Huomenna menen ensimmäistä kertaa kognitiiviseen terapiaan. odotukset ovat korkealla! 🙂👍

En mä oo selvinnyt todellakaan, kesän oon ollut sairaslomalla. Tällä hetkellä vihaan itseäni ja elämääni sekä monia ihmisiä. Tuntuu, että ihmiset ajattelee niin usein vaan omaa itseään. Taidan olla katkera, elämä on kolhinut herkkää ihmistä liian paljon. Että jossain syvällä ollaan... 😭

Minullakin on pakkoajatuksia joista olen terapeutillenikin puhunut, nämä ovat sellaisia joista jotku ajattelevat että ovat sairaita, on sadistisia ja julmia ajatuksia joka päivä joka tunti, läheisistä ja tuntemattomista.

Minullakin on pakkoajatuksia ja toimintoja!

Olen 28-vuotias nainen ja olen kärsinyt pakkoajatuksista ja -toiminnoista nyt parisen vuotta. Minulla on diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö ja epätyypillinen laihuushäiriö.

Suurin osa pakkoajatuksistani liittyy laihduttamineen tai enemmänkin lihomisen pelkoon. Konkreettisin toiminto minulla on ottaa vähintään 5 vessapaperinpalaa kerralla, että en liho tai että kukaan läheisseni (ihminen tai eläin) ei kuole (kylläpäs tämä nyt kuullostaa hölmöltä). Yritin päästä tästä vessapaperin suurkuluttamisesta irti kerran ja otin vain kolme paperia. Liekö sitten sattumaa, mutta kuitenkin meiltä kuoli kani ennen aikojaan. Tämän jälkeen olen ottanut tunnollisesti aina vähintään sen 5 paperia kerralla (miten tämä nyt oikeasti kuullostaa niin naurettavalta ongelmalta). Ja kaikki läheiset on pysyny hengissä.

Juon ihan liikaa kahvia, ajattelen, että se laihduttaa. Että on pakko juoda, että aineenvaihdunta nopeutuisi (ei se niin mene, tiedän) ja nesteet lähtisivät kehosta. Tupakka on pakko polttaa aina ihan loppuun asti, että en liho/kukaan ei kuole, vaikka ei tekisi yhtään mieli.

Isoin ongelma minulla on tuon vessapaperin kanssa. Miehenikin huomauttelee siitä minulle aina välillä. Mukava kuitenkin huomata, että en ole ainut tällaisten ajatusten ja toimintojen kanssa. 🙂

Asuuko tässä keskustelussa muitakin pakkoajatuksista kärsiviä pk -seudulla?

Hei!
Mulla vaikeita ja tuskallisia pakkoajatuksia siitä kun melkein valmistuis sairaanhoitajaksi ja nyt sairaanhoitaja-sana ja ajatusmitä työtä tekisin toistuu mielessäni muutaman sekunnin välein. Tuskaisuutta on paljon ja vaikea selvitä päivistä. Kolme kertaa olen ollut sairaalahoidossa ja kolme kertaa päiväosastolla. Mies on kotona ja saan siitä tukea mutta rukoilen kovasti että Jeesus auttaisi ja ottaisi pois tätä tuskaa ja kärsimystä. Serkku soitti eilen ja sanoi että soita aina kun paha olo. Olut auttaa ja Oxamin. Paljon on IM-ajatuksia. Kirjoitelkaa!

Mullakin on ollut voimakkaita IM-ajatuksia. Parhaimmillaan niihin autaa mielekäs puuhastelu, pahimmillaan vaan Ketipinor auttaa koska sen napattuani nukahdan lähes heti.
Onneksi ajatukset eivät ole totta. Jollain tasolla mua auttaa se klassinen mielikuva et ajatukset on kuin pilviä joita tulee ja menee. Ehkä meillä sattuu olemaan vaan pilvisempää kuin useimmilla muilla 😋 auttaako sua tälläset mielikuvat tms?
Onko muut käyttäneet jotain konkreettisia ajatusmalleja kun pakkoajatuksista koitatte selviytyä? vai lamaannuttavatko ne ihan kokonaan?
Voimia päiviisi arka ja muut jotka tän lukee!

Hei Kikka4!
Minulla ei ole muuta konstia yrittää torjua noita pakkoajatuksia kuin rukoilla että Jeesus auta. Paljon niitä on, mulla on ollu Anafranil-lääke niihin mutta tällä hetkelläloppu, pitää saada lisää. Auttoi ainakin alussa jonkin verran. Oxamin auttaisi paremmmin mutten saa sitä niin paljon kuin haluaisin. Olutkin auttaa. Vaikeaahan tämä on. Kirjoittele taas!

Heippa! Mulla ei yleensä vastaavat mielikuvat auta pakkoajatusten torjumiseen. Joskus auttaa just mielekäs tekeminen, hyvä musiikki tai se, ettei tarvitse olla yksin. Mulla on varmaan edelleen iso ongelma kun tulee mieleen mielestäni jotain epämiellyttäviä ja sairaita ajatuksia niin yritän estellä "en halua ajatella tämmöistä, pois" ja siitäkös ne voimistuu. Tulen vaan niin ahdistuneeksi niistä, en voi sille mitään! Ei siinä auta ajatella että ajatukset on vain ajatuksia eikä vahingoita ketään, ne on vaan jotenkin niin todentuntuisia kun vyöryvät päälle. Onneksi on noita rauhoittavia, yritän vaan pitää niissäkin rajaa etten montaa napsi päivässä.

Terapiassa oon saanut uutta näkökulmaa, mistä nuo ajatukset ainakin osittain voivat juontaa juurensa. Tukahdutetut vihan tunteet muun muassa. En pysty päästämään irti ja elämään tässä hetkessä. Minun on myös vaikea hyväksyä joitakin asioita esim. itsessäni sellaisina kuin ne ovat. ☹️

Minulla monesti jää jotkut kohdat sai sanat biiseistä (yleensä sellaisista mitä vihaan yli kaiken) ja ne soivat tauotta repeatilla päässä. Tuntuu, että tulee hulluksi. Ei auta vaikka huutaa täysiä ääneen, että "lopeta", vaan ne pahenee, niinkuin Black feather mainitsi.

Joskus jopa valvon tämän takia, nukahdan vasta sitten, kun lääkkeet turruttavat kaiken. Lisäksi minun pääni sisällä asuu vielä ääni (mun oma ääni, jota en voi mitenkään hallita, ei ole ajatus), joka jatkuvasti haukkuu minua, mollaa kaikkea mitä teen ja sanoo, miten arvoton ja ruma ja läski minä olen. Uskon sitä täysin, se on niin voimakas.

Piti hommata uus käyttäjätunnus ku vanhasta katosi salasanat enkä ollut tallentanut mihinkään 🤨
Mutta joo.. ei oo helppoa näiden kaa. Välillä mulla tulee sellasia hetkiä jolloin pääsen hetkeksi vapaaksi pakko-, IM- sekä itseä syyllistävistä ajatuksista. NE ON IHANIA☺️❤️ niinä hetkinä mietin että tällaistako "tavallisilla" on ja että miten paljon energiaa aivot voivatkaan käyttää muihin asioihin kun ne eivät ole pakkoajatusten kuormittamia.
Harmi vain että nää vapauden hetket ovat kovin lyhytkestoisia. Näiden jälkeen masennus voi olla entistä isompaa kun tajuaa taas että pakkoajatusten paskamainen levy junnaa taas paikallaan... 🤔
Olen jo pienestä pitäen ollut kovin herkkä kaikelle ympäröivälle. Erityisesti mieltä liikauttavat tunne-elämykset jäävät piinaamaan. Jo lapsena mulla jäi päähän soimaan monet voimakkaat kappaleet ja illalla itkin äidille että voisiko joku sammuttaa biisin mun päässä, haluisin jo nukkumaan. Yhä tänä päivänä korvamadot ihan oikeesti kiusaa mua. Ja päivän aikana koetut vääryydet ja epäreiluudet jää kaivaa mieltä, omat sanani jäävät junnaamaan korviini... you know?
Siksi tekisi mieli eristäytyä ja olla vaan yksin mutta se ei kyllä hyvää tee kenenkään ihmisen psyykeelle. Vauhdissa ois pysyttävä.
Hyväksyykö teijän lähipiiri ja ystävät teidät vai joudutteko salailemaan tätä taakkaa? Itse koitin salailla jonkun aikaa mutta se oli lopulta mahdotonta. Kyllä tää vaan jotenki onnistuu hallitsemaan elämää aikamoisest. 🤔

Kiva kun ootte kirjoitelleet tänne omia kokemuksianne ja kirjoitelkaa jatkossakin 🙂

Mulla oireet on taas pahentuneet kun oon ollut yksin opiskelupaikkakunnalla. Mihin sitten menenkin; kaupungille, ruokakauppaan, kirjastoon niin tulee pakkoajatuksia/mielikuvia muista ihmisistä ja pahimmillaan silloinkin, vaikkei ketään olisi lähelläkään. En usko, että minusta kovin usein huomaa mitään, yritän esittää normaalia. Edes lenkillä luonnossa en voinut eilen käydä rauhassa niinkuin "vanhoina parempina aikoina". Lenkilläkin tulee outoja pakkoajatuksia, esim. oli palailtava takaisin monessa kohtaa katsomaan mitä maassa oli, johon huomio kiinnittyi. Aloin tahtomattani tarkkailla maata liikaa. Sittenhän siinä maassa oli kaikenlaista mitä ei välttämättä olisi halunnut huomata, mm. semmoisia inhottavia mustia koppakuoriaisia, niiden päälle ei saanut astua. Luojan kiitos, IM-ajatuksia ei ole, mutta muita kyllä niidenkin edestä. Kuten Kikka5 sanoit, ikävä kyllä ne ihanat vapauden hetket ovat varsin lyhytkestoisia 😞

Perheelleni olen kertonut melko paljon, mutta tuntuu etteivät he kuitenkaan voi todella käsittää millainen sairaus tämä on. Yllättävän hyvin he ovat kuitenkin yrittäneet ymmärtää, tukeneet jne. Perheen lisäksi ainoastaan parhaalle ystävälleni olen kertonut jonkin verran, muuten salailen.

Tänään löysin viime vuoden Kauneus & Terveys-lehdestä artikkelin pakko-oireisesta häiriöstä, jossa OCD:tä sairastava kertoi elämästään sairauden kanssa. Jutun lukeminen helpotti oloa vähäksi aikaa 🙂

Voi ei, blackfeather, tarinasi ja kuvaamasi asiat kuulostavat hämmästyttävän samanlaisilta kuin omani!! 😮
Oletko sä ja muut tätä lukevat huomanneet olevanne esim. liian kilttejä tai jotain muuta vastaavaa?
Hassua kyllä, oon lukenut monia tutkimuksia joissa liikakiltteys saattaa löytyä monien mieleen painuvien, jopa väkivaltaisten, pakkoajatusten ja pelkojen takaa.
Itse ainakin olen kovin kiltti. Haluan aina auttaa kaikkia ja pelkään tuottavani kärsimystä tms. muille.
Se tekee myös tästä pakkoajatus-masennuskierteestä jokseenkin tuskallisen -> huomaan että tämä mun rankka laiffi ja oireilu vaikuttaa myös mun lähipiiriin ja se pahentaa omaa oloa.

HUH.

Nyt mulla on alkanu uus parisuhde ja poikaystävä on kyllä niin upea ja ymmärtäväinen että pahimmat oireet on helpottanut joksikin aikaa. Uunin hellojen tarkastelupakko on yhä. Sekä piinaava ajatus etten ikinä ole tarpeeksi hyvä missään. Onneksi pakkoajatus itseni vahingoittamisesta, kaupan näyteikkunan rikkomisesta (mistäköhän hitosta sekin ajatus on syntynyt?!) tai auton alle juoksemisesta on mennyt ohi. Välillä pakkoajatukseni saattaa koskea myös tunnepuolta; pakonomainen ajatus esim siitä huomaanko että toinen on aidosti läsnä tai onko huomioni nyt oikeissa asioissa arjen kanssakäymisissä.
Todella piinaavaa.

Jatketaanhan keskustelua?

On se kyllä helpottavaa kun tietää, että joku muukin kokee samanlaista. Minäkin olen kovin kiltti ihminen ja siitä on terapiassakin puhuttu. Yritän vähitellen päästä liiasta kiltteydestä eroon ja oppia paremmin pitämään puoliani ja ilmaista tunteeni. Tuohon kiltteyteen liittyy myös se, etten monesti ole osannut/uskaltanut ilmaista vihaani tai sanoa napakasti ääneen jos tunnen tulleeni kohdelluksi jotenkin väärin. Sitten kun se paha olo kasautuu sisälle niin ei hyvä ☹️ oon tosi vakuuttunut, että mainitsemasi liikakiltteys on minunkin kohdallani isona taustatekijänä ikävissä pakkoajatuksissa.
Mun vaikeudet on vaikuttanut myös lähipiiriin ja oon kokenut siitä syyllisyyttä, mutta en usko että he tällä hetkellä ovat kovin huolissaan, oon kuitenkin voinut paremmin kuin muutama kuukausi sitten.

Ihana juttu, että sulla Kikka4 on ihana poikaystävä, joka tukee sua ☺️❤️ minäkin haaveilen löytäväni itselleni ihanan miehen, joka välittäisi ja olisi muutenkin minulle sopiva. Se ei tosin ole osoittautunut kovin helpoksi. Vähän vaivaa myös jos löydän jonkun kiinnostavan miehen, miten sitten kertoa jossain vaiheessa ongelmistani, kaikki ihmiset kun eivät ymmärrä mielenterveysongelmia. En todella kaipaa tulla haavoitetuksi ☹️ luulen kyllä, että voisin paljon paremmin, jos minulla olisi vierelläni joku ☺️❤️☺️

Mullakin hellan levyjen tarkistelupakko edelleen, kuten myös monet muut jutut joita en jaksa edes luetella.. joskus mullakin on ollut vähän vastaavia pelottavia "yllykkeitä" esim. junaa laiturilla odottaessa et hyppäisin junan alle tai autolla ajaessa kääntäisin auton keulan kohti vastaan tulevaa isoa autoa. Tilanteet on onneksi kuitenkin tuntuneet siltä, että ne ovat hallinnassa. Nämä siitä huolimatta, etten koskaan ole ollut itsetuhoinen. Sen sijaan oon pelännyt telovani itseäni tahtomattani milloin mitenkin 🤔

Jatketaan toki keskustelua 🙂 sä taisit olla pääkaupunkiseudulta? harmi kun ei olla samalta suunnalta, oltaisiin varmaan hyviä ystäviä 🙂👍 parempia vointeja kaikille jotka tän lukee!

Mistäs päin Suomea sä oot? Kuulostaa tosiaan siltä että meillä on paaaaljon yhtenäistä!

Tosiaan, tää on helpompaa nykyään ku on alkanu tulee sinuiksi oireiston kaa. Tää on osa mua jne. Sillon muutama vuosi sitten ku näit alkoi ekaa kertaa tulee, olin ihan _sokissa_. Se oli niin järkkyä kun ei ollut aiemmin ollut pakkoajatuksia, masennusta "vaan". 😟

Tänään tuli taas parempi olo juteltuani lääkärin kanssa. Suhtaudun nyt tähän vähän niinku johonki keskeneräiseen työmaahan: I've got work to do with this! 🙂👍 Toivottavasti jaksaisi pitää tän tsempin ja ettei tulisi romahdusjaksoa vähään aikaan. (keväällä oli viimeks ja se oli perseestä se).

Joo, ymmärrän mitä tarkoitat tolla kelalla ettet halua tulla haavoitetuksi. Itellä sama, ihan ku ois jotenki tosi suojaamaton muiden edessä.

Kuulostaa et sul on hyvä terapeutti ja ihan varmasti tulevaisuudessa vielä tapaat jonkun upean tyypin. Ehkä ihan vielä ei vaan ole sen aika? Palaillaan! 🌻🙂🌻