Viiltely aiheena tv-ohjelmassa
Katsoitteko televisiosta erittäin kiinnostavaa ohjelmaa Inhimillinen tekijä, jossa aiheena oli tällä kertaa viiltely? Uusinta tulee ensi torstaina tv 2:ssa klo 18. Se herätti ainakin minussa paljon ajatuksia ja kysymyksiä
Ensinnäkin, onko kyseessä vain nuorten ongelma? Itse olen aikuinen, ja aikuisiän kriiseissä usein tuntenut tarvettu viiltää itseäni, jos olen tuntenut itseni tosi yksinäiseksi ja ahdistuneeksi. Minulla tuo tarve on myös tavalla tai toisella kytkeytynyt seksuaaliseen frustraatioon. Vain kerran olen oikeasti kokeillut, mikä liittynee muihin, kehittyneempin tapoihin käsitellä konflikteja, mihin palaan kohta.
Toiseksi, viiltelevätkö pojat ja miehetkin? Ainakin miesystäväni väitti kokeilleensa. Eiväthän kaikki miehet suuntaa aggressiivisuuttaan ulospäin, vaikka se onkin miehille sata kertaa sallitumpaa kuin naisille.
Kolmanneksi: jos viiltely on noinkin yleistä kuin asiaan perehtynyt tutkija ohjelmassa kertoi, eikö aikuisten pitäisi vetää aiheesta johtopäätöksiä? Erikoisesti ajattelen nyt koululaitosta. Kannatan kokopäiväkoulua, jossa lyhyen koulupäivän jälkeen nuorilla olisi mahdollisuus hauskoihin kerhotunteihin, joissa olisi mukana paljon taide- ja taitoaineita sekä liikuntaa. Kuten itseään viillellyt näyttelijä-kirjailija Helena Kallio ohjelmassa totesi, toiminta auttaa tuskaan. Kaikki eivät ole verbaalikkoja, toiset haluavat riehua ulos tuskaansa tai piirtää tai laulaa tai tanssia… Koulun tulisi antaa valmiuksia tällaiseen.
Sitten sanotaan, ettei ole rahaa tähän. Meidän kaikkien pitää nyt säästää. Joopa joo, ja kuka maksaa laskun nuorten (ja aikuisten) pahoinvoinnista. Miehet juovat, naiset viiltelevät – tai sitten hekin juovat. Tämä maksaa myös. Yhteiskunta olemme me!
Olen aina kannattanut lämpimästi kaikkea ilmaisukasvatusta. Se jos mikään on ennalta ehkäisevää mielenterveystyötä. Mieltä voi hoitaa myös ryhmässä, ei siihen aina tarvita kalliita yksilöterapioita. Itselläni on todella ihania kokemuksia ilmaisuryhmissä, yleensä nuorten ihmisten kanssa. Kurssien hinnat ovat vain todella korkeita… viina tulee lyhyellä tähtäimellä halvemmaksi, mutta ilmaisusta saatu hyöty kantaa pidemmälle.
Minä olen käynyt paljon teatterikursseja, koska harrastan teatteria. Jollekulle muulle voi sopia jokin toisenlainen toiminta. Mutta jossakin on vikaa, jos Suomessa, joka sentään on yksi maailman rikkaimpia valtioita, ei ole varaa huolehtia nuorista. Jotkut viiltelevät, toiset tekevät muuten pahojaan, mutta kaikkia voitaisiin varmasti auttaa luovalla toiminnalla.
Rakkaus ja luovuus, nehän ovat ne ihmistä kantavat pilarit, ja ne kumpuavat samasta lähteestä. (Luen juuri Gary Renard´in kirjaa Maailmankaikkeus katoaa. Hyvin erikoinen, hyvin kiinnostava kirja.) Luovuus on eloonjäämistaito, jota pitää opettaa koulussa! Taideaineita pitää lisätä, ei vähentää, ja myös kaikkia teoreettisia oppiaineita voi opettaa luovasti. Tällaista opetusta ja tutkimusta tulee lisätä. Ilman luovuutta me emme voi selviytyä, emme aineellisessa emmekä henkisessä maailmassa.
Lisäksi nuoret ja kaikenikäiset ihmiset tarvitsevat rakkautta. Sen antaminen on meidän jokaisen tärkein tehtävä. Veitsien piilottaminen ei ratkaise viiltelyn ongelmaa. Ihminen viiltää jos tuntuu pahalta eikä muuta keinoa auttaa itseään tunnu sillä hetkellä löytyvän. Jos teillä on omakohtaisia kokemuksia tämäntyyppisestä käytöksestä, kirjoittakaa ja kertokaa niistä!
Moi,
minä olen 29-vuotias nainen ja olen "harrastanut" viiltelyä. Aloitin viiltelyn teini-iässä ja silloin se oli vielä tosi pientä ja voisiko sanoa harmitonta. Viiltelin kämmenselkään verisuonien kohdalle ja toivoin saavani verisuonet auki, mutta kipu helpotti pahaa oloa ennen kuin sain suurta vahinkoa aikaiseksi. Arpia ei juurikaan jäänyt. Kuitenkin pahan olon tunteet olivat voimakkaat.
Myöhemmin ongelmani pahenivat ja paha olo kasvoi sen myötä. Aloin polttaa itseäni tupakalla, leikkasin ihostani paloja saksilla ja tietysti viiltelin. Olin silloin vähän päälle 20-vuotias. Viiltelyistä jäi arvet vasempaan käsivarteeni, joita häpeän kovasti. Arvet korostuvat kesäaikana, kun muu iho saa rusketusta ja arvet jäävät valkoisiksi.
Yritän pitää aina valkoiset viiltoarvet piilossa katseilta. Pidän pitkähihaisia paitoja päällä ja melkein aina vasemmassa ranteessa paljon käsikoruja. Olen myös joskus kietonut huivin käden ympärille tai leikannut varren vanhasta polvisukasta arpien peitoksi. 🙂 Minun täytyy aina miettiä minne laitan lyhythihaisen paidan päälle ja minkälaisiin tilanteisiin saattaisin joutua päivän aikana. Arpeni eivät kuitenkaan ole pahimmasta päästä, olen meinaan nähnyt pahempiakin muutamalla ihmisellä, jotka eivät juurikaan välitä niitä piilotella. Kuitenkin minulle arpeni ovat niin henkilökohtaisia, etten haluaisi niitä juurikaan kenenkään niitä näkevän.
Olen miettinyt, että onkohan mitään konstia millä arpia saisi peitettyä? Onko kenelläkään kokemusta tästä? Onhan tämä kosmeettinen haitta, joka hankaloittaa elämää niin työpaikalla kuin vapaa-ajallakin. Onko olemassa jotain laaserleikkaustekniikkaa, jolla ongelmaa saisi korjattua? Tehdäänkö plastiikkakirurgilla arpienpoisto-operaatioita yleensäkään? Vai voisiko niitä peittää tatuoimalla niihin väriä?
Mukavaa kevättä kaikille! 🙂🌻
Heippa
Niin ikävä kyllä se viiltely on nykyisin vähän niinkuin uusi ilmiö joka on kyllä
kauheesti lisääntynyt ja varsinkin nuorten keskuudessa.
Mutta se kertoo on sitten nuori tai vanha niin se on hätähuuto ja kertoo että tarvii apua ja ehdottomasti apua pitää hakea mennä terapiaan / lääkäriin sillä muuten asiat vaan pahenee
ja olo huononee.
Niin suomi on rikas maa mutta mielenterveys asiat on heikentyneet paljon ja ikävä kyllä heikkenee viellä paljon.
Mutta tavalliset ihmiset pystyis paljon tekemään ihan yksinkertaisilla asioilla isoja tekoja, eli huolehdittas tutuista eikä jätettäs ketään yksin ongelmien kanssa.
näin kyn jokainen tekis niin kukaan ei jäis yksin.
ja ihan yksin kertaisilla kysymyksillä saa paljon aikaan esim
Kuinka olet voinut??
Miten olet jaksanut??
Mitä sulle kuuluu??
niin yksin kertaisilla kysymyksillä yleensä ihmisen saa yleensä avautumaan jos ei ihan heti mutta hiljakseen.
Kokeilkaapa jokainen jollekin tutulle ja niin hassua kun se tuntuu sanoa niin samat kysymykset kannattaa itse esitää itselleen.
Kaikille kivaa kevättä
Hei!
Minä en tainnut nähdä ohjelmaa. Tai en ole varma, mutta se löytyy vielä Areenalta http://areena.yle.fi/video/720474. Siellä on monia muitakin mielenkiintoisia aiheita.
Hibernative!
Minulla on ollut mielitekoja viiltelyyn, mutta en ole varsinaisesti sitä koskaan tehnyt. Niistä arvista.. Luulisin, että jollakin meikkipeite aineella (kunnollisella) saisi niitä häivytettyä. Noita: laserleikkaustekniikkaa, plastiikkakirurgian arpienpoisto-operaatioita kannattaa varmaan kysyä joltain kauneusklinikalta. Luulin, että ne ovat mahdollisia. Tatuoimalla peittäminen on taas luonteeltaan erilainen. Sillä teet taas uuden merkin itseesi.