Kotiutumisen haasteita

Kotiutumisen haasteita

Käyttäjä Antero_P aloittanut aikaan 29.05.2014 klo 07:39 kohteessa Kaveria ei edelleenkään jätetä
Käyttäjä Antero_P (Työntekijä) (Suomen Rauhanturvaajaliitto ry) kirjoittanut 29.05.2014 klo 07:39

Kotiutumisen jälkeen siirtyminen takaisin siviilielämään on kestänyt viikkoja/kuukausia. Olen usein käyttänyt vertausta, että fyysisesti on Suomessa, mutta ajatuksissa on vielä enemmän tai vähemmän toimialueella. Millaisia siirtymävaiheita ja haasteita on muilla ollut?

Käyttäjä miinakoo kirjoittanut 03.06.2014 klo 11:32

En tiedä tuliko tämä nyt oikeaan ketjuun, mutta kuntoutuksesta juttua tänään mm. iltalehdessä http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014060318365251_uu.shtml Tätä voi varmaan sanoa hyväksi uutiseksi.

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 03.06.2014 klo 17:04

Minäkin luin uutisen ja oikeastaan eka kerran alkoi pelottamaan.
Kuinka usein rauhanturvaajillta tapahtuu sellaista, että he tarvitsevat kuntoutusta.
Pitääkö tässä jo etukäteen pelätä ettei elämämme enää jatku normaalina?

Käyttäjä velipee kirjoittanut 04.06.2014 klo 14:51

Morjes,

Onkohan noista vammautumisista yms. mitään tilastoa?

Missä tahansa voi sattua mitä tahansa, vaikka omassa kotona, joten etukäteen huolehtiminen kannattaa jättää minimiin. Jos vaan pystyy siihen.

Käyttäjä Antero_P (Työntekijä) (Suomen Rauhanturvaajaliitto ry) kirjoittanut 11.06.2014 klo 13:50

Loukkaantumisia ei ole oikein tilastoitu. 1980-luvulta lähtien palvelustehtävässä loukkaantuneita on vajaat 20 henkilöä. Hyvä koulutus ja varustetaso huomioiden on sanottu, että RT-palveluksessa suomalaiselle tapahtuu tapaturmia huomattavasti vähemmän kuin siviiliväestölle.

Suomalaisia on ollut RT-palveluksessa vuodesta 1956 lähtien vajaat 50 000 henkilöä yhdellä laskutavalla laskettuna. Tuohon lukuun suhteutettuna loukkaantumisia on todella vähän. Palveluksessa kaikki riskit vähennetään minimiin.

On ymmärrettävää, että läheisille huoli ja murhe ja ikävä on usein läsnä. Tällöin olisi hyvä, että läheisissä, ystävissä, työkavereissa olisi sellainen, jolla olisi kokemusta rauhanturvaajan läheisenä. Saman elämäntilanteen kokeneen vertaistuki auttaa ja helpottaa läheisenä olemista. Puhuminen ja kokemusten jakaminen auttaa jaksamista.

Myös lasten kanssa on hyvä puhua, missä isi tai äiti on RT-palveluksessa ja mitä se työ sisältää. Lapsen ikätaso on hyvä huomioida asioiden esittämisessä.

Käyttäjä Antero_P (Työntekijä) (Suomen Rauhanturvaajaliitto ry) kirjoittanut 16.09.2014 klo 12:46

Hei,

Millaisia ajatuksia/ kokemuksia oheinen Helsingin Sanomien juttu herättää?

http://www.hs.fi/ihmiset/a1410662821312?jako=1126ef8adea44f959f862931a50199a0&ref=tw-share

Käyttäjä sintti2 kirjoittanut 16.09.2014 klo 12:57

Terve,

No onhan se päivän selvää, että tuollaiset kokemukset jättävät jälkensä, etenkin mieleen. Ehkä joku pärjää puhumatta niistä, mutta luulen, että aika moni tarvitsisi enemmän henkistä tukea, jotta pääsisi eroon siitä mitä mieleen on taltioitunut. Ei niistä jutuista voi puhua ihan kenen tahansa kanssa.

Käyttäjä Antero_P (Työntekijä) (Suomen Rauhanturvaajaliitto ry) kirjoittanut 16.09.2014 klo 14:39

Hei,

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että KRIHA-palvelus on aina merkittävä kokemus hyvine ja haastavine kokemuksineen.

Pääosin se on kaikille avartava ja mielenkiintoinen palvelus. Ennen lähtöä emme voi ennakoida, miten siellä nähdyt ja koetut kokemukset ja tilanteet vaikuttavat meihin. Samoin emme voi aina tietää kuinka kotisuomesta tulevat ikävät viestit vaikuttavat toimintakykyymme.

Kuinka hyvin tai huonosti tunnistamme asiat itsessämme vaikuttaa siihen, miten tulemme asioiden kanssa toimeen. Helpoiten asioita voi käydä läpi omien palveluskavereiden tai saman kokeneiden vertaisten kanssa. Usein keskustelu auttaa jäsentämään tapahtumat. Joskus voi olla hyvä käydä keskustelemassa esim. työterveys- tai opiskelijaterveyshuollossa.

Käyttäjä sintti2 kirjoittanut 17.09.2014 klo 12:29

Joskus sitä luulee olevansa karskimpi ja kestävänsä paljon enemmän mitä sitten todellisuudessa kestää. Ei sitä tosiaan voi etukäteen edes tietää miten reagoi.

Tässä Iltalehden aihetta sivuava juttu. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014091618642954_ul.shtml

Käyttäjä Antero_P (Työntekijä) (Suomen Rauhanturvaajaliitto ry) kirjoittanut 20.09.2014 klo 13:49

Olet oikeassa siinä, ettei aina osaa ennakoida omia reaktioita. Vaikka kuinka yrittää valmistautua tulevaan etukäteen, niin elämässä on kuitenkin "liikkuvia tekijöitä", jotka voivat yllättää.

Oma elämäntilanne, stressi, paineet, viestit jne tuovat mukanaan yllätyksiä. Ei välttämättä isoja. Hyvien kavereiden ja luotettavien henkilöiden kanssa puhuminen helpottaa suhteuttamaan asioita ja saamaan uusia näkökulmia.

Asioilla on tapana aina järjestyä. Aika ja asian jakaminen tekevät tehtävänsä.

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 05.12.2014 klo 10:04

Sorry, tulen jälkijunassa, kun nyt vasta luin tuon Hesarin jutun jossa sanotaan
"Hänen kokemuksensa on, ettei tuollaisen reissun jälkeen palaudu koskaan ennalleen, vaan päätyy toiseuteen – jonkinlaiseen välitilaan."

Minusta olisi kyllä outoa elää ihmisen kanssa joka elää jossain välitilassa. Me sovimme, että kumpikin saa elää omaa unelmaansa puolen vuoden verran mutta kyllä minä oletin, että se tulee takaisin kotiin just sellaisena kun lähti.

En minä tiedä onko kellään parisuhteessa elävällä oikeutta lähteä paikkaan mistä ei tule takaisin omana itsenään.
Minä nyt kuitenkin luotan mieheni järkeen ja luulen, että hän tajuaa ettei mun kanssa voi elää missään välitilassa.

Käyttäjä miinakoo kirjoittanut 09.12.2014 klo 15:01

Eikö me kaikki muututa jonkin verran ajan ja kokemusten myötä? Muutos voi joskus olla hyväksikin. Kokemukset ja ikäkin kai tuo ehkä viisautta ja varmuutta. Erilaisten paikkojen ja ihmisten näkeminen on myös avartavaa. Ne voi muuttaa omaa ajattelua.

Käyttäjä Friidaa kirjoittanut 11.12.2014 klo 11:40

Muututaan juu, ja joskus voi käydä niin että erillään oltu aika johtaa siihen, että kasvaa erilleen. Tai tapahtuu sellaista mitä ei voi antaa anteeksi. Mut kai useimmille käy ihan hyvin ja elämä jatkuu suht normina tai sellasena mitä se olikin.

Käyttäjä sintti2 kirjoittanut 29.12.2014 klo 13:49

Terve,

Taas on Helsingin Sanomissa juttua aiheeseen liittyen. http://www.hs.fi/sunnuntai/a1419309055157 Mitä ajatuksia?

Kaipaatteko kriisinhallintaveteraanin statusta?

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 29.12.2014 klo 17:42

Eivät ole sotaveteraaneja missään nimessä.

"Yhden avioeron ja yhden kihlauksen. Olen tyypillinen tilastotapaus, erot ovat rauhanturvaajilla hyvin yleisiä. Ja syy todellakin on sotilaana olossa", yhden lapsen isä sanoo.

"Ex-vaimo sanoi, että minulla kesti aina kolme kuukautta tulla kotiin. Olin poissaoleva, jännittynyt ja äyskivä. Kun tulin lomille, oli vaikea sietää lasten juoksentelua. Suomessa kaikki oli harmaata aluetta, kun Afganistanissa kaikki on mustaa tai valkoista. En osannut oikein ottaa muita huomioon." linkistä

Jotenkin itsekkään kuulosta.

Käyttäjä Antero_P (Työntekijä) (Suomen Rauhanturvaajaliitto ry) kirjoittanut 05.01.2015 klo 13:32

Hei,

Rauhanturvaajat eivät ole sotaveteraaneja, eikä siihen ole tarkoitus pyrkiä. Tämä aihe jakaa helposti mielipiteitä.

Kriisinhallinnan veteraani on taas oma käsitteensä. Muissa Pohjoismaissa kaikki rauhanturvaajat ovat veteraani- statuksella.

Tästä linkistä pääsee lukemaan yhden kotiutumisen kokemuksen. Uskon kotiutumisen haasteiden koskettavan lähes kaikkia rauhanturvaajia.
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/afganistanin-jalkeen-iski-alakulo-kotiinpaluu-oli-raskasta-luutnantti-aunelle/1959684

Millaisia ajatuksia artikkeli herättää?

Rauhanturvaajaliiton puheenjohtajan Paavo Kiljusen Rauhanturvaaja - lehden 6/2014 pääkirjoituksen Kriisinhallinnan veteraaniohjelmasta voi lukea linkistä
http://www.rauhanturvaajalehti.fi/component/content/article/60-rauhanturvaaja-614/823-pjrt614