Mitä tehdä, kun herää huoli?

Nämä ovat niitä juttuja, jotka herättävät huolta. http://www.hs.fi/ulkomaat/Suomalaisten+rauhanturvaajien+l%C3%A4helle+ammuttiin+Libanonissa/a1404964993150.

Mitään kamalaa ei tapahtunut, mutta mitä jos olisikin käynyt huonommin. Voiko sitä olla vaan huolehtimatta ja ajattelematta???

RT-tehtäviin sisältyy usein huoli rauhanturvaajan turvallisuudesta.

Millaisia keinoja olet kokenut rauhoittavan omaa mieltäsi? Mikä on auttanut jaksamaan huolen ja pelon keskellä?

Yleensä huolet unohtuu silloin, kun pitää itsensä kiireisenä. Silloin, kun ei siis ole aikaa ajatella.

Itsensä kiireisenä pitäminen on varmaan yleinen keino sille, etteivät ikävät asiat, huolet ja murheet ole mielessä.

Voiko huoli jäädä kuitenkin muhimaan takaraivoon? Turvaajan palvelusvapaalla ja kotiutuessa asiat saattavat ryöpsähtää mieleen yhtaikaa ja niiden hallinta ei olekaan mahdollista. Näin voi käydä myös rauhanturvaajalle. Ja tässähän on hyvät ainekset melkoiselle sopalle.

Yksin asiodien miettiminen ja murehtiminen kulutta paljon energiaa, joka on arjen jaksamisesta pois.

Millaisia huolen purkamis - mahdollisuuksia tämä rauhanturvaajien ja läheisten vertaistuen kehittämisprojekti voisi tarjota?

Etsimme koko ajan uusia vertaistukihenkilöitä vastaaman rauhanturvaajien ja läheisten vertaistuen tarpeisiin.

Olisi hienoa, jos projekti pystyisi tarjoamaan eri vertaistuen muotoja kohderyhmien tarpeisiin. Toivon mukaan projekti saisi uusia vinkkejä ja ideoita ja uusia tukihenkilöitä toiminnan kehittämiseksi.

Huoli muistuttaa minua olemassaolostaan vähintäänkin silloin, kun palvelusmaan turvallisuusolosuhteet heikkenevät. Media usein liioittelee, mutta sitä ei voi varmaksi tietää kun ei itse ole paikalla kokemassa. 😐
Jos se pahin skenaario pääsee mieleen voi olo olla hyvinkin ahdistava. Kaikki mikä jää tekemättä ja kokematta yhdessä. 😭
Itse pääsen näistä aika nopeasti yli, kun muistan että millään mitä teen ei ole asiaan vaikutusta. En mitenkään voi vaikuttaa siihen mitä palvelusmaassa tapahtuu tai mitä RT:t siellä tekevät. Aiheutan siis vain itse itselleni ennenaikaisesti/turhaan pahaa oloa. Olen tästä omalle RT:lle puhunut, ettei hän kokosi asiaa niin etten välitä. Tietysti välitän ☺️❤️ , mutten voi elää pelossa.

Millainen tämä rauhanturvaajien ja läheisten vertaistuen kehittämisprojekti on?

Tähän ketjuun kirjoittanut Antero varmaan osaisi kertoa tosta projektista?

Minua ärsyttää suunnattomasti se, kun edes Suomessa ei tunnu voivan luottaa mediaan. Pieniäkin asioita paisutellaan ja se lisää huolta!

Huoli ja pelko toisen puolesta on luonnollinen reaktio. Voisi kai sanoa, että mitä läheisempi henkilö, niin sitä suurempi huoli.

Rauhanturvaajilla on palveluksessa tiivis työporukka tukena. Asioita ja tilanteita voi jakaa lähes tuoreeltaan.

Tätä mahdollisuutta ei välttämättä ole kotimaassa olevilla läheisillä. Jos pähkii huolia ja pelon tunteita yksin, niin ajatukset alkavat helposti kiertää samaa rataa. Tilannetta voisi ehkä verrata lankakerään, jonka kumpaakaan päätä ei löydy. On vain olemassa joku epämääträinen "möykky", joka aiheuttaa pahaa oloa.

Media valitettavan usein saattaa paisutella asioita. Jos vakavaa sattuu palveluksessa, niin ensin oettaan läheisiin yhteytää ennenkuin asia pääsee mediaan. Tämä voi olla yksi mieltä rauhoittava asia.

Huoli ja paha olo eivät tunnu kivalta. Pelossa elämisen kokemusta voi helpottaa, kun saa puhua niistä toisille samassa tilanteissa olleille ja saman kokeneiden kanssa. Tällöin puhutaan vertaistuesta.

Vertaistuki on tukitoimintaa kahden ihmisen välillä tai ryhmässä ja heillä on samankaltaiset elämänkokemukset. Vaikuttavaa on kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen sekä keskinäinen tuki = helpottaa arjessa selviytymistä.

Ks lisää. http://www.rauhanturvaajatvertaisina.fi