Huoli ja pelko toisen puolesta on luonnollinen reaktio. Voisi kai sanoa, että mitä läheisempi henkilö, niin sitä suurempi huoli.
Rauhanturvaajilla on palveluksessa tiivis työporukka tukena. Asioita ja tilanteita voi jakaa lähes tuoreeltaan.
Tätä mahdollisuutta ei välttämättä ole kotimaassa olevilla läheisillä. Jos pähkii huolia ja pelon tunteita yksin, niin ajatukset alkavat helposti kiertää samaa rataa. Tilannetta voisi ehkä verrata lankakerään, jonka kumpaakaan päätä ei löydy. On vain olemassa joku epämääträinen "möykky", joka aiheuttaa pahaa oloa.
Media valitettavan usein saattaa paisutella asioita. Jos vakavaa sattuu palveluksessa, niin ensin oettaan läheisiin yhteytää ennenkuin asia pääsee mediaan. Tämä voi olla yksi mieltä rauhoittava asia.
Huoli ja paha olo eivät tunnu kivalta. Pelossa elämisen kokemusta voi helpottaa, kun saa puhua niistä toisille samassa tilanteissa olleille ja saman kokeneiden kanssa. Tällöin puhutaan vertaistuesta.
Vertaistuki on tukitoimintaa kahden ihmisen välillä tai ryhmässä ja heillä on samankaltaiset elämänkokemukset. Vaikuttavaa on kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen sekä keskinäinen tuki = helpottaa arjessa selviytymistä.
Ks lisää. http://www.rauhanturvaajatvertaisina.fi