Teknisenä neuvojana Tansaniassa.
Kokemukseni eivät ole aiheen mukaizia,mutta en ole lyötänyt muuta puhua eräistä mieltäni painavista asioista,joita kojn ollssani kaakkois Tansaniassa ainoana valkoisena viikot puskissa, joissa ei juurimuita autoja kulkenut,Jouduin joskus caikeuksiin,kun olisin ottanut kyytii i äidit sairaine lapsineen,mutta nuoret miehet työnsivät heidät pois. Päätin,etten pysäytä autoa, elleivät kaikki sovi. Näin tein terran Nevalan lähellä. Äiti piti sylissään sairasta lasta. En pysähtynyt.,koska kakki eivät sopineet. Illalla palasin samaan tietä ja lapsen pää riipui jo. Ei äiti minuun katsonut, mutta näin monena yönä unta äidin ojentavan sitä lastaan minulle. Kuuntelin kerran radio Dein lähetystä ja siinä lähetystyössä olleet ja traumaattisia kokeneet ihmiset kertoivat vaikeinta kotiutumisessaan olleen sen ,ettei kukaan kuuntele ja ainakaan ymmärrä tällaisten kokemusten tekemään vaikutusta ,ellei ole kokenut samaa. Olen nyt talvet Thaimaassa ja kummalta tuntui,kun alussa ihmiset puhuivat vain osakkeiden ostamisessa,kun olin Keniassa katsellut työntekijöikseni,ihmiset, joilla oli kengät ja osunut oikeaan.Pakolaiskeskustelu vaivasi kovasti. Lienen 10 v sitten jo lukenut afrikankin pakolaisleistä,mutta ne olivat silloin niin kaukana Afrikassa. Olen seurallinen ja esitän pienissä juhlissa runoja mm. Minusta yksinäisin ihminen on sellainen, kuka ei uskalla kenellekään kertoa olevansa yksinäinen. Minulla tämä tunne on vain joskus,koska pyöräily petanque ja lukeminen täyttää aikani.jJoskus vain mieli pylrii lapsissa,jotka pelasivat paljain ja rätti palloa kovalla tantereella.