Sairaudesta syyllistäminen

Sairaudesta syyllistäminen

Käyttäjä Aneele aloittanut aikaan 04.12.2019 klo 21:40 kohteessa Mitä sydämellä?
Käyttäjä Aneele kirjoittanut 04.12.2019 klo 21:40

Noin 3 viikkoa olen nyt tiennyt, että minulla on sydämen vajaatoiminta. En ole vielä sopeutunut ajatukseen. Olen puhunut asiasta kaikille avoimesti, mutta nyt olen alkanut miettiä, kannattaako sittenkään. Ihmiset suhtautuu niin monella lailla. Jotkut lisää tulta pesään kertomalla kauhujuttuja, toiset syyllistää. Tänään sain kuulla sairastavani ELINTASOSAIRAUTTA, joka on omaa syytäni, ja kuulemma siitä paranee vain muuttamalla elämäntapoja. No mitähän varten lääkäri sitten määräsi lääkkeitä, eikä porkkanoita? Tuntui kuitenkin ikävältä. Sanoja oli rikas ja kaunis ja terve. Oletteko muut saaneet moista halveksuntaa osaksenne?

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 16.12.2019 klo 11:49

No joo. noita kommentteja joskus tulee vastaan, mutta niistä ei kannata ottaa itseensä. Ne vain näyttää kommentoijan sairaaan ajattelutavan, kunnes itse sairastuu johonkin. Itselläni on ollut kaksi infarktia ja pallolaajennukset, olen ollut asioista ihan avoin ja toimin vertaistukihenkilönä sydänyhdistyksessä. Olen huomannut, että jotkut ihmiset salaavat ja jopa häpeävät tällaista sairauttaan, mutta siinä ei ole mitään hävettävää. Eihän näitä kukaan itselleen mistään tilaa. Tulevat kyllä ihan tilaamatta. Tuollaiset kommentit voi kyllä laittaa ihan kommentoijan tyhmyyden piikkiin. Ei muuta kuin hyvällä mielellä eteenpäin lääkärin ohjeiden ja lääkityksen mukaan ja iloista mieltä, et ol e yksin näiden asioiden kanssa, meitä on pilvin pimein ja voihan noita kemmentoijia väistellä sen jälkeen kun he ovat kohdalle osuneet. He ovat kuitenkin vöhemmistönä tuttavapiirissä. Hyvää Joulun odotusta sinulle ja pidä mielesi virkeänä ja käy lenkillä mahdollisuuksiesi mukaan, että kunto säilyy!!

Käyttäjä Eteenpäinkö kirjoittanut 22.12.2019 klo 16:08

Hei, Itselläni leikattiin n 4 vkoa sitten arttaläpän ahtauma. Tiesin leikkauksesta jo ajat sitten että tulossa on. Huvittavaa oli se, että jotkut ystävät, tuttavat, eivät tuntuneet uskovan että tällainen leikkaus on tulossa ja nyt kun se oikeasti tehtiin, ovat ihmeissään!!? Tai hävinneet. Tunsin myös voimakasta vähättelyä, se loukkasi. Yritän olla välittämättä! Tuntuu vaan että on pakko jättää yhteydenpito kun jotkut vaan ei kestä, ja itsekään en kestä.  "Sähän näytät niin hyvältä." "Kyllä se siitä, hyvin menee, älä oo huolissas jne, jne Juu ja noi kauhujutut ja vielä kamalammat kohtalot muilla! Sain kuulla myös miten olen ainakin nyt käyttänyt verorahani kun näin kallis leikkaus tehty kunnallisella puolella. JEP! Joo niiden tiedostaminen ei nyt vaan auta yhtään, tai vain hetken. Sit kun täällä yksin näitä miettii niin mieli on välillä alhaalla. Sanottakoon kuitenkin että kaikki meni sinänsä hyvin, nyt kun vain toipuisi taas liikkumaan ja  rinkehän kivut lakkaisivat. Mahdollisimman hyvää Joulua sinulle!

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 26.12.2019 klo 15:59

On se kumma juttu tuo ihmisten asennoituminen. Muta annas kun he itse sairastuvat, kyllä sitten porua piisaa omasta asiasta, kun ei kukaan ymmärrä. Mutta älä piittaa heidän kommenteistaa, he eivät ole eläneet Sinun "housuissasi". Heitä voi ihan väistellä, kun tulevat vastaasi! Jaksamista ja toipumista Sinullekin. Ja parempaa ensi vuotta!!!💝👍😀

Käyttäjä Aneele kirjoittanut 28.12.2019 klo 22:31

Kiitos vastauksista! Se on yllättävää, miten monella tavoin tuttavat voi suhtautua. Tuntuu, että pitäisi olla itse psyykkisesti hyvin vahvoilla, että jaksaisi kaikki kommentit  vastaanottaa. Ja itse kun on silloin kaikkein heikoimmilla!

Vointini on ollut nyt hyvä. Alkuvuodesta joskus on uusi kuvaus, joka tietysti jännittää ja hirvittää.

Hyvää vointia ja jaksamista myös teille kaikille!

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 29.12.2019 klo 10:47

Älä jännitä sitä kuvausta! Kyllä siinä sitten selviää lisää tilanteestasi ja tarvittaessa saat lisää helpotusta, lääkitystä ja liikunta ym ohjeita. Onko sinulle kerrottu jo mistä se vajaatoiminta johtuu. Se ei ole itsenäinen sairaus vaan johtuu jostain muusta; esim sepelvaltimotaudista, korkeasta verenpaineesta ym. Mutta sitä voidaan nykyään hoitaa kyllä hyvin ja pitää kurissa. sydän.fi sivustolta löytyy hyvää tietoa siitä, kun laitat etusivun hakukenttään sanan vajaatoiminta. Siellä on asiallista tietoa. Mutta näitä tietoja ei kovin paljon kannata kaivella netin syövereistä. Ihminen kun on sellainen, että ottaa sieltä sen kaikkein negatiivisimman itselleen ja sitten mieli ei muuta näekkään. Parasta on kun uskallat oman lääkärisi kanssa siitä asiasta kysellä ja keskustella rauhallisesti. Sieltä saat sen parhaan tiedon. Minkä ikäinen muuten olet? Meillä iäkkäillä (itse olen 75v) vain tuppaa tulemaan kaikenlaista kremppaa, joille ei mitään voi, kun ne ei muista kysyä saisko tulla kaveriksi!! Ja tällä iällä on jo pakko muistaa sekin, että on kiva kun aamulla herää ja on uusi päivä edessä, joka voi olla myös viimeinen. Tämän olen oppinut kun 10v sitten kävin kuoleman portilla asti kääntymässä. Se oli muuten elämäni hienoi hetki, ei ollut kipuja, vain todella hieno olotila; kuolemanpelko hävis siinä hetkessä!! Sain vielä palata sieltä katselemaan näitä päiviä, mutta kremppojen tulo ei silti loppunut. Viimeksi hyökkäsi rinnalle tuo "HerraParkinson", kiusallinen kaveri sekin, mutta minkäs teet!

Olen viime vuosina huomannut, että on levollisinta elää, kun on valmis lähtöön joka hetki. KUn sanoo läheisilleen aina heti ne hyvät asia ettei jää sitten sanomatta, kun on myöhäistä! Joka hetki on paras hetki!!!

No tulihan tuos tilitystä jos jonkinmoista! Hyvää Uutta vuotta kaikille! Ja sitä loppuelämää, tämä päivä on sen ensimmäinen päivä!!!!! Ja mukavalta tuo näyttää😍😍😍

 

Käyttäjä Aneele kirjoittanut 29.12.2019 klo 19:56

Siihen ei saatu selvyyttä, mistä johtuu. Mulla oli flunssa, josta jäi paha yskä, hengenahdistus ja kunto romahti. Olin harrastanut säännöllisesti liikuntaa, mutta yhtäkkiä joka pieni ylämäki tai rappuset otti koville. Lopulta just ja just jaksoin käydä postilaatikolla. Töissä olin silti koko ajan. Ihan flunssan alussa vain pari päivää pois, kun kuumettakaan ei ollut. Mutta yskä jatkui ja jatkui, vaikka mitä yskänlääkettä kokeilin. Erityisesti makuuasennossa oli vaikea olla.

Lopulta soitin sitten päivystykseen, että pitäisikö tilanteesta olla huolissaan. Pyysivät tulemaan katsottavaksi. Sairaalalle oli pieni mäki, joka otti taas koville, ja kovin puuskuttaen kävelin päivystyksen luukulle. Siellä otettiin heti tosissaan ja otettiin sydänfilmi. Sydänfilmin jälkeen ihmettelin, mitä varten kärräävät pyörätuolia paikalle. Oletin, että jälkeeni on tulossa joku tosi heikkokuntoinen henkilö, ja valmistauduin väistymään tieltä pois. Kauhukseni minut käskettiinkin siihen istumaan, ja kärrättiin lepäämään. Siinä sitten yritin makoilla, vaikka makuuasento teki huonoa. Monenlaisia kokeita ottivat. Mietiskelin, mitenkähän myöhään täällä menee? Mutta asiat menikin, kuin painajaisunessa, ja seuraava ilmoitus oli, että - katellaan sulle osastopaikka!

Niin, olen 49 v, ja tähän asti ollut ihan perusterve. Sairaalassa laitettiin jotain tippaa ja alussa vain makoilin. Sitten pikkuhiljaa pääsin jo käveleskelemään osastolla. Hengenahdistus loppui. Otettiin ultrat ja keuhkokuvat. Ultrassa näkyi vasen puoli laajentuneen. Labratulokset oli kaikki hyviä, eikä toistaiseksi ainakaan löytynyt mitään sepelvaltimotautia yms. Se oli helpotus. Lääkkeitä sain, ja kai ne jäi nyt loppuiäksi..? Lapussa lukee, että jos siinä seuraavassa kuvauksessa löydös ennallaan, niin jatketaan tutkimuksia. Silläpä olen kuin tulisilla hiilillä....! Nyt olen lääkkeiden avulla voinut hyvin, ja kuntokin on alkanut palautua, mutta tuhat pelkoa ja kysymystä mielessä...!!

Käyttäjä kirjoittanut 30.12.2019 klo 13:35

Matson vähän väärin lajittelee sydänsairaat iäkkäiksi. Mulla on synnynnäinen sydänvika joka alkoi oireillla vasta, kun olin 16v..Johtui varmaan stressistä, koska äitini teki itsarin ja aloin sairasteleen fyysisesti. Olen 33v huomenna.

Minäkin varmaan syön sydänlääkkeitä lopun ikäni. Ennen hiihdin kilpaa ja vieläkin haaveilen, että kilpailisin jossain  pitkillä matkoilla. Ehkä, jos näin hyvin menee, osallistun keväällä 100km hiihtokilpailuun. Jos lääkäri saa määrätä, en tietenkään osallistu. Mutta jotenkin mulle ei vaan riitä pelkkä kuntoilu.

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 30.12.2019 klo 14:14

No nyt olet hyvässä seurannassa ja tutkimukset jatkuu!! Niitä ei tarvitse pelätä kyllä sieltä löytyy syy miksi vasen kammio? vaiko eteinen? on laajentunut ja saat siihen asianomaiset ja hyvät lääkkeet ja hoidot! Nykyään on todella hyvät opit ja lääkitykset näihin asioihin. Ja varmaan löytyy myös se perussyy mikä tämän tilanteen sydämeesi on aiheuttanut, mutta sitä ei voi arvailla eikä ennakoida, vaan odottele rauhassa tutkimuksia ja jos tulee jotain tuntemuksia nii heti vain terkkariin, niin selvittely jatkuu heti, Ei kannata pelätä näitä asioita, sillä jännitys vain lisää oireita. Mutta toisen on hyvä näin sanoa, tilannehan on sinun henkilökohtaisesti, mutta olen näitä asioita joutunut kohdallani läpikäymään elämässäni monestikin. Siksi voin näin kirjoitella sinulle. Tsemppiä ja voimia Sinulle eteenpäin, kyllä se siitä sanoos Manukin, jos eläisi. 👰🙏👍

Käyttäjä Aneele kirjoittanut 30.12.2019 klo 23:04

Kurkistin paperista. Siinä sanotaan, että "vasen puoli selvästi suurentunut, sekä vasen eteinen ja kammio laajentuneet." Eli molemmat, kuulostaa pahalta...?!

En mä yleensä tämmönen marisija oo, mutta nyt kun löyty sopiva kanava, missä valittaa, niin tulee purettua niitä sisimpiä tuntoja. Kiitos, kun olette jaksaneet tsempata! Lähipiiri tuskin arvaa, miten paniikissa olen oikeasti.

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 31.12.2019 klo 10:58

No hei maanvaiva pitkästä aikaa. Hienoa kuulla, että olet hyvissä voimissa, kyllä se pitkä hiihto sinulta vielä onnistuu varmasti!!

En lajittele sydänsairaita iäkkäiksi, puhun siinä vain itsestäni! Minulla on ollut pieni lapsi joka oli sydänsairas syntyessään, aortta puuttui kokonaan ja kammioiden ja eteisten välissä oli reiät. Hän eli vain 4,5 kk. Jouduin silloin tekemään päätöksen, että kaikki lääkitys ja hoito lopetetaan. Siitä sitten kuulin syytöksiä seuraavat 15 v exältäni, että se oli minun syyni, kun lapsemme kuoli. Seuraava lapsi on syntymästä asti ollut "sydän"sairas. Hän on täysin käänteinen, eli ihmisen peilikuva kaikilta osin, diagnoosi on situs inversus totalis ja Kartagenerin syndrooma. Pikkulapsena hän oli kuolla käsiini monesti, siinä sai todella taistella lääkäreiden kanssa, että hän pysyi elossa! Hänelle luvattiin elinaikaa korkeintaan 35v, mutta nyt hän on 46v. Mutta kaikkea muuta kremppaa hänelle aina tulee lisäksi. Olen odottanut 46vuotta koska se soitto tulee, että hän on poistunut tästä elämästä. En siis voi lajitella sydänsairaita vain vanhoiksi! Mutta näillä mennään elämää eteenpäin kaikesta huolimatta. Yksi tyttö edellisestä aviosta on terve, mutta hän on pannut yhteydet poikki minuun. Syytä en tiedä enkä ymmärrä. Exä on manipuloinut hänet hyvin! Onneksi on nykyään todella hyvä vaimo ja upea tytär meillä, joo ja hieno vävynplanttu. ja yhteys pelaa tuohon "peilikuvaan"!! Siis elämä on aika hyvin krempoista huolimatta!

Hyvää Uutta Vuotta kaikille säätyyn katsomatta! Pitäkää hulta itsestänne ja varsinkin läheisistänne!

 

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 31.12.2019 klo 11:21

Hei Aneele! Onhan sinulla aihettanöjään vivoihisi, mutta odottele rauhassa lisätutkimuksia, kyllä noihin apua ja lääkitydtä löytyy!

Huom. Ei se ole marisemista sinun huolesi, tämä on just oikea kanava purkaa sisintäsi. Kaikki me olemme kokeneet samoja tunteita ja asioita ja tiedämme mistä puhut.

Anna tulla vain kaikk ipihalle rohkeasti, ettet sairastu henkisesti niillä paineilla! Tiedän omasta kokemuksesta mihin  liian ova stressi johtaa. Olin 1986 liikuntakyvyttömänä, kun keskushermosto antoi vääriä käskyjä, minusta haettiin 8 kk MS- tautia, kun en tunnustanut lääkärille paineitani.  Kyllä Sinulle apua löydetään lisätutkimuksissa ihan varmasti, mutta se odotus vain tahtoo olla stressaavaa, kun asiat pyörii mielessä.

Olisko sinulla hyvää ystävää lähelläsi, joka ymmärtäisi tilanteesi ja voisitte tehdä yhdessä sellaisia asiota, että ajatukset vähän poistuis sairaudestasi. Tsemppiä ja voimia Sinulle!!

Käyttäjä Aneele kirjoittanut 31.12.2019 klo 21:48

Olen paljonkin tehnyt kaikkea hauskaa ystävien kanssa. Suorastaan paennut huolia huveihin, ettei tarvitsisi ajatella. Ainakin alussa. Lisätutkimuksetkin oli helppo sysätä mielestä vain jonnekin kauas tulevaisuuteen, ettei tartte miettiä. Mutta nyt kun ne lähestyy, niin alkaa hermostuttaa.

Teillä molemmilla kommentoijilla on ollut kyllä monenlaista vastoinkäymistä. Voimia teillekin! Tuo, että suunnittelee pitkää hiihtomatkaa tuo toivetta itsellekin, että ehkä kunto vielä palautuu.

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 01.01.2020 klo 09:45

Nyt se sitte tapahtui.... Vuosi vaihtui!

Hyvää syntymäpäivää Sinulle maanvaiva!

Voimia Aneele, kyllä kaikki hyvin menee. Eihän niitä ajatuksia oikein millään saa itse ohjailluksi, vaikka kuinka yritää- Varsinkin yö ovat siinä asiassa kummaalisia, kun asiat kummasti suurenee, mutta kun sen ymmärtää, niin sekin helpottaa sitten päivällä!!

🙋🙋🙏💇💪😍😍😍Kaikille!

Käyttäjä Aneele kirjoittanut 02.01.2020 klo 21:53

Nyt oon iloinen, kun jaksoin uida 2000 m uimahallissa. 😀Eikä sydän oo protestoinu. (Ainakaan vielä, koputan puuta)

Käyttäjä matson2 kirjoittanut 05.01.2020 klo 13:03

huh mikä matka sydänoireiselle.  Ei mitään hätää, kyllä se siitä, sanois Manukin!!!