Yksin ja mieli maassa
Uudet sivut ja ensimmäinen kerta kun ajatuksiani kirjoitan.
Maalla pienen tytön kanssa asusteleva mies miettii tuntujaan ja sitä, mistä hakea apua ongelmiinsa. Pienestä asti on tuntenut olevansa yksin ja aina on asiat menneet enemmin tai vähemmin metsään. Siis omassa mielessä. Järjellä ajateltuna kaikkihan pitäisi olla loistavasti. On hyvä työ, pieni terve lapsi, omakotitalo maalla, mutta tunne puoli onkin sitten kaikkea muuta. Tuntuu jatkuvasti yksinäiselle, vaikka on ihmisiä ympärilläkin joskus. Mikään ei tunnu onnistuvan, vähiten ihmissuhteet, joissa jostain syystä onnistun aina löytämään semmoisen ihmisen joilla on halu pettää. 2,5 vuotta sitten päättynyt ero lapsen äidin kanssa otti koville, mutta luulin siitäkin selviäväni.
Nyt epäsäännöllisen vuorotyön aiheuttamat hankaluudet arjen pyörittämisessä, pimeys, epäonnistumiset ja jälleen kerran epäonninen ihmissuhde ovat saaneet miettimään omaa jaksamista. Ellei tuota pientä ihmistä olis niin luultavasti ois helpointa vaan vetää verhot kiinni ja sammuttaa valot. Mikään ei kiinnosta eikä saa aikaan hyvänolon tunnetta. Yksinäisyys ahdistus ja masennus kalvaa, itkettää ja surettaa, eikä ulospääsyä ongelmiin löydy.
Tämmöinen avaus ja ehkä vaan purkautuminen pienestä osasta päänsisäisiä ongelmia. Mietityttää vaan, että mistä se paras, nopein ja helpoin apu löytyis? Nettivaraamalla työterveydestä löytyy huomiselle kirurgin aika, mutta tuskin pään poistaminen ongelmia hoitaa.