Vanki omassa kehossaan

Vanki omassa kehossaan

Käyttäjä hanna- aloittanut aikaan 18.08.2016 klo 18:20 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä hanna- kirjoittanut 18.08.2016 klo 18:20

Oon niin kypsä tähän. En edes pysty kotoa paljoa lähtemään paitsi pakolliset esimerkiksi fysioterapia ja kauppa. Sitte ens viikolla lääkärin ja hoitajan tapaamine.. Oon ihan eristäny itteni kotiini, ihan ku ois vankilassa. Erakoidun kavereistaki pikkuhiljaa. Enää ei oo ku 3 hyvää kaverii ja heitäki näen tosi harvoin. Perhe menee omii menojaan, en heitä viitti liikaa häiritä kun mulla on aina sam avirsi.
Mulla on fyysinen sairaus, häpeen ja vihaan sitä. Ehkä eniten pelkään että mitäs tässä tapahtuu. Masennus ei ainakaan helpota tätä olotilaa. 😯🗯️ Ehkä oli sekava teksti, sekava olokin.

Käyttäjä atardecer kirjoittanut 18.08.2016 klo 22:36

Halu linnoittautua kotiin kuulostaa tutulta. Pelottaa syksy, kun työt loppuvat, jos itsekään en sitten enää pääse oikein mihinkään lähtemään. Tsemppiä sinulle ja voimia sairautesi kanssa. 🙂🌻

Käyttäjä hanna- kirjoittanut 19.08.2016 klo 21:14

Kiitos sulle🙂 Toivottavasti tää helpottuu joskus. Ens viikolla ainakin pyydän lääkäriltä lääkkeitä jotta pystyis olee edes vähän rennommin sos.tilanteissa...
En kestä tätä. En tapa itteeni perheen takia, mutta ei mulle kyllä oo väliä että joku onnettomuus kohdalle sattuis.

Tänää olivähän parempi päivä sain jopa siivottua tän läävän ja käytyä kaupassa🙂 vihaan noita saatanan busseja... Mutta yksin tässä kuitenkin perjantai ollaan.

Käyttäjä hanna- kirjoittanut 26.08.2016 klo 13:27

Moikkelis taas. Nyt on sit lääkkeet tuolla kaapissa.. en viel vkl taida niitä alottaa. Sovittiin siellä hoitoneuvottelus et käyn ainaki tutustumiskäynnil jollain psykofyysisel terapeutilla. Eikö ne maksakin jotain 60-70 €? Ainakin seen ekan tutustumisen joutuu vissiin maksaa ite. Noi tuolta psykiatrialta voi varmaan tehä jonkun suosituksen että sais joko TYKSin OPO:n tai kelan tukemana... siltikin se omavastuu taitaa olla joku 15 €? Taitaa tulla kallis reissu...

Käyttäjä marmoriikki kirjoittanut 26.08.2016 klo 23:46

hanna- kirjoitti 26.8.2016 13:27

Moikkelis taas. Nyt on sit lääkkeet tuolla kaapissa.. en viel vkl taida niitä alottaa. Sovittiin siellä hoitoneuvottelus et käyn ainaki tutustumiskäynnil jollain psykofyysisel terapeutilla. Eikö ne maksakin jotain 60-70 €? Ainakin seen ekan tutustumisen joutuu vissiin maksaa ite. Noi tuolta psykiatrialta voi varmaan tehä jonkun suosituksen että sais joko TYKSin OPO:n tai kelan tukemana... siltikin se omavastuu taitaa olla joku 15 €? Taitaa tulla kallis reissu...

Hmm.. Olen itse ollut psykofyysisessä fysioterapiassa ja se oli täysin maksuton. Kyseessä oli aikuispsykiatrian poliklinikan oma fyssari jolle sain lääkäriltä lähetteen.

Käyttäjä hanna- kirjoittanut 27.08.2016 klo 09:59

marmoriikki kirjoitti 26.8.2016 23:46

hanna- kirjoitti 26.8.2016 13:27

Moikkelis taas. Nyt on sit lääkkeet tuolla kaapissa.. en viel vkl taida niitä alottaa. Sovittiin siellä hoitoneuvottelus et käyn ainaki tutustumiskäynnil jollain psykofyysisel terapeutilla. Eikö ne maksakin jotain 60-70 €? Ainakin seen ekan tutustumisen joutuu vissiin maksaa ite. Noi tuolta psykiatrialta voi varmaan tehä jonkun suosituksen että sais joko TYKSin OPO:n tai kelan tukemana... siltikin se omavastuu taitaa olla joku 15 €? Taitaa tulla kallis reissu...

Hmm.. Olen itse ollut psykofyysisessä fysioterapiassa ja se oli täysin maksuton. Kyseessä oli aikuispsykiatrian poliklinikan oma fyssari jolle sain lääkäriltä lähetteen.

Se ois psykofyysine psykoterapia. Fysioterapiaaki kokeiltiin mut ei auttanut.

Käyttäjä Pompula kirjoittanut 28.08.2016 klo 16:08

Onko sinulla sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Minä olen myös ihan kypsä tähän, mutta itsellä kivut rajoittaa elämää. Ei jaksa, pysty tekemään asioita mitä on suunnitellut. Seuraan välillä jonkun kaverin tekemisiä facebookissa ja katson vaan, että ai tuokin tapahtuma oli ja meni. Tänäkään vuonna en päässyt sinne. Surettaa. Saatan suunnitella seuraavalle päivälle kaikenlaista, mitä olen oikein odottanut ja sitten vietänkin koko päivän pedissä, kun sattuu ja ei vaan jaksa. Välillä tuntuu, että elämä on ihan vihoviimeistä.

Käyttäjä hanna- kirjoittanut 29.08.2016 klo 20:47

Pompula kirjoitti 28.8.2016 16:8

Onko sinulla sosiaalisten tilanteiden pelkoa? Minä olen myös ihan kypsä tähän, mutta itsellä kivut rajoittaa elämää. Ei jaksa, pysty tekemään asioita mitä on suunnitellut. Seuraan välillä jonkun kaverin tekemisiä facebookissa ja katson vaan, että ai tuokin tapahtuma oli ja meni. Tänäkään vuonna en päässyt sinne. Surettaa. Saatan suunnitella seuraavalle päivälle kaikenlaista, mitä olen oikein odottanut ja sitten vietänkin koko päivän pedissä, kun sattuu ja ei vaan jaksa. Välillä tuntuu, että elämä on ihan vihoviimeistä.

On mulla sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Äh, kivut on ihan perseestä☹️ Mulla ei paljon kipuja oo joskus kuitenki jotain pientä. Siinä on yks syy miks en kauheesti suunnittele ku kuitenki menee pieleen.

Ärsyttävää ku käppäilee tuolla kadulla ni kaikki vaa tuijottaa. Tietty ku liikkuu ku känniääliö mut ei nyt tarttis sentää tuijottaa pitkään.🙄

Käyttäjä Pompula kirjoittanut 30.08.2016 klo 14:09

Sun sairaus aiheuttaa huonoa tasapainoa? Mullakin välillä. Varsinkin viime aikoina. Se kyllä ärsyttää suuresti, kun koordinaatio ei pelaa. Ja ihmiset tosiaan kattoo, että mitä toi tossa toikkaroi. Mulla on yksi jumppa millä saan vähän kroppaa balanssoitua, tarttiskin tehdä se, kun jaksaisi. Heräämisen jälkeen voisi mennä uudestaan nukkumaan.

Käyttäjä hanna- kirjoittanut 01.09.2016 klo 12:44

Juu aiheuttaa. Onneks kotona on seinät lähellä nii saa otettuu tukee 😉 Tiiän että muillakin on tasapainoongelmia, mutta ei ne näy? Toisin ku mulla. On nii epävarma olo☹️

Mitä muita oireita sulla on? Mul on näköhäiriöitä, koordinaatio, joku ihme myhellys korvissa ku hengästyy, vartalon ja etenkin käsien vapina ja tietty tasapainovaikeusliikkuessa. En pysty tai edes osaa sopeutua näihin.. Yrittäny oon sen 7-8 vuotta mut ei vaan onnistu 😭 se hankaloittaa kaikkea; työelämää (olen saikulla), ihmissuhteita, sitä miten uskallan yleensäkkin elää. Siks pyysin lääkettäkin että ois ees joku helpotus ku ei ammattiauttajatkaan oo osannu mua auttaa.

Käyttäjä Pompula kirjoittanut 01.09.2016 klo 14:43

Kyllä mun tasapaino ongelmat näkyy. Ei niitä ole aina, niin pahasti, mutta esim. nyt on. Bussissa varsinkin ne näkyy 😀 Hirvittää bussissa liikkuminen, kun on niin kömpelö ja pelkää kaatuvansa, tönivänsä jne. Mulla on kipuja. Ja kyllä nämä vaikuttaa arkeen kaikin tavoin. En ole työelämässä. Joka päivä saa miettiä, että mitäköhän sitä huomenna jaksaa, vai jaksaako.

Käyttäjä Pompula kirjoittanut 01.09.2016 klo 14:49

Oletko löytänyt psykofyysista terapeuttia? En tiedä mikä sellainen on. Psykofyysinen fysioterapia on tuttu käsite, kuten Marmoriikille.

Käyttäjä hanna- kirjoittanut 01.09.2016 klo 16:17

Sanoin ehkä vähän huonosti. En yleensä edes kattele muita niin että huomaisin 😀 Mutta siis mulle sanottiin sillon alkuaikoina että mä vaan ite koen sen silleen että ne näkyy. Tiesin kyllä aina että kaikki sen huomaa. Ainakin nykyään siitä etttä ihmiset tulee kysymään vointia. Tai sit tuijottaa pitkään. Niinkuin tämä yksi herrasmies teki 🙄 Ja toisella kertaa se huusi 'hyvin menee!'. Toi bussijuttu on tuttu. Eikä voi bussin liikkuessa oikeen kävellä kauemmas kun siihen neljän paikalle..

Mulle ehdotettiin kahta psykofyysistä terapeuttia, että niistä pitäs sit valita.Mietin edelleen miten sen rahoitan. En usko että pystyn kinuamaan rahaa vanhemmilta... Ne kyllä auttais, tiedän sen mutta ei sitä rahaa mukava ole kinua. Ne tietää että mul on masennus ja oon ennenki käyny psykoterapiasssa ja he on maksanut, mutta nyt on vaan jotenkin vaikeampaa..

Käyttäjä hanna- kirjoittanut 01.09.2016 klo 16:54

Psykofyysinen psykoterapeutti on siis psykoterapeutti, jolla on fysioterapeutin koulutus

Käyttäjä Pompula kirjoittanut 02.09.2016 klo 19:06

Olipas törppö "herrasmies".

Ei ole kivaa varmasti pyytää vanhemmilta, mutta jos nyt ensin testaat nämä terapeutit ja otat selvää paljonko sun maksettavaksi jää?

Käyttäjä hanna- kirjoittanut 07.09.2016 klo 21:45

Joo, voishan niin tehä. Pitää vaan odottaa kk että on rahoitus kasassa🙂

Siis voi luoja. Alotin ne lääkkeet viime maanantaina, otin ½ tbl päivässä eiliseen asti, tänään keskiviikkona otin kokonaisen. Huh kun oli outo olo. Yhes vaihees tuli paha olo, sit tuska hiki ja väsymys. Nii ja tasapainoo oli paljon vaikeempi pitää... Mut siis ihan järkyttävä olo, toivottavast ei jatku.

Life sucks but you just need to deal with it. Ihanku mun edessä ois joku hiton iso seinä jonka yli eikä ympäri pääse. Tä on paskaa.

Kiitos Pompula kun oot jaksanu vastailla tänne. 🙂 Miten sulla menee?