Moi taas Kuunvalo ja kiitos viestistäsi. Kirjoitan kyllä takaisin heti, kun vaan olen sellaisessa mielentilassa, että saan kirjoitettua edes jotain järkevää. Minulle ei ole liian usein tarjoutunut mahdollisuutta vaihtaa kuulumisia kenenkään kanssa, joten luen/kirjoitan kyllä erittäin mielelläni. Eihän minulla ole muuta kuin aikaa. Kirjoitit paljon asiaa, enkä oikein tiedä, mistä aloittaisin, mut ihan ensimmäiseksi tulee mieleen se, mitä sanoit lääkityksistäsi. Mielestäni koet turhaan syyllisyyttä siitä, että olisit bentsoriippuvainen. Temestat ovat rauhoittavia lääkkeitä, joita määrätään ihmisille ahdistukseen ja masennukseen, koska monet tarvitsevat niitä selvitäkseen jokapäiväisestä elämästä. Jos olosi menee liian ahdistavaksi ilman kyseistä lääkettä, niin silloin on täysin perusteltua ottaa se lääke, aivan kuten lääkäri on määrännytkin. Monet joutuvat käyttämään päivittäin kipulääkkeitä selvitäkseen arjesta, joillakin on päivittäinen lääkitys johonkin muuhun vaivaan ja sitä rataa. Pointtina on se, että lähes jokainen ihminen tarvitsee jossain vaiheessa elämäänsä säännöllisen lääkityksen johonkin vaivaan, mutta jostain syystä ihmiset häpeävät ja vaikenevat asiasta, jos kyseessä on lääkitys, joka koskee mielialaongelmia. Älä ota asiasta stressiä, ei lääkäri ole määrännyt sinulle sitä lääkitystä turhan takia. Todella monet lääkkeet aiheuttavat voimakastakin riippuvuutta, kuten opiaattipohjaiset kipulääkkeet, rauhoittavat jne. mutta silti monien on pakko käyttää niitä, pystyäkseen elämään edes suht normaalia elämää. Niin pitkään, kun käytät lääkkeitäsi lääkärin ohjeen mukaan ja varsinkin noin pienellä annoksella, voit olla ihan hyvillä mielin. Sinulla on lääkitys, jota tarvitset ainakin toistaiseksi ja sillä siisti. Niin on miljoonilla muillakin ihmisillä eikä siinä ole mitään väärää. Hävettää sanoa, mutta tietyistä syistä satun tietämään lääkkeistä, niiden vaikutuksista ja väärinkäytöstä enemmän kuin haluaisin tietää, mutta tiedän myös sen, että niistä(kin) pääsee eroon.

Jouluvalmisteluista en sitten kovin paljoa tiedäkkään. En ole laittanut kotiini mitään erityistä tänäkään Jouluna, sillä ei nämä pyhät eroa millään tavalla muista viikonpäivistä. Kotini pidän siistinä aina ja joskus aikoinaan, kun minulla oli vielä sosiaalista elämää, monet kutsuivat minua kaupungin siisteimmäksi sinkkumieheksi. Olen siivousfriikki ja ainakin osa siitä johtuu huonepölyallergiasta, mutta tykkään kyllä muutenkin asua puhtaassa kodissa. Vaikka tuli narkattua aika pitkään ja huolella, niin minun kodissa ei pidetty koskaan mitään bileitä tms. Jotenkin onnistuin pitämään kotini niiden kuvioiden ulkopuolella. Kodistani voin sanoa vielä sen verran, että se sijaitsee samassa kaupungissa, missä olen asunut paria vuotta vaille koko elämäni. Tänne olen syntynyt, täällä olen varttunut, täällä olen narkannut ja täällä olen edelleen. En mielelläni käytä sanaa elän, sillä sitä tämä ei ole. Olen lähinnä vain olemassa. Asukkaita täällä on jotain 80 000-100 000 väliltä, mut ei ketään sellasta, jonka luokse vois mennä kylään. Tai ketään joka tulis käymään. Lukuunottamatta tietysti vanhoja "ystäviä" tietyistä kuvioista. Niiden joukosta varmaan löytys paljonkin sellasia, jotka ottais minut ilomielin vastaan. Sen alan ihmisistä tunnen kyllä aika tarkasti jokaisen ainakin tämän ja osittain parin muun kaupungin osalta, mut pakko myöntää, ettei kyseiset ihmiset ole ainakaan helpottaneet tätä selviytymisprosessia. Minut yritettiin tappaa kahteen eri otteeseen sen jälkeen, kun pääsin noista kuvioista eroon ja vaikka selvisin muutamalla puukonreiällä, niin kyllä nekin jättivät jälkensä tietyllä tasolla. Minullakin on ollut vuosien varrella itsetuhoisia ajatuksia ja joitain tekojakin, mutta suhtautuminen itsemurhaan on muuttunut aika paljon sen jälkeen, kun jouduin ensimmäistä kertaa tuijottamaan 9mm reikää ja miettimään kuolenko siihen paikkaan. Erään tuttavan ruumiin löytäminen aikaisemmin syksyllä oli myös sellainen kokemus, jota on aika vaikee työntää sivuun.

Asun siis kaupungissa, mut haluaisin asua maalla. Ikävä kyllä, ainakaan tällä hetkellä se ei ole mahdollista. Kesäisin olen kyllä maalla niin paljon kuin mahdollista. Olin tänäkin kesänä ainakin 25 yötä teltassa keskellä ei mitään. Luonto on minulle ainoa oikea koti. On huomattavasti hienompaa herätä yksin teltasta keskeltä korpea, kuin yksin sängystä ja todeta olevansa tässä helkkarin kaupungissa, joka ei tarjoa minulle mitään muuta kuin ääretöntä ahdistusta päivästä toiseen. Täällä minulla ei ole mitään. Olen yksin kotona ja mietin mikä helvetti minussa on niin pahasti vialla, että olen ajautunut tällaiseen tilanteeseen. Eikä salilla käyminen ole minulle niinkään liikuntaa, vaan tapa purkaa pahimmat paineet pois. Harrastin pitkään Thai-nyrkkeilyä ja olen otellut parikymmentä otteluakin, mutta edellisestä matsista on vuosia aikaa.

Perheestäni en halua kauheasti puhua. Sanotaan vaikka niin, että en ole saanut sisaruksiltani edes tekstiviestiä yli kuuteen vuoteen. Mitään muuta kerrottavaa minulla ei siitä asiasta ole. Olen pahoillani, että kirjoitin vain itsestäni, mutta kysyit minulta aika paljon kaikkea ja yritin vastailla parhaani mukaan, rikkomatta palstan sääntöjä. Olen iloinen siitä, mitä kerroit parisuhteestasi. Sellaista elämän pitäisi ollakkin. Meillä jokaisella on omat heikkoutemme ja niistä selvitäkseen tarvitsemme toisia ihmisiä ja mielellään myös sen elämänkumppanin. Hienoa, että osaat arvostaa sitä. Nyt tuli mieleen sellaisia asioita, että pitää jatkaa kirjoittamista joku toinen kerta. Eikä tänäkään iltana pääse nukkumaan oman kullan viereen ja miten kylmältä kaikki tuntuukaan aamulla, kun herää ja tajuaa millainen päivä on taas edessä.

Täällä ei soi klassinen musiikki, eikä kinkku tuoksu. Itse asiassa en ole syönyt vielä tänään mitään, mut onhan se päivä huomennakin. Kynttilöitä poltan kyllä joka ilta ja kirjoitan sinulle takaisin heti, kun se vain on mahdollista. Ja mikäli sitä haluat. Hyvää yötä ja kaikkea hyvää muutenkin.

Tässä vaiheessa voisi kysyä mitä kuuluu inka 50?

Huomenta. Luettuani viimeisen viestisi en voinut olla toteamatta heti aamutuimaan, että olemme kyllä tietyistä asioista harvinaisen samaa mieltä. Kaikki on nykyään niin pinnallista, ettei mitään rajaa. Valitettavan monet ihmiset pitävät jotain tiettyä roolia päällä, vaikka sen luulisi olevan äärimmäisen rasittavaa. Aidot ja rehelliset ihmiset, jotka eivät häpeä myöntää virheitään, leimataan yleensä hulluiksi, sillä tietynlainen täydellisyyden tavoittelu tuntuu olevan nykyisessä yhteiskunnassa tärkeämpää kuin mikään muu. Jos miehellä ei ole vielä minun ikäisenä omakotitaloa, kahta autoa, 5 000€ kuukausituloja, vaimoa ja lapsia, niin silloinhan sitä on yleisen käsityksen mukaan epäonnistunut elämässään täydellisesti. Yhteiskunta asettaa ihmisille median suurella avustuksella tietyt tavoitteet ja mikäli et onnistu saavuttamaan niitä, olet täysi luuseri. Mut samapa tuo. Näin yksinkertaisena ihmisenä olisin enemmän kuin onnellinen, jos löytäisin itselleni naisen, mut se taitaa olla mahdotonta, koska en pystyis tarjoamaan omakotitaloa, kahta autoa tai 5 000€ kuukausituloja. Siksi olenkin ollut aina kakkosluokan kansalainen, eikä edes hävetä sanoa sitä ääneen. Itseasiassa se on päivä päivältä helpompaa, kun huomaa olevansa kaikille muille pelkkää ilmaa. Mut on tästä yksinäisyydestä jotain hyötyäkin. Ainakin puhelinlaskuissa säästää pitkän pennin, kun ei ole ketään kenelle soittaa. Latasin prepaid-liittymääni 10€ puheaikaa vajaa vuosi sitten tammikuussa ja siitä on vielä 6,49€ käyttämättä. Vuoden puheluihin on siis mennyt 3,5€. Ens vuonna täytyy kyllä katsoa vähän tarkemmin minne soittelee... 🙂

Hyvät päivänjatkot tasapuolisesti kaikille. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia, miten saisin tämän päivän kulumaan.

Tervehdys! Ajattelin ensin, että en kirjoita ollenkaan, koska minulla on ollut sen verran kummallinen ja negatiivinen päivä, että en ole oikein iskussa. Pää tuntuu sumuiselle, aivosumua. Siitä miksi tunnelmani on negaation puolella en ala tähän selvittämään, koska siitä olen jo omaan ketjuuni selostanut.

Ajattelin vain sanoa, että minusta Sam kirjoitit tosi hyvin ja terävästi tuon nyky-yhteiskunnan arvomaailman. Niinhän se pitkälti menee. Jos maalliset resurssit (jotka minua ei ole koskaan kiinnostaneet) puuttuvat, pärjäät vain silkalla hyvällä onnella jos satut sellaisen saamaan. Minä olen aina elänyt omalla tavallani, eikä se ole koskaan noudattanut yhteiskunnan odotuksia tai kriteereitä. Kukaan ei ole koskaan päin naama tullut avautumaan elintyylistäni, joten en tiedä mitä siitä on ajateltu, eikä oikeastaan enää kiinnostakaan. Uskon, että joku pitää hulluna, joku jonkinsortin taiteilijana (muutaman julkiharrastuksen perusteella, joita en enää harrasta) ja loppuja ei voisi vähempää minun elämä kiinnostaa.

Olen elämässäni onnistumisena pitänytkin tähän asti omaa ulkonäköäni (joka ei enää ole entisensä) ja onneani parisuhteissa. Tämän sanon vain siksi, koska elämässäni ei todellakaan oikeastaan ole ollut mitään muuta. Hyvällä ulkonäöllä saa paljon anteeksi, vaikka olisi millainen ja eläisi miten, kiitos tämän pinnallisen maailman. Ja sillä voi myös olla osuutta parisuhteiden muodostumisessa. Tämä kirjoittamani nyt on aikamoista soopaa, mutta en oikein jaksa skarpata nyt. Tahdon vain sanoa, kuinka naurettavan pienet asiat lopulta ohjailevat elämänkulkua. Jos sinulla on jotain tai puuttuu jotain. En usko kenelläkään koskaan olevan yhtä-aikaa kaikkea.

Totuushan on kuitenkin se, että parisuhteissa elävät kaikenlaiset ihmiset. Eivät kaikki ole rikkaita tai menestyviä. Se oikea täytyy vain osua kohdalle, ärsyttävä totuus. Joillekin ei osu ja siihenkin voi olla monta syytä. Ne syyt ovat jokaisella varmaan erilaiset.

Kirjoitukseni ei kyllä nyt antanut mitään ideoita, mutta ei niitä nyt olekaan. Pää on liian tyhmän tuntoinen ja maailma kyllästyttää, ehkä eniten kuitenkin oma itseni.

Joten Heissulivei ja illanjatkoja!

Samaan olen tömännyt.<<<<<<<<<<

Huomenta Sam! (tai päivää..milloin satut lukemaan) Onko ollenkaan joulumieltä? Minä täällä tasaan mieltä ja yritän huipentaa sen sitten huomiseen, kun on oikea jouluaatto. Täällä A.K-Mummeli huolehtii onko Sam muistanut herätä, käydä pesulla, pestä hampaat ja syödä jotain? Ja mitä aikoo hommailla? No, vitsi..vaikka en niin vitsikkäällä tuulella olekaan. Mieluimmin lötväisin vain ja mietiskelisin vaikka lentokoneiden lentoa taivaalla, mahdollista maailmanlopun edellä elämistä, kuuntelisin radiota, söisin jouluruokia ja tuijottelisin jouluvaloja. Täytyy kuitenkin itseään ryhdistää sen verran, että vielä viimeisiä jouluvalmisteluita ym. Olet ajatuksissa veliseni, kaikkea hyvää sinulle🙂

Sinulle Onnen Tyttö,

Tilanteesi kuulostaa todella ikävältä ja mainitsemasi psykiatrin osalta vähintäänkin kyseenalaiselta. En ole käynyt kouluja, kuten miehesi psykiatri, eikä sanojani kannata ottaa siitä syystä kovin vakavasti, mutta elämänkoulu on opettanut ainakin minulle jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ettei ongelmista pääse yli lakaisemalla niitä maton alle. Sitä ei voi tehdä loputtomiin, vaan jonain päivänä kaikki purkautuu ulos, eikä se ole yleensä kenenkään kannalta hyvä lopputulos. Vielä enemmän ihmettelen kieltoa olla puhumatta ongelmista. Sanon vielä, etten todellakaan ole ammattilainen, enkä voi tietää, minkälaisista ongelmista on kyse, mutta tuo pistää väkisinkin miettimään sitä, että mikähän mahtaa sitten olla se oikea tapa ratkoa ongelmia, jos puhuminen kielletään? Olet varmasti yrittänyt puhua näistä asioista miehesi kanssa ja voin vain kuvitella, kuinka turhauttavaa se on sinulle. Tarkoitan tilannetta, missä haluaisit keskustella miehesi kanssa teitä molempia koskevasta ongelmasta, mutta miehesi vetoaa viisaan psykiatrin ohjeeseen ja kieltäytyy puhumasta. Kuulostaa aivan käsittämättömältä. En tiedä, kuinka kauan tilanne on jatkunut tuollaisena, mutta uskon, ettei kukaan jaksaisi elää tuossa tilanteessa kovin pitkään. Erityisen pahalle minusta tuntuu se, että rakastat miestäsi selvästi, mutta joudut hänen takiaan mahdottomaan tilanteeseen. Itse olen elänyt täydellisessä yksinäisyydessä jo aivan liian pitkään, enkä voi kuin haaveilla parisuhteesta ja siksi minun on vaikea käsittää, tässä tapauksessa, miehesi toimintaa. Se, että saa oikeuden olla rakastettu on niin suuri lahja, etten voi ymmärtää, miksi ihmiset satuttavat toisiaan rakkaudesta ja parisuhteesta huolimatta. Kysyn varmasti tyhmiä, mutta oletko varma, että miehesi tajuaa, millaiseen helvettiin olet joutunut hänen päätöksiensä takia? Osaisinpa antaa edes jotain neuvoja sinulle tuohon tilanteeseen. Kannattaa ainakin muistuttaa miestäsi siitä, ettei yksikään psykiatri tai terapeutti voi mitenkään päättää siitä, mistä asioista teidän parisuhteessa keskustellaan ja mitkä lakaistaan maton alle... Hyvää Joulua ja tsemppiä sinulle, toivottavasti kaikki järjestyy.

Moi Kuunvalo. Kiitos huolenpidostasi, pesin kyllä hampaat ja hiuksetkin, kun kävin suihkussa. Aamupalaakin tuli syötyä, eli olen ollut kiltti poika. Herään joka aamu viimestään puol kuudelta, yleensä aikasemmin. En ole ollut työttömänä kovin pitkään ja nykyinen rytmi jäi päälle entisestä työpaikasta. Olen kyllä aamuvirkku muutenkin. Minulla on samanlainen Joulu, kuin ennenkin. Olen yksin kotona ja yritän kirjoittaa tänne jotain järkevää, mut aina välillä iskee sellasia kausia, että kirjottaminen on tosi vaikeeta. Nyt on sellanen kausi, kuten varmaan jutuista huomaa. Tänä Jouluna sain kuitenkin lahjan ja vieläpä hyvän sellaisen. Kirjoitit, että minä olen ollut ajatuksissasi viime aikoina. Tänä Jouluna tiedän siis varmaksi, että on olemassa edes yksi ihminen, joka muistaa minun olemassaolon. Se on hieno lahja, kiitos siitä. Käsittämätöntä, miten paha masis mulle iskee aina Joulun aikaan. Mulla on ihan kauhee olo, melkein toivon, että joku vetäis pesismailalla takaraivoon, niin sais ainakin tajun kankaalle. Tällaisinä päivinä minuutit ovat tunteja. Olispa edes unenlahjoja, niin vois nukkua, mut minut unohdettiin silloin, kun unenlahjoja jaettiin. En jaksa lähtee edes kauppaan, vaikka sellanen on ihan vieressä. Jääkaapista löytyy leipää, voita ja juustoa, niillä pärjää hyvin. Olis kyllä mukavaa syödä kunnon Jouluruoka, mut ei sitä jaksa itselleen kokkailla. Mitenkähän tästä selviää, kun olo on jo aattona näin paha. Huomenna on pahin päivä. Tulee tekemään todella tiukkaa, että pääsee tämän Joulun yli.

Hei Sam🙂!

Hienoa, että olet kirjoittanut ja tiedän, että olet siellä. En viitsi tässä omaa jouluani sen kummemmin hehkuttaa. Ihan perusjoulua vietetään, mutta fiilis on ihan kivan rauhallinen ja hyvä. Minä nyt satun olemaan jouluihminen ja minulle joulu edustaa, sekä meidän maailman ja henkimaailman yhteistä juhlaa. Ei siis niinkään se materia (inhoan sitä markettitunnelmaa) vaan tunne siitä, että hengellisyys (en tarkoita uskovaisuutta) on kerrankin edes hieman korostetusti läsnä. Minähän elän aina puoliksi henkimaailmoissa (silloin minua aina syytetään, että olen psykoosissa..mielestäni en ole koskaan ollut psykoosissa🙂) En minä siis mitenkään sekaisin silloin ole vaan vetäydyn vain omaan itseeni ja annan "tilaa" sille toiselle maailmalle. Jokaisella on tietysti omat uskomukset ja hyvä niin. Minä olen saanut niin paljon todisteita henkimaailman olemassaolosta, että tiedän sen olevan. Kuitenkin, niin kauan, kuin olemme tämän maan päällä on meidän määrä elää tätä elämää, vaikka se joskus onkin kovin vaikeaa ja tympeääkin.

Helpotuin, kun kirjoitit. Jotenkin ajattelin, että tykkäsit huonoa noista hieman typeristä hölinöistäni eilen, mutta huumoriahan se oli, että oletko pessyt hampaat jne. Kiva, että ymmärsit. Tiedän, että silloin kun on masentunut ei paljon tuollaiset jutut huvita ja voivat olla kovinkin loukkaavia. Minä kyllä tarkoitan kaiken aina pelkästään vilpittömästi ja hyvällä, eihän muuten olis järkeä kirjoittakaan jos jotain haluaisi loukata, enkä yleensä ole sellainen.

Kyllä, täällä oman jouluni keskellä olet mielessä. Vaikka emme tunnekaan haluan sen verran jakaa omaa jouluani mielen tasolla. Ihailen sinua, että olet pystynyt niinkin vasta käymään töissä. Sehän on tosi hieno juttu. Itsestäni tuntuu, etten varmaan koskaan pysty enää olemaan töissä, enkä ole tähänkään asti ollut, kuin hieman yli kymmenen vuotta olin yrittäjänä (tuli burn-out, ero ja muita ongelmia) mutta "julkisissa" työpaikoissa en ole koskaan "viihtynyt", enkä siis sellaisia töitä tehnyt. Minusta kuulostaa, että sinussa on tosi paljon potentiaalia ja paljon asioita kohdillaan. Ilmeisesti siis pidät kodin kunnossa (kirjoitit siivoamisesta) harrastat liikuntaa, olet käynyt töissä hiljattain jne. Anteeksi kauhean paljon, mutta en voi olla vähän ihmettelemättä, että mikä tuo elämääsi yksinäisyyden? Miten voi olla, että kukaan ei huomaisi, kuinka fiksu ja sielukas tyyppi olet?! Kerroit, että olet ujohko (muistelen ainakin niin..) Miten, kun olet ollut töissä ja yleensä minkä verran olet ihmisten ilmoilla ja syntyykö sitä kautta mitään kontaktia ihmisiin, siis tarkoitan ihan arkipäiväistä jutustelua?

Minulla eron jälkeen yksinäisyys (istuin kämpällä yksin, mutta puhelimella pidin yhteyttä muutamaan läheiseen ja tapasin joskus jonkun) oli pitkälti sitäkin, että olin niin masentunut ja hädissäni siitä, että minut oli "jätetty" yhtäkkiä, kuin nalli kalliolle, en ollut tottunut yksinoloon. Koko elämäni pysähtyi ja jähmetyin sinne kämppään niin, etten poistunut sieltä joskus useisiin päiviin, vain jos oli pakko. Muutama ihminen (mies) koitti ottaa kovasti kontaktia silloin, mutta minua ei kiinnostanut. Laitoin puhelimenkin kerran viikoksi kiinni, että sain olla rauhassa, vaikka samalla se "rauhassaoleminen" oli kauheinta mitä tiesin. Olin vain ihan sekaisin ja hukassa, halusin olla omissa oloissani. Minulla oli mennyt yhdellä rytäkällä parisuhde (kesti 14 vuotta), koti, työ ja useimmat ystävät ja tuttavat (koska en halunnut heitä nähdä). Ja olinhan silloin psyk.osastollakin melkein 2kk, koska olin itsetuhoinen ja vaaraksi myös muille (en selitä miten).

Nyt aloin taas lörpötellä..Ymmärrän, että joulu se vasta voi olla hyvinkin masentavaa aikaa. Kuinka kaukaiselle ja typerälle se kaikki joulukohkaus silloin tuntuukaan, kuinka se ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka loppujenlopuksihan kukaan ei jouluna varmaan halua yksin olla, ellei sitten ole sitä valinnut niin..Minusta silloin, kun eron jälkeen olin sen joulun yksin tuntui samalta kuin olisin ollut kuollut tai jotenkin täysin olemattomissa, irti koko maailmasta. En muista itkinkö, mutta varmaan.

Hupaisinta kurjassa asiassa oli se, että viereisessä rapussa yksin joulua vietti yhtä synkissä tunnelmissa silloinen tuleva, eli nykyinen mieheni. Siis kumpikin toisistamme tietämättä istua nökötimme synkkinä ja yksin luukuissamme ja kuitenkin niin lähellä toisiamme. Tapasimme aika pian joulun jälkeen ja yksinäisyys loppui siihen.

Ulkona pimenee ja vettä vain sataa. En osaa oikein mitään järkevää tähän enää sanoa, mutta tiedät, että ajattelen sinua🙂🌻 Lämmöllä, kuten muitakin läheisiä, jotka eivät ole paikanpäällä tai tässä ajassa enää. Minun mielestä voi aivan samalla tavalla lämpimästi ajatella toista ihmistä, vaikka ei olisi mitään sukua tai muutenkaan lähipiiristä. Ajatuksen voima on suuri ja lämpimät ajatukset muodostavat positiivisen energiakertymän, joka menee perille ajatuksen kohteeseen🙂

Toivon sinulle enkeleitä, lämpöä ja Joulua!

Ps. Ymmärrän varsin hyvin, että aina ei ole sellaisessa tilassa, että voisi tai haluaisi kirjoittaa. Onneksi tänne jokainen kirjoittaa tasan silloin, kun siltä tuntuu ja hyvä niin. Minusta on hyvä jos kirjoitat tänne ja vaikka kuinka negatiivisiakin asioita, ajatuksia ja tunnelmia. Minä ainakin luen kaiken mitä kirjoitat, koska kirjoituksesi kiinnostavat minua. tarkkaa syytä sille en osaa sanoa🙂

Palaillaan!

Huomenta!

Hyvää Joulupäivää🙂🌻

Jätin Sam sinulle siihen tiskipöydälle vähän riisipuuroa ja soppaa, sekä kinkkua aamupalaksi. Syö jos maistuu. Tämä päivä vielä ja Joulu on ohitse. Tiedän, että se tuntuu pitkälle jos se on ankea, mutta jos jotenkin jaksaa tämän ylitse (vaikka päällään seisoen) on jo voiton puolella ja sitten sen koko joulun voi pian unohtaa.

Onko sinulla muuta ruokaa, kuin ne leipä ja juusto? Toivottavasti pakastimessa vaikka jotain, ei noilla pitkälle pötkitä. Tänään ei kaupat auki, eikä vissiin oikein mikään. Huomenna 4 tuntia jotkut paikat.

Minua taas surettaa joulun loppuminen ja siksi yritän sitä vielä tänään kunnolla viettää. Me ihmiset ollaan niin eri tilanteissa. Minä saatan (yleensä alan) ankeilemaan sitten, kun joulu on ohitse ja tammikuu on aina yhtä kauhea, vuoden inhottavin kuukausi.

Kirjoittele vaikka tänne jos jaksat.🙂

No, nyt alkaa sitten Joulu olla ohitse. Minähän sen vieton lopetin jo eilen, kun alkoi tökkimään. Minulle se on se aatto ja sillä sipuli. Joulupäivää en enää jaksa fiilistellä. Huomenna alkaa sen verran arki, että olisi terapiakäynti ja samalla vois käydä muutamassa muussa paikassa. Vähän niin kuin harjoitella arkeen palaamista. Ihan mukava oli Joulu ja ihan mukava, että se loppuikin. Ei sitä jaksa enämpäänsä, vaikka Joulusta pitäisikin. Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi ku päätä leikattiin!

Huomenta,päivää joulu meni ja uusi vuosi jo kolkuttelee ovelle!kyllä aika menee sitten nopeasti.Nyt monta päivää vapaata ja miettii mitä tekisi?.On hiljaista,talostakaan ei kuulu,kuin pesukoneen surina.Kello tikittää seinällä🙂.kissa antanut kukkienkin olla ihan rauhassa, eikä ole käynyt napsimassa🌻🙂🌻.Taidan sytyttää kynttilän ja nauttia hetken luonnon valosta😉

Hu-huu Sam🙂!

Miten se joulunaika meni ja mitä nyt kuuluu? Kirjoittele jos jaksat🙂

Huhuu inka 50, miten sun joulu meni?
Toivottavasti palailet ketjuusi kertomaan kuulumiasi.

maanvaiva kirjoitti 28.12.2013 10:44

Huhuu inka 50, miten sun joulu meni?
Toivottavasti palailet ketjuusi kertomaan kuulumiasi.

Huonosti menee.. ja paljontodella pahaa on sattunut elämässä.