Valmistautuminen läheisten kanssa RT-palveluksen lähtöön
Millaisia asioita on hyvä ottaa huomioon rauhanturvaajan ja läheisten valmistautumisessa RT-palvelukseen? Näissä ryhmissä on hyvä jakaa toisten käyttöön hyviä ja toimivia käytäntöjä, ja myös mitä ei ainakaan kannata tehdä.
Uskon, että varsinkin ensimmäiseen RT-palvelukseen valmistautuvat rauhanturvaajat ja läheiset hyötyisivät hyvistä vinkeistä.
Minäpä sitten korkkaan tämän ketjun vaikka häivyn kyllä itsekin muualle juhannuksena.
Olen kyllä tottunut, että mies on pitkiä aikoja pois kotona ja sen työ on yleensäkin vähän sellaista vähän kuin rauhanturvaamista mutta ihan täällä pohjoismaissa.
Nyt me sitten kesällä kumpikin toteutamme haaveemme ja mies lähtee rauhanturvaajaksi ja minä jäätikölle.
Minä teen omia valmisteluja ja mies omia, emmekä oikein mitään puhu.
Kai me sanomme sitten vaan näkemiin, kun lähemme.
Mitenkä sitä muuten pitäisi valmistautua?
Jos jompikumpi meistä kuolee tai sairastuu vakavasti, mitenkä se ilmoitus tulee omaiselle?
Hei,
Yhteinen valmistautuminen voi myös olla suunnittelua ja pohtimista, miten toimia erilaisissa tilanteissa. RT-palvelus parisuhteessa ja perheellisellä tarkoittaa usein, että kotiin jäävä hoitaa kaikki arjen rutiinit yksin. Normaalissa tilanteessa asioita hoitaa kaksi henkilöä.
Loukaantumis- ja muissa vakavissa tilanteissa RT-palveluksessa puolustusvoimat/Porin Prikaati tiedottaa aina ensin läheisille ennekuin tieto pääsee tiedotusvälineisiin. Läheisen vakavassa tilanteessa toimialueelle saa yhteyden Porin Prikaatin kautta. Tarkemmat tiedot löytyvät Porin Prikaatin rauhanturvaajille jaettavasta oppaasta.
Maanvaivalle kysymys:
olette olleet ennenkin erossa toisistanne paljon. Kalvaako mustasukkaisuus koskaan? Ja luotatteko aina toisiinne?
Miinakoo
Ei vaivaa mustasukkaisuus ja luotan toiseen aivan täysin ja myös minuun voi luottaa.
Mieheni lähin työkaveri on nainen ja vieläpä hyvin kaunis, mun mielestä. He ovat kahdestaan pitkiä aikoja ja ei tästä kai tulisi mitään, jos alkaisin epäilemään.
Onhan RT-palveluksessakin paljon naisia ja myös siellä minne mieheni lähtee.
Mutta ei kai siellä tavallaan olla niiin sukupuolikeskeisiä, kun on muut asiat tärkeämpiä.
Lähtöön valmistautumisessa on oleellista, että lähtöpäätös on yhteinen ja puhuttu auki. RT-palvelus on yhteinen projekti, jolla on selkeä alku ja loppu, eikä palvelus kestä loppuelämää.
Projekti voidaan jakaa vielä ajanjaksoihin:
- koulutusvaihe
- lähdöstä ensimmäiseen palvelusvapaaseen ("loma")
- palaamisesta toimialueella ja toiseen palvelusvapaaseen
- jne
Jaksot ovat ehkä helpompi kestää, kun ne ovat sopivan pituisia jaksoja.
Aina se päätös ei ole yhteinen. Mitä siinä sitten voi?
miinakoo kirjoitti 17.6.2014 13:2
Aina se päätös ei ole yhteinen. Mitä siinä sitten voi?
Oma kokemukseni on myös tällainen, että lähtöpäätös ei ollut yhteinen. Tai päätös lähteä sai suostumuksen, kun tiesin että hanttiin laittaesssa häviäisin kuitenkin. Kohdemaa vaihtui lennossa ilman mielipiteeni kysymistä, vaikka alunperin oli toista sovittu.
Söi luottamusta todella paljon, eikä sitä luottamuspulaa enää saatukkaan kurottua umpeen. Lisäksi mielestäni kertoo toisen kunnioittamisesta aika paljon, jos kotona vaan ilmoitetaan että "tiedoksesi, lähden rauhanturvajaksi". Itse en halunnut elää ja kasvattaa lapsiani moisen epäkunnioituksen vallitessa ja pari vuotta puolisoni viimeisimmän reissun jälkeen erosimme.
Onhan se aika p:stä, jos parisuhde kariutuu rauhanturvaamisen vuoksi. Toisaalta taustalla on ehkä muutakin eli juuri mainittu kunnioitus ja etenkin kunnioittamisen puute. Jos yhteistä päätöstä ei ole/tule, niin ehkä silloin ei ole yhteistä tulevaisuuttakaan?
Onko mahdollista, että lähtöpäätös on yhteinen, vaikka asiasta ei ehkä olla 100 % yhtä mieltä?
Lähdöstä ja palveluksesta on hyvä puhua yhdessä. RT-palvelusaika tarkoittaa erillään olemista ja siten poikkeuksellista aikaa lähtijälle ja läheisille.
Mielestäni palvelukseen kannattaa valmistautua ja huomioida kaikki mahdolliset hyvät ja ikävät puolet.
Silloin on mahdollista mielessä pohtia, miten selviytyy erilaisista tilanteista arjen elämässä.