Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Pimeä päivä. Ei näe lukea ilman valoja. Harvinaisen lauhaa ja tästä pitäisi vielä lauhtua ja ensi viikolla sitten taas kylmenee.
Mietin eilen, että olikohan se kauhean fiksua uutisoida suomalaisesta kissasta, jolla korona. Meinaan vaan, että kun kissanvihaajia on jo valmiiksi paljon, niin tuohan antaa uutta vettä myllyyn.
Huomenna on kova päivä. Voi Master, kuinka mammalla osaakin olla kauhea ikävä.
Sydän on surusta kippurallaan. Äidillä on ikävä ukkopoika Masteria.
Vuoden viimeistä viedään. Pakko sanoa, että on ollut todella raskas vuosi. Jospa tuleva vuosi antaisi parempia päiviä.
Olipas tullut lunta. Varmaan 20cm oli uutta lunta.
Niinpäs ollaan käännytty kohti kevättä menemään. Saattaa tosin olla monen pakkasen ja tuiskun takana, mutta kuitenkin.
Ei aivan sietämätöntä pauketta ollut. Heaven oli aika rauhaton, kun tuossa nurkalla paukkui, mutta selvittiin hengissä. Vuoden aloituksen kruunasi Blind Chanel livenä vuosi vaihtuu ohjelmassa.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Älkää luopuko toivosta.
Ensi viikolla voi virallisesti korjata pois jouluvalot. Ettei näyttäydy kummajaisena ulkopuolisille. Tympii jo kaikki valot. Toisaalta tympii myös normiarkeen paluu. Ei ole kuin edes pienen pieniä kevään merkkejä odotettavaksi. Ja siihen menee kuukausia.
Mitäh..eikös ollakkaan kevättä kohti menossa...blääh. Aivan hyytävä tuuli ja tuiskuttaa lunta. Onneksi ei vielä paljoa, mutta tuosta se alkanee. Järkyttäviä nivelkipuja viime yönä ja ei auta mikään lääke. Se on aina nämä ilmojen muutokset.
Tuli myötäsuru Hannele Laurin koiran Nancyn poismenosta. Oli niin kaunista nähdä se rakkaus, jolla Nancy oli mukana elämässään. En osaa mennä toisten facebookiin ym mutta lähetän sydämestäni osaanoton. Sateenkaari silta on kaunis paikka, mutta surun kyynelillä kostutettu. Niin pitää mainita, etten tunne Hannele Lauria muuten kuin lehtien ja tvn kautta. Mutta erikoisherkkänä kannan toistenkin surua.
Taas tulee lumikuuroja vaikka ei kylmä olekkaan. Oli aura taas tehnyt kauheat lumivalllit ajoluiskan päähän. Kun se olisi pieni sormen liike, ettei lumet tulisi pihalle. Mutta ikuisuusongelma. Vaikka kuinka valitat, ei mikään muutu.
Nyt on joka ikinen joulutonttu korjattu pois, puhumattakaan valoista. Vähän pimeältä tuntuu, mutta pian tottuu.
Pupujussikat on alkaneet pitää reivejä ympäri pihaa ja taloa. Välillä tankataan kauroja maasta ja taas jatkuu pomputelu. Kuinkahan monta heitä on, kun jälkiä oikeasti tosi paljon? Eivät ole omppupuita jyrsineet, mutta juhannusruusu kelpaa. Se vähä mitä jäi jäljelle, kun leikkasin maahan syksyllä.
Heaven tykkäsi, kun sukulaiskoira kävi katsomassa. Pikkusen toimintaa elämään. Ettei vaan aina mamman naamaa katsella.
Taisi tulla päiväkohtainen koronatartunta ennätys tänään. En jaksa enää uskoa siihen normiarkeen paluuta, kun korona olisi historiaa. Eihän koronan leviämistä ole enää aikoihin edes yritetty suitsea. Ja kun koulut alkaa ensi viikolla uusi ennätys varmaan paukkuu. Mikä ihme pyhä asia se on, ettei lapset voisi käydä etäkoulua? En tajua ollenkaan.
Hrrrr..ompas kylmää ulkona. -27 oli aamulla, yhä -20. Aivan säälittää pikkulinnut, kun joutuvat kärvistelemään pakkasessa. Vein jo toista kertaa ruokaa. Nytkin sellainen 20 linnun parvi sapuskoimassa. Keltasirkkuja ja talitinttejä. Tintit koputtelee ikkunan pokiin. Heaven tuumasi, että ota vaan mamma sisälle, niin hän saa mukavaa aktiviteettia. Ja virnistää velmusti. Jotenkin en jaksaisi uskoa Heavenin nappaavan lintua, mutta kissalla kissan vaistot.
Pikkuisen aurinko paistaa vaikka kylmää onkin. Ja voisin vaikka vannoa, että valoisa aika on jatkunut pitempään.
Himoan yksiä verhoja, jotka näin sisustusfirman kataloogissa. Ovat vaan niin pitkät, valmisverhot, että jäisivät pitkästi ryppyyn lattialle. En pysty ompelemaan itse invaliditeetin takia. Se on joka kevät sama asia..Iskee ekaksi se pakko saada uudet verhot, vaikka ei tarvitsisi. Sitten rupean odottamaan, koska talitintit alkaa titityyn.. Ja sitten jo ajattelenkin kesäkukkia. Ehkä kaikki tuo pitää mielen pois pahinmasta mustuudesta?
Pakkanen jatkuu. Kiitettävästi seurakunta nokkii siemeniä, linnut siis. Tintit on keksineet kuinka kivan äänen saa aikaan, kun koputtelee seiniin. Oltiin Heavenin kanssa syli/viltin sisällä ulkoilussa ja tintti takoi kuin huomiota hakeakseen. Kun kielsin takomasta piti hetken tauon ja taas aloitti.
Kyllä täytyy ihmetellä kuinka kauan puput jaksaa vetää reivejä pihallani, heh. Polku tampattu missä aina näkyy uusia jälkiä ja viime yönä oli ompun palaset syöty. Pitää ostaa lisää, kun maistui. Jos osaisin virittäisin riistakameran, olisi niin mukavaa nähdä montako meillä käy. Takapihan hanki pomppujälkiä täynnä. Sukulainen sanoi heillä pupun kanssa käyvän. Iso kokoinen ja valkoinen. En koskaan onnistu näkemään. Taitavat aamuyöllä liikkua. Ihanaa, kun viihtyvät. Tervetulleita ovat.
Eilen katselin Beck leffaa ja siinä oli yksi niin jännä kohta, ettempä ennnenole säikähtänyt niin, että melkein housuun tuli hädät ja huudahdin ääneen. Hyvin pedattu kohta. Vanhoja Beck leffoja, kun vielä Gunwald elossa. Ceemorella näyttää uudet kaudet menevän.
Pikkuisen pahin pakkanen hellittää. Vielä on matkaa nollakeleihin. Odotellaan. Keskiviikkona pitäisi olla. Mutta sitten sataa räntää ja tulee liukasta. Kaikessa aina nurjapuolensa.
Onneksi ihmiset alkaa luopua jouluvaloistaan. Alkaa jo ärsyttämään moiset.
Kun löytäisi taas elämän punaisesta langasta kiinni, mutta ei meinaa käynnistyä. Ja tuo jatkuva koronauutisointi väsyttää. Kauheasti taas tartuntoja. Yli 20 000.
Nyt on iso mysteeri. Minulla on ollut linnuille tarjolla kaksi lyhdettä tungettuna kolmehaaraisen kukkatangon väliin. Olen nähnyt talitintin siinä nokkasevan. Nyt tulin kaupoilta kotiin ja menin viemään muonaa, myöhässä, tiedän.. Niin toisesta lyhteestä oli jäljellä vain varsi, josta oli lyhde kiinnitetty. Se makasi maassa. Aivan selkeästi joku oli vienyt sen pään, jossa oli siemeniä. Muutama irtokorsi maassa. Kuka ihme? Lumi on niin tampattu ja polkuja täynnä, ettei erotu olisiko joku peura käynyt!? Kyllä loksahti suu kerrasta ammolleen. Harakat tai varikset ei ole koskaan koskeneet. Olisiko pupu pompannut ja vienyt,,jotenkin tuntuu oudolta? Olisipa se riistakamera..Pitää mennä vielä tutkimaan aluetta ja viemään omppua pupuille.
Reippaana koitin siivota lintujen ruokintapaikkaa. 2 muovipussia sain pois, loput oli niin jäässä vielä, mutta jospa sulattaisi huomenna ja taas pakertaisin vähäsen. Henki pihisee kiitettävästi. Ihan järkyttävän kylmä viima.
Ah, mitä vanhat silmäni näkivätkään.. The Rasmus pyrkimässä euroviisuihin. Heillä on euroopassa niin vankasti faneja, että oikealla biisillä jatkuisi polku, jonka Blind Chanel aloitti. Toisaalta en osaa The Rasmusta yhdistää moisiin kisoihin, no kunhan ensin kuulee millainen biisi heiltä.
Suht uneton yö takana. Myrsky nakkeli oksanpätkiä ja käpyjä peltikatolle ja ikkunaan. Ja keksi heilutella oviseppelettä, joka kuulosti, kuin joku oikeasti olisi ovelle koputellut. Pää on kauhean raskas, kun ei unta saanut.
Joka hemmetin paikka jäätiköllä. Tämä on juuri se minulle kaikkein kammottavin aika vuodesta. Pitänee katsoa sataako lunta, jos ei niin jotenkin selvitä hiekoittamaan vähän. Kaupungin traktori kävi kujan tien hiukkasen hiekottamassa.