkohan huomenna vielä elossa,ihan epätoivoinen olo, joten voin kuvitella miltä susta tuntuu.Voimia🌻🙂🌻