Hei kävin kerran jos toisenkin kipupolilla, kipupiikityksessä. Kipupoli järjesti myös kuntoutumiskursseja. Kävin kahdesti samaisen kurssin muutaman vuosi välissä. Kurssi oli vastenmielinen aloittaa mutta ilokseni huomasin viihtyväni ja saavani vertaistukea, seuraa. Eniten harmitti samankaltaisuus ja välillä koin että lääkkeistä keskusteltaessa meni vähän (oma kokemukseni) kehuskeluksi se kuka eniten ja suurimman annoksen syö lääkkeitä. Niinhän ei toki ollut mutta oma kiputila sai melkein suuttumaan koska en niin millään olisi tahtonut syödä lääkemääriä. Kyllä piristyin kurssilla ja sain uutta puhtia kuntoutumiseen. Kipupiikkejä pelkäsin kuollakseni mutta oli pakko sietää mikäli aikoi tulevat viikot elää suht normaalia elämää. Kaiken kaikkiaan hyviä kokemuksia, asiallinen tilanteeni huomioiva henkilökunta. Ei kyllä toivoisi kenenkään tarvitsevan mennä kipupolille - sanon, koska tiedän (luulen tietäväni) mitä kipu on silloin kun siihen tarvitaan kipupolia.🙂👍

Kiitos vastauksesta, olen nyt käynyt. Ensin lääkäri tutki tunnin ja piirsi viivoja missä kipu on. Jopa se sattui, kun hän siveli pensselillä. Lääkkeet rukattiin uudelleen.
Sitten sain chililaastarihoitoa eli niihin viivoihin laitettiin laastaria joista lähti lääkettä polttamaan hermoja. Hoito kesti tunnin ja aivan saakelimoinen polte tuli kipukohtiin. Hoidon teki kipuhoitaja. Polte kesti kolme päivää ja kyllä se auttoi kipuihin jonkun verran. On joku kiinalainen vanha hoitomuoto, ihmettelin kun sitä sai sairaalassa. Se uusitaan heinäkuussa.
Mulla on kotona myös nyt joku stimulaattorikone jolla annan kipukohtiin sähköä.

Hei 🙂🌻
En ole käynyt vuosiin kipupolilla. Syy siihen on se, että siellä purkivat minulta ainoan auttavan lääkityksen ja monia, turhia lääkekokeiluja tekivät.
Lopulta käskivät kuunnella cd:tä ja tehdä netissä tunnelukkotestejä.
Nyt minulla on hyvä kipulääkitys, jonka määrääkään ei ole tarvinnut kolmeen vuoteen.
Viime kesänä koin yllätyksen; leikkauksen yhteydessä kävi kipulääkäri (professori) luonani osastolla, vaikken halunnut ja hän määräsi ns. läpilyöntikipua hoitavan lääkkeen entisten lisäksi 😐
Nuo kokemukseni ovat Oys:sta, joten en tiedä muitten kipupolien käytännöistä mitään.
En kannata voimakkaissa, hermoperäisissä kivuissa lääkkeetöntä hoitoa. Ne kokeilut nimittäin tekivät elämästäni h....ttiä ☹️

Ketjun aloituksesta on jo yli vuosi. Olen käynyt kipupolilla koko ajan eli siellä just siellä Oulussa. Ensi kuussa, jo viikon päästä jätän pois kaikki kipulääkkeet. Vahvat lääkkeet jätin jo muutamia kuukausia sitten. Triptylin lopetus on meneillään. Lyrica kyllä jää mutta se on määrätty myös epilepsialääkkeeksi eikä pelkästään kipuun.

Satunnaisesti on vielä leikkauskohdissa kipuja mutta en ota lääkettä, kun se menee kuitenkin jossain vaiheessa ohi. Yritän kipukohtauksen aikana keskittää ajatukseni jonnekin muualle ja teen mielenharjoituksia.
Käyn edelleen paljon fysikaalisissa hoidoissa.

Olen ollut lääkehörhössä vuosia ja nyt aloitan selvän elämäni. Toisaalta, kun kipulääkkeet eivät vieneet pois kaikkia kipuja vaan niitä olisi aina vaan pitänyt syödä enempi, oli päätös helppo siirtyä kokonaan pois kipulääkkeistä. Seuraavan leikkauksen jälkeen en edes sairaalassa aloita vahvaa kipulääkitystä, kun tiedän miten vaikea siitä on päästä eroon.

Moikka
Mut on potkittu kahdesti pois kipupolilta. Tosin ihan ymmärrettävää jos kaikki keinot on jo kokeiltu. Silloin oli vikana lantionalueen hermovaurio. Massiivinen kipulääkitys vahvoihin opioideihin saakka. Viimeinen käynti oli stimulaattorin asennuksen jälkeen ( on siis pysyvä ihon alle laitettu ). Tens-laite on se jossa lätkät laitetaan kohtiin johon tahdotaan sähkönäpäyksiä

Nyt oon taas kipupolilla kun napsusormileikkauksesta seurasi koko käden CRPS. Ihana ja tarkka lääkäri joka aina viimeiseksi tekee sanelun ja pyytää potilasta korjaamaan jos asiavirheitä. Lääkinnällisen kuntoutuspolin asiakas myöskin. Kaikki hoito erikoissairaanhoidossa. Vaikka maaseudulla asunkin niin matkaa tulee vain 40km. Mul on suorasoitto kelataxiin ja matkakatto joka vuosi täynnä jo tammikuussa.

Mulla tuo Zutenza ei auttanut. Mut painevaatteista on suuri apu.

Hei, minulla kokemusta kipupolista. En saanut mitään apuja sieltä. Kun ei minua ole välitetty hoitaa ja tutkia sairaalassa, ihmettelevät miksi sinne lähetetty.

Minulla myös lantion alueella vaikeaa kipua. Kipulääkkeistä vain lisää masennusta. En koe kipupolia mitenkään tärkeäksi, ehkä siellä on suojatyöpaikka niille sukulaisille ja tuttaville. Minusta on tullut myös ilkeä, kroonisen kivun myötä.

Elämä on tosi rankkaa. toivoisin vertaistukea...