niin paljon kysymyksiä niin vähän vastauksia. olit paras ystäväni autoit jokaista autoit minua kun elämäni oli murskana eron jälkeen, tarjosit minulle kodin otit siipien suojaan nostit minut ylös ja elämä alkoi tuntua ihanalta.olit huippu intoa täynä työkaveri oli mukavaa käydä kotimatkalla pitkän työpäivän jälkeen oluella ja pelata piljardia tai kuunnella kun lauloit. oli normi perjantai töistä kotiin olit intoa täynä kun lähit viettää iltaa pyysit mukaan en voinut lähteä koska mulla oli lauantai työpäivä kerroit ennen lähtöä kuinka laulat porukat sekaisin paarissa. olin hereillä kun tulit kotia ajattelin itekkin nousta kohta kahvin keittoon ja valmistautua töihin ja nousinkin ylös aikani kuunnellen sinun kolistelua keittiössä oli valot ja ajattelin että olit siellä……se hetki kun näin sinut aseen piippu suussa ja katsoit minua elämäni pysähtyi ja se ääni mikä lähti siitä aseesta muistuttaa minua vieläkin 2v jälkeen korvat soi miksi sinä teit sen miksi sinä satutit minua miksi sinun siskosi syyttää minua siitä olisin hänen mielestään voinut estää sen jos olisin noussut ylös.en ymmärrä, sinulla oli kaikki oma iso koti ei velkaa olit iloinen auttavainen, mikä oli??! jos tietäisit kuinka vaikeaksi tei minun elämäni et olis tehny sitä siitä olen varma. nyt olen saanut apua tai pystynyt hakemaan apua kiitos kuuluu tälle ryhmälle jotka pienillä sanoilla potki minua eteenpäin se on karmea tilanne olla ilman ystäviä joille olisi voinut purkaa tätä jätit minut yksin. suuri kiitos kuuluu myös surunauhalle jonne menin eilen en tosin ryhmään mutta sain puhua jollekkin kyllä se sattu kipeästi ja se käsi joka otti kiini olkapäästä ja sano että kyllä sinä selviät en voi sanoin sanoa miltä se tuntu ja kyllähän se itku tuli kun lähin. ehkäpä minä selviän. toivottavasti minä voin tällä sanoa niille jotka suunnittelee itsemurhaa kuten minäkin en enää vaikka ystäviä ei olekkaan niin ajatelkaa kuinka monen elämän voitte tuhota lopullisesti hakekaa apua elkää pysähtykö jos ensimmäinen apu ei sovi auttajia on paljon